Dobbereista

moi!dobberi on tosi ihana rotu jos sen vaa osaa
kouluttaa oikein!tekee mielellään kaikkia asioita
ja tykkää kun sen kanssa tehään jotain!nykypäivän
dobberit oikeastaan kaikki jotka olen nähnyt on
ollut kauheita rähjääjiä toisille koirille
ainaskin!leuat loksuttaen ne kulkevat kaduilla!
hinta riippuu ihan kasvattajasta!toiset maksavat
6000-7000mk ja toiset 2500-3500mk!

Suosittelen, että kirjoitat vaikka sähköpostia
dobberien pentuvälittäjälle tai jollekin rodun
kasvattajalle, ja kyselet sieltä päästä samoja
kysymyksiä. Kyseisten henkilöiden yhteystietoja
löydät mm. kennelliiton sivuilta. Täältä saat
vain puolueellisia vastauksia, kuten tuo
edellinen...

Hei!
Mistähän aloittaisin..? :)
En halua masentaa, mutta sanoisin ekaksi että
välttämättä en suosittele ensimmäiseksi koiraksi,
jos ei ole ollut muuten koirien kanssa tekemisissä.
Täytyy tietää aika paljon koirien ajatusten
juoksusta dobberin kanssa.

Minulla on 3 v dobberi uros,erittäin iloinen,
lempeä ja virkeä tapaus jota rakastan yli kaiken!
On kyllä aiheuttanut paljon harmaita hiuksiakin....
Minun kokemukseni pohjautuu aika pitkälti juuri
tähän omaan koiruuteen, ja kuten muissakin
roduissa, yksilöt ovat erilaisia. Mutta yhtään
vihaista dobberia ei ole vastaan tullut!

Periaatteessa erittäin helppo kouluttaa, on
erittäin ÄLYKÄS koira. Mutta joskus tuntuu että
liiankin älykäs, josta voi koitua myös ongelmia.
Eli oppii mitä haluaa... ;) Koulutus on erittäin
tärkeää!

Koulutuksessa täytyy olla erittäin johdonmukainen,
mitä kerran vaatii koiralta, täytyy vaatia sitä
samaa aina.
Ja sanoisin samaa mitä olen kuullut muidenkin
dobberinomistajien sanoneen; vaatii lujaa
koulutusta silkkihanskoin. Minulla ainakin on
erittäin herkkä yksilö mutta erittäin kovapäinen.
Pentu-uhma oli järkyttävän kova, aikaisemmat
kokemukseni ovat labbiksesta ja rotikasta eivät
osanneet valmistaa minua tulevaan, välillä meinasi
jo toivo loppua. Uhma oli jatkuvaa ja
jokapäiväistä, ihan pikkuasioissa, mutta erittäin
rasittavaa. Koira joka osasi kaikki komennot,
halutessaan "unohti" esim. miten istutaan...


Mutta jotain hyvääkin. Erittäin kiltti ja
hellyydenkipeä otus (omalle perheelle ja
lähitutuille). Vieraisiin tutustuessa menee kauan.
Mutta se ei käsittääkseni ole kaikille dobbereille
yleistä, olen tavannut sellaisiakin jotka istuvat
heti vieraan syliin! :) Koetin kovasti
sosiaalistaa koiraani, mutta jostain syystä ei
luota vieraisiin. :( Minnekään ei voi mennä ilmaan
koiruutta, vessaankin sen on päästävä mukaan! Tein
kotona mitä hyvänsä, koiruuden on työnnettävä
siihen kuononsa ja oltava mukana. :) Eli erittäin
aktiivinen koira. Ei sovi sohvaperunoille.
Vaikkakaan minä en harrasta koirani kanssa mitään
muuta kuin paljon lenkkeilyä (olemme molemmat
juoksuhulluja!) ja jokapäiväisessä elämässä käydään
läpi perustottelevaisuutta. Pentuna käytiin
pentukurssi ja vähän tokon alkeita, mutta
kummallakaan ei pinna kestänyt sitä, joten
lopetettiin.

Ja vaikka luin tuossa kommentin että kaikki
dobberit rähjää toisille koirille, meillä se ei
pidä paikkaansa. Ainoastaan jos samanikäinen uros
murahtaa, tämä vastaa, mutta muuten muut saavat
olla rauhassa. Ikinä ei ole joutunut toisen koiran
kanssa tappeluun, leikki kyllä kelpaisi kaikkien
kanssa. :)

Toivottavasti jaksoit lukea! Eihän tässä saa ilmi
kuin murto-osan mutta...Dobermanni on kerrassaan
loistava rotu!!

Oletkin jo saanut hyvän vinkin liittyen
dobbereihin (enkä nyt tarkoita tuota ensimmäistä
viestiä.. :)). Hyvä paikka aloittaa dobberin
pennun etsiminen (ja yleensä miettiminen onko
kyseessä oikea rotu sinulle) on rotuyhdistys eli
tässä tapauksessa surffaa osoitteeseen
http://www.saunalahti.fi/~sdy/ josta löytyy
Suomen Dobermann Yhdistyksen kotisivut ja paljon
tietoa rodusta!

Kysymyksiisi vastatakseni, keskiverto dobberin
pentu (siis rekisteröity) maksaa n. 4000. Tämä
voi tietysti vaihdella kasvattajittain, mutta jos
pennut maksaa alle 3000,- kannattaa miettiä mitkä
kasvattajan motiivit on. Muutenkin suosittelen
suuresti ottamaan rekisteröidyn pennun SDY:n
suosittelemalta kasvattajalta.

Helpoin mahdollinen koulutettava dobberi ei
tosiaan ole ja miellyttämisen halukin sille pitää
ns. opettaa. Haastetta se tarjoaa omistajalleen
runsain mitoin. Päättäiväinen, johdonmukainen ja
asioista selvää ottanut ihminen kyllä voi
dobberin ensimmäiseksi koiraksi ottaa, mutta
helpoin rotu se ei tosiaan ole.