Ikävä yhä

Yhä tuntuu, että minulle on liian vaikeaa,
kun näin yksin täytyy jatkaa elämää.
Valo ja kauneus maailmastani himmeni
sinun mentyäsi luotani pois.

Tänään jälleen olin ajatuksissani luonasi.
Viivyin pitkään, olet yhä kanssani.
Kaikki tunteet, rakkaus, lämpö, ikävä
eivät ole kadonneet mihinkään pois.

Olin valmis mukanasi lähtemään,
kun sinut saatoin matkaan toiseen maailmaan.
Silloin vielä oli niin helppo vannoa,
että selviän yksin tästä eteenpäin.

Nämä katkerat itkut, kaikki nämä kyyneleet
ikävääni kertaavat uudelleen ja uudelleen.
Luulen, etten valmis ole vieläkään
sinua päästämään luotani pois.

Kai luulin, että ikävästä selviää,
kun sen työntää pois, se silloin häviää.
Ei se auta, se jää vain odottelemaan
aikaa sopivaa iskeäkseen taas.
7274
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

...voimalla jaksaa aikansa "rämpiä"
eteenpäin koska ovat niin rakkaita
mutta tulee uusia ihmisiä jotka odottavat
paikkaansa sydämessäsi ja kun uusi kuva valtaa
sydämesi niin olet eheytynyt ja valmis astumaan
todella eteenpäin...
olipas kaunis ja ajatuksia herättävä runosi.
tosin koskettavuutta oli yllinkyllin
mutta jälki oli upeata!!!
hyvä iivee!!!

Äänestä
  • Voi miten hieno palaute.
    Sydämelliset kiitokset siitä.

    Elämä vie onneksi väkisin eteenpäin,
    vaikka sille ei niin haluisikaan aina antaa mahdollisuutta sitä tehdä.

    Äänestä

yhä tuntuu, että päivä päivältä rakastun näihin
runoihisi enemmän ja enemmän.

Tänäänkin pysähdyin tähän,
ja viipyisin pidenpäänkin. Mutta kohta tie kut-
suu, on mentävä.

Olen valmis tallentamaan tämänkin runosi,
etten unohtaisi yhtäkään säettä enkä Sinua !

Äänestä
  • kyllä taas niin niin kauniit sanat laitoit...kiitos niistä jokaisesta.

    psssst! kuiskaan hiljaa:sinun runojesi rinnalla nämä ovat lähinnä tekeleitä.

    Äänestä

hei...
olen mykistynyt tekstisi kauneuden edessä...se on samalla niin vahvaa mutta kuitenkin herkkää...
osaat todella kirjoittaa vakuuttavan koskettavasti...
ihmettelen miten toiset osaakin...
haluaisin sinua lohduttaa...
tiedämme kumpikin kuitenkin, että eron tuska on vain niin henkilökohtainen...
se saattaa tehdä yksinäisen olon ajoittain...
mutta et ole ainoa tähtitaivaan alla, joka suree samalla lailla...
kaikki mikä ei tapa, vahvistaa...
sinulle rutkasti jaksamista ja toivoa sydänsurussasi (jos sitä vielä sisälläsi on)...





Olin valmis mukanasi lähtemään,
kun sinut saatoin matkaan toiseen maailmaan.
Silloin vielä oli niin helppo vannoa,
että selviän yksin tästä eteenpäin.

Äänestä
  • Kiitos noista kauniista sanoista,
    niissä on viisautta ja lohdutusta.
    Suru ja ikävä aaltoilevat, hiljalleen aallokko pienee ja jonain päivänä tyyntyy. Vielä näyttää noita käyntejä sinne aallonharjalle tulevan.

    Äänestä

  • iivee kirjoitti:

    Kiitos noista kauniista sanoista,
    niissä on viisautta ja lohdutusta.
    Suru ja ikävä aaltoilevat, hiljalleen aallokko pienee ja jonain päivänä tyyntyy. Vielä näyttää noita käyntejä sinne aallonharjalle tulevan.

    IIVEE, hienosti kuvattu...käyntejä aallonharjalle...
    itsellä kipuilu jatkanko vai en ei-seurustelusuhteessa, joka on mennyt liian syväksi...eikä siitä voi ikinä tulla mitään...yksi syy on etten voi saada enempää lapsia ja mies haluaa lapsia...kunnioitan hänen toivettaan...silti hän ruokkii/porkkanoi unelmaani yhteiselämästä...tässä olen keskellä kamalaa tunnemylläkkää viime viikonlopun ensimmäisen riitamme ja vakavan keskustelun jälkeen...hänen tunteensa liittyvät intohimoon ja tykkäämiseen, ei rakastumiseen...hieno asia sinänsä...hän oli jo lopettamassa suhdettamme...kunnes puhuttuanmme, peruikin aikeensa ja haluaa tapailla vielä...KUINKA KAUAN?...on kipeä kysymys...ja toinen kysymys: JAKSANKO minä?, joka olen tällä herkkyydellä varustettu...Kolmas tärkein kysymys: KOSKA on oikea aika lopettaa????? Tätä en ole vielä itselleni pystynyt selvittämään...sillä psyykeni ei kestä tällä hetkellä ajatustakaan erosta...Sori, kun purkauduin, mutta se on keino pysyä edes jotenkuten kasassa...Sinulle, IIVEE, toivon paljon hyviä ja positiivisia ihmissuhteita!!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


iivee kirjoitti:

Yhä tuntuu, että minulle on liian vaikeaa,
kun näin yksin täytyy jatkaa elämää.
Valo ja kauneus maailmastani himmeni
sinun mentyäsi luotani pois.

Tänään jälleen olin ajatuksissani luonasi.
Viivyin pitkään, olet yhä kanssani.
Kaikki tunteet, rakkaus, lämpö, ikävä
eivät ole kadonneet mihinkään pois.

Olin valmis mukanasi lähtemään,
kun sinut saatoin matkaan toiseen maailmaan.
Silloin vielä oli niin helppo vannoa,
että selviän yksin tästä eteenpäin.

Nämä katkerat itkut, kaikki nämä kyyneleet
ikävääni kertaavat uudelleen ja uudelleen.
Luulen, etten valmis ole vieläkään
sinua päästämään luotani pois.

Kai luulin, että ikävästä selviää,
kun sen työntää pois, se silloin häviää.
Ei se auta, se jää vain odottelemaan
aikaa sopivaa iskeäkseen taas.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu