http://www.sirpakansanaho.fi/kaleva18022006.htm
KUMMALLISIA KÄSITYKSIÄ HUOSTAANOTOISTA
Maria Kiviaho pitää ansiokkaasti yllä keskustelua lastensuojelusta (Kaleva 15.2). Valitettavasti hänen perusteluissaan menevät edelleen puurot ja vellit sekaisin.
Oikeusalan asiantuntijat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että merkittävistä henkilöön kohdistuvista toimista (mm. rajoittamistoimet) on säädelty lastensuojelulakia alemmantasoisilla säädöksillä. Tämä tarkoittaa mm. asetuksia ja erilaisia ministeriön ohjeita. Rajoittamistoimien kuuluisi olla lakitasoisesti säädeltyjä. Huoli ei liity lasten kohteluun lastensuojelun sijaishuoltopaikoissa.
Lastensuojelulain soveltamisen ongelmana on sen paikoittainen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus. Selkeämmän säädöspohjan saavuttamiseksi lakia ollaan parhaillaan uudistamassa ja tarkentamassa. Toisaalta, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, on mahdotonta laatia tyhjentävää luettelomaista lakia, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin yksittäisiin lastensuojelutapauksiin. Suomessa juuri alan työntekijät ovat esittäneet eniten muutoksia vallitsevaan lakiin ja kritisoineet lain tuottamia soveltamisongelmia. Kiviahon esiin manaamia tabuja kannattaa siis hakea muualta kuin lastensuojelun piiristä.
Kiviahon mukaan huostaanotot olisivat halvempi ratkaisu kuin avohuollon tukitoimet. Asia on juuri päinvastoin. Huostaanottoa viivytellään joskus jopa liian pitkään sen kalleuden takia. Se tosiasia, että lapsi elää vaarassa, voi jäädä kovan rahapolitiikan alle. 1990-luvulla luotiin lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä, jotta myös pienten ja köyhien kuntien lapset saisivat asianmukaisen viimesijaisen suojelun.
Kiviaho sekoittaa erikoisella tavalla neurologisesti sairaiden lasten tilanteen ja huostaanotot. Lapsia ei oteta huostaan sairauksien vuoksi. Sairaat lapset hoidetaan terveydenhuollossa. Huostaanottojen suurin yksittäinen syy Suomessa on vanhempien päihteidenkäyttö. Sen jälkeen merkittävimpinä syinä tulevat vanhempien mielenterveyden vakavat ongelmat ja nuorten oma raju päihteidenkäyttö.
Vertaus vankilaolosuhteista ja lastensuojelun sijaishuollosta oli huono vitsi. Sijaishuollon toimipaikoissa hoidetaan lapsia suurella sydämellä. On hyvin surullista, että säännöllisin väliajoin tätä arvokasta työtä mustamaalataan julkisuudessa.
Työskenneltyäni pitkään sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa, lastenpsykiatrian osastolla, nuorten päihdeaseman johtajana, perhekodissa ja vankilassa, toivon vilpittömästi, että Kiviaho ja kumppanit löytäisivät yhä parempia keinoja auttaa ongelmista kärsiviä perheitä ja lapsia. Vielä ei tiede ole löytänyt keinoja parantaa kaikkia vaikeasti psyykkisesti sairaita ja päihdeongelmaisia ihmisiä. Töitä siis riittää.
Sirpa Kansanaho
YTM, sosiaalityöntekijä
perheterapeutti
Kiimingin kunnanvaltuutettu
___________________
http://www.sirpakansanaho.fi/kaleva09022006.htm
LAILLA PARANNUSTA LASTEN OIKEUSTURVAAN
Projektityöntekijä Maria Kiviaho vaati kirjoituksessaan (6.2.) lastensuojelun avohuoltoon lisää voimavaroja ja kritisoi samalla suomalaisen lastensuojelun tilaa. Hyvä ja tärkeä asia valitettavasti kärsii virheellisistä perusteluista.
Kiviaho kritisoi lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle väittäen, että viranomaiset toistuvasti rikkovat lakia. Toisin kuin Kiviaho toteaa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut lukuisia langettavia päätöksiä suomalaisista lastensuojelutapauksista. EIT on saanut käsiteltäväkseen noin 15 kantelua, joista osittain langettava päätös on tullut yhteen. Uusin langettava päätös lastensuojeluasiassa koski oikeuskäsittelyn pituutta, ei lastensuojelullisia toimenpiteitä.
Kiviaho esittää avohuollon tukitoimet ja lapsen sijoituksen ikään kuin vaihtoehtoisina toimenpiteinä, mitä ne eivät ole. Nämä toimenpiteet vastaavat erilaisiin tarpeisiin. Avohuollon tukitoimia tulisi käyttää siinä vaiheessa, kun lapsen ja perheen tilanne on vaikeutunut ja he selkeästi tarvitsevat apua. Lastensuojelun avohuolto on Suomessa resursoitu huonosti ja kotiin tarjottavat palvelut ovat tutkitusti vähentyneet. Lastensuojelu on mediaseksikäs teema ja sillä on hyvä ratsastaa juhlapuheiden ja mielipiteiden tasolla. Kun taloudellisia resursseja jaetaan, liikkuvat eurot nihkeästi näiden lasten hyväksi.
Huostaanottojen lisääntymistä ei voida laittaa pelkästään avohuollon tukitoimien vähyyden syyksi. Massiivisetkaan avohuollon tukitoimet eivät kykene ehkäisemään huostaanottoja esimerkiksi vakavien päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla. Tosiasiassa vaikeat ongelmat ovat kärjistyneet entisestään tässä auvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Valmisteilla olevalla lastensuojelulain uudistuksella pyritään paikkaamaan nykyisen lain tulkinnanvaraisuuksia, jotka ovat heikentäneet lapsen oikeusturvaa. Uudistuksessa tullaan säätämään tarkasti toimia lapseen ja perheeseen kohdistuvissa rajoittamistilanteissa. Erityistä huomiota kiinnitetään, toivon mukaan, myös kunnan vastuuseen avohuollon tukitoimien järjestämiseksi sekä lapsen toistuvien sijoitusten karsimiseksi. Myös kodin ulkopuolelle sijoitetulla lapsella on oikeus pysyviin ihmissuhteisiin.
Suomalaiset sijaishuollon toteuttajat, niin yksityiset sijaisperheet kuin perhekodit ja lastensuojelulaitoksetkin, ovat laadukkaita ja erittäin hyvin valvottuja paikkoja. Sijaishuoltoa toteuttavat yksityiset yritykset ovat tavanomaisten kirjanpito- ja muuta yritystoimintaa säätelevien säännösten alaisia. Sijaisperheiden saamat rahalliset palkkiot ja korvaukset puolestaan ovat veronalaisina tuloina veroviranomaisten valvonnassa. Suomen perhehoitopalkkiot ja kulukorvaukset ovat läntisen Euroopan alimmasta päästä.
Sirpa Kansanaho
YTM, perheterapeutti
kunnanvaltuutettu
Kiiminki
KUMMALLISIA KÄSITYKSIÄ HUOSTAANOTOISTA
Maria Kiviaho pitää ansiokkaasti yllä keskustelua lastensuojelusta (Kaleva 15.2). Valitettavasti hänen perusteluissaan menevät edelleen puurot ja vellit sekaisin.
Oikeusalan asiantuntijat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että merkittävistä henkilöön kohdistuvista toimista (mm. rajoittamistoimet) on säädelty lastensuojelulakia alemmantasoisilla säädöksillä. Tämä tarkoittaa mm. asetuksia ja erilaisia ministeriön ohjeita. Rajoittamistoimien kuuluisi olla lakitasoisesti säädeltyjä. Huoli ei liity lasten kohteluun lastensuojelun sijaishuoltopaikoissa.
Lastensuojelulain soveltamisen ongelmana on sen paikoittainen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus. Selkeämmän säädöspohjan saavuttamiseksi lakia ollaan parhaillaan uudistamassa ja tarkentamassa. Toisaalta, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, on mahdotonta laatia tyhjentävää luettelomaista lakia, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin yksittäisiin lastensuojelutapauksiin. Suomessa juuri alan työntekijät ovat esittäneet eniten muutoksia vallitsevaan lakiin ja kritisoineet lain tuottamia soveltamisongelmia. Kiviahon esiin manaamia tabuja kannattaa siis hakea muualta kuin lastensuojelun piiristä.
Kiviahon mukaan huostaanotot olisivat halvempi ratkaisu kuin avohuollon tukitoimet. Asia on juuri päinvastoin. Huostaanottoa viivytellään joskus jopa liian pitkään sen kalleuden takia. Se tosiasia, että lapsi elää vaarassa, voi jäädä kovan rahapolitiikan alle. 1990-luvulla luotiin lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä, jotta myös pienten ja köyhien kuntien lapset saisivat asianmukaisen viimesijaisen suojelun.
Kiviaho sekoittaa erikoisella tavalla neurologisesti sairaiden lasten tilanteen ja huostaanotot. Lapsia ei oteta huostaan sairauksien vuoksi. Sairaat lapset hoidetaan terveydenhuollossa. Huostaanottojen suurin yksittäinen syy Suomessa on vanhempien päihteidenkäyttö. Sen jälkeen merkittävimpinä syinä tulevat vanhempien mielenterveyden vakavat ongelmat ja nuorten oma raju päihteidenkäyttö.
Vertaus vankilaolosuhteista ja lastensuojelun sijaishuollosta oli huono vitsi. Sijaishuollon toimipaikoissa hoidetaan lapsia suurella sydämellä. On hyvin surullista, että säännöllisin väliajoin tätä arvokasta työtä mustamaalataan julkisuudessa.
Työskenneltyäni pitkään sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa, lastenpsykiatrian osastolla, nuorten päihdeaseman johtajana, perhekodissa ja vankilassa, toivon vilpittömästi, että Kiviaho ja kumppanit löytäisivät yhä parempia keinoja auttaa ongelmista kärsiviä perheitä ja lapsia. Vielä ei tiede ole löytänyt keinoja parantaa kaikkia vaikeasti psyykkisesti sairaita ja päihdeongelmaisia ihmisiä. Töitä siis riittää.
Sirpa Kansanaho
YTM, sosiaalityöntekijä
perheterapeutti
Kiimingin kunnanvaltuutettu
___________________
http://www.sirpakansanaho.fi/kaleva09022006.htm
LAILLA PARANNUSTA LASTEN OIKEUSTURVAAN
Projektityöntekijä Maria Kiviaho vaati kirjoituksessaan (6.2.) lastensuojelun avohuoltoon lisää voimavaroja ja kritisoi samalla suomalaisen lastensuojelun tilaa. Hyvä ja tärkeä asia valitettavasti kärsii virheellisistä perusteluista.
Kiviaho kritisoi lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle väittäen, että viranomaiset toistuvasti rikkovat lakia. Toisin kuin Kiviaho toteaa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut lukuisia langettavia päätöksiä suomalaisista lastensuojelutapauksista. EIT on saanut käsiteltäväkseen noin 15 kantelua, joista osittain langettava päätös on tullut yhteen. Uusin langettava päätös lastensuojeluasiassa koski oikeuskäsittelyn pituutta, ei lastensuojelullisia toimenpiteitä.
Kiviaho esittää avohuollon tukitoimet ja lapsen sijoituksen ikään kuin vaihtoehtoisina toimenpiteinä, mitä ne eivät ole. Nämä toimenpiteet vastaavat erilaisiin tarpeisiin. Avohuollon tukitoimia tulisi käyttää siinä vaiheessa, kun lapsen ja perheen tilanne on vaikeutunut ja he selkeästi tarvitsevat apua. Lastensuojelun avohuolto on Suomessa resursoitu huonosti ja kotiin tarjottavat palvelut ovat tutkitusti vähentyneet. Lastensuojelu on mediaseksikäs teema ja sillä on hyvä ratsastaa juhlapuheiden ja mielipiteiden tasolla. Kun taloudellisia resursseja jaetaan, liikkuvat eurot nihkeästi näiden lasten hyväksi.
Huostaanottojen lisääntymistä ei voida laittaa pelkästään avohuollon tukitoimien vähyyden syyksi. Massiivisetkaan avohuollon tukitoimet eivät kykene ehkäisemään huostaanottoja esimerkiksi vakavien päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla. Tosiasiassa vaikeat ongelmat ovat kärjistyneet entisestään tässä auvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Valmisteilla olevalla lastensuojelulain uudistuksella pyritään paikkaamaan nykyisen lain tulkinnanvaraisuuksia, jotka ovat heikentäneet lapsen oikeusturvaa. Uudistuksessa tullaan säätämään tarkasti toimia lapseen ja perheeseen kohdistuvissa rajoittamistilanteissa. Erityistä huomiota kiinnitetään, toivon mukaan, myös kunnan vastuuseen avohuollon tukitoimien järjestämiseksi sekä lapsen toistuvien sijoitusten karsimiseksi. Myös kodin ulkopuolelle sijoitetulla lapsella on oikeus pysyviin ihmissuhteisiin.
Suomalaiset sijaishuollon toteuttajat, niin yksityiset sijaisperheet kuin perhekodit ja lastensuojelulaitoksetkin, ovat laadukkaita ja erittäin hyvin valvottuja paikkoja. Sijaishuoltoa toteuttavat yksityiset yritykset ovat tavanomaisten kirjanpito- ja muuta yritystoimintaa säätelevien säännösten alaisia. Sijaisperheiden saamat rahalliset palkkiot ja korvaukset puolestaan ovat veronalaisina tuloina veroviranomaisten valvonnassa. Suomen perhehoitopalkkiot ja kulukorvaukset ovat läntisen Euroopan alimmasta päästä.
Sirpa Kansanaho
YTM, perheterapeutti
kunnanvaltuutettu
Kiiminki
Vastaukset 5
Vanhimmat
HEH-HEH.
Onko järjestöt jääneet alakynteen, kun joutuvat nyt esimerkiksi suosittamaan asiakassunnitelmien tekemistä? Ei lakia olla uudistamassa, kun sen juuri järjestöt säätivät.
Laki on perseestä, 417/2007.
Sen me tiedämme ja tunnemme kaikki nahoissamme.
Tuossa viestissä on kerrankin asiaa, ilman sitä täällä yleisesti vallistevaa kiihkoilua.
ja kaupungeissa on
ja mikä epäpäpätevien sosiaalityöntekijäiden lauma ja osassa maan kuntia jopa laittomastikin
näitä lastensuojeluviranomaisten työtehtäviä hoitavat
ja mitä myös maan korkeimmat viranomaiset ministereitä ja lääneissä lastensuojelun asiosta vastaavina
ovat julkisuuteen antaneet lausuntojaan
niin tämä kyseinen kiiminkiläinen sosiaali-ihminen saa omat kannanottonsa näyttämään vähintäänkin naurettavilta.
Avohuollon tukitoimien "ei oon vuoksi" lapsia ja nuoria huostaanotetaan koko ajan
- ja tätä asiaa on ihmetelty oikein
peruspalveluministerinkin
sekä itsensä Varpus-huolimallin luojan suulla
Hoidollisia huostaanottoja on ja tehdään edelleen
- terveydenhoitoa ei anneta taikka sitä ei saa ellei lapsesta taikka nuoresta ole tehty huostaanottopäätöstä
Sijaishuollosta ei vastaa eikä siellä olevien lasten ja nuorten oloja seuraa kukaan
- Lastensuojelun Keskusliiton Seppo Sauro sanoi omassa kannnanotossaan ettei lastensuojelun sijaishuolto ole pois siitä vaaravyöhykkeestä mitä esimerkiksi kehitysvammaishuollossa on nähty (v. 2007)
Laittomia tapaamisten rajoituksia on olemassa
- rajoitetaan lapsen, nuoren ja vanhempien tapaamisia pelkästään yksipuolisesti ja ilman mitään asianmukaisia ja tosiasioihin perustuvia päätöksiä jne
Osa lapsista ja nuorista on "vankilassa" lastensuojelulaitoksissa ja ilman oikeudenkäyntiä
- YK Lapsen Oikeuksien Komitena "moite" Suomelle ilman oikeudenkäyntiä vapautensa menettäneistä lapsista ja nuorista
_____________________
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/aineistot/sopimus/raportit.htx.i1142.pdf
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=42
".....
YK:n Lapsen oikeuksien komitea.
........................
Loppulausunto sisältää komitean positiiviset huomiot, kritiikkiä ja suosituksia.
....................
Lapsen oikeuksien komitea katsoo myös,
että Suomen tulisi laatia kansalliset minimistandardit,
joilla taataan lapsille asuinpaikasta riippumattomat samantasoiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut...."
Se "asia"? Oletko aloittaja :D
"-Blaablaablaa OVAT LAADUKKAITA JA ERITTÄIN HYVIN VALVOTTUJA PAIKKOJA" !!! SINÄKÖ ne käyt tarkistamassa? Kun lastensuojelu itsekin myöntää, että ei kerkeä valvomaan sijaishuollon oloja, niin mitä oikein höpäjät? Käväse lomalla pöhkö.