Eräs kaverini on yksinäinen mies.
Puoliso ja lapset eivät halua olla hänen kanssaan
missään tekemisissä, sillä hän juo!
Illan tullen, joka ilta, hän aloittaa sen. Aluksi
viiniä ja viinaa kotona, sen jälkeen kapakkaan.
Hän tietää mitä tekee, aamulla hän on niin sairas, ettei työnteko enää onnistu.
Hän puhuu tutuilleen harrastuksistaan ja tekemisistään arkipäiväisesti. Aamuisin ja päivällä häntä ei näe, kohmeloinen mies. Ei! Hän ei myönnä olevansa juoppo! Hän on valitsemallaan tiellä?
Puoliso ja lapset eivät halua olla hänen kanssaan
missään tekemisissä, sillä hän juo!
Illan tullen, joka ilta, hän aloittaa sen. Aluksi
viiniä ja viinaa kotona, sen jälkeen kapakkaan.
Hän tietää mitä tekee, aamulla hän on niin sairas, ettei työnteko enää onnistu.
Hän puhuu tutuilleen harrastuksistaan ja tekemisistään arkipäiväisesti. Aamuisin ja päivällä häntä ei näe, kohmeloinen mies. Ei! Hän ei myönnä olevansa juoppo! Hän on valitsemallaan tiellä?
Vastaukset 48
Vanhimmat
näkee
purkautuu näin. Tai sitten on selllainen joka on suuttunut pahasti kyseiseen ihmiseen ja päättänyt näin kostaa.
jotka vastaavat viestiin asiayhteyteen kuulumattomalla tekstillä :(
ottamaan mutta enimmäkseen viikonloppuisin, joi ja meni kapakkaan , joi itsensä kunnon humalaan ja palasi yksin kotiin. Ei kauheasti ollut kiinnostunut itsestään. Mutta sitten hän tapasi naisen joka näki hänessä jotain hyvää ja puhdasta.
Suorastaan väkisin tuli tutustuminen koska mies oli hyvin epävarma itsestään eikä käsittänyt ollenkaan että hänestä välitetään. Pikkuhiljaa alkoi juomaharrastus muuttua muuksikin ja eräs varteenotettava itseilmaisu eteni pikkuhiljaa kunnes tuli päivät jolloin tämäkin puoli onnistui naisen luottavaisen ja odottaa jaksavan mielen takia, hän oli päättänyt auttaa niin kauan että toinen on jalat maassa, ihastuikin tosissaan. Ero heille tuli kun mies kunnostautui ja löysi itsenäs, ehkä liian paljon oli tapahtunut sellaista jota oli vaikea käsitellä. Mutta myöhemmin hän alkoi hoitaa kuntoaan lenkkeillen ja hoikistuen, vaatteetkin olivat jo istuvampia ja kas, tutustui toiseen naiseen johon jo entisen naisystävän patistuksella uskalsi jopa rakastua ja lähteä viettämään yhteistä elämää, joka muuten sujuu hyvin :)
tähän ongelmaan. Useimmiten he ovat tyrkänneet lumipallon liikkeelle, pallon joka on kasvanut vuoren korkuisiksi vaikeuksiksi.
kaverisi makaa yksin asunnossaan vuosia kuolleena.
Yli 50-vuotias humalainen mies on säälittävää katsottavaa. Samoin nainen!
minäkään en pidä enää tästä kaverista.
mutta raskaana olevien naisten juominen on vielä vastuuttomampaa; miten on ymmärrettävisä tänä kaiken tieto tulvan aikana, että äidin juomisen takia vammaisina syntyviä lapsia on yhä enemmän..hittoko näitä ihmisiä, naisia vaivaa, onko elämää ylläpitävä vaisto naisilta häviämässä..tieten tahtoen pilataan oman jälkeläisen elämä..
Olen niin niin vihainen..että tekisi mieli hyppiä tasajalkaa..
on seurausta feminismistä ja tasa-arvo vouhotuksesta. Nykyään naiset tosiaan kuvittelevat (kuvittelevat) voivansa tehdä kaiken mitä miehetkin. He sotkeutuvat autonkorjaukseen, metsästykseen, talonrakennukseen, aseisiin, nyrkkeilyyn, moottoripyöräilyyn, veneisiin. He jopa haluavat ryypätä kuin miehet. Antakaa meidän miesten herran jumala olla rauhassa jossakin!
vain muistaisivat olla juomatta raskautensa aikana; jären köyhyyttä jos ei ymmärretä kuinka suuresta asiasta raskaudessa on kysymys, kokonaisesta ihmiselämästä..
P.s. tasa-arvo asiaa ei ole ymmärretty oikein, jos yritetään elää yhtä huonosti kuin mies..
että elämänarvot muuttuvat?
Naisille ei enää olekaan las-
ten hankkiminen ja koti tär-
keitä asioita.
Bilettäminen ja esillä olemi-
nen voittavat. Naisen pitää
näkyä keinolla millä tahansa.
9 kuukautta on liian pitkä
aika olla pimennossa?
sitten ei kai vain osata jättää totuttuja tapoja..
Mutta tuo että lasten hankkiminen ja koti ei olisikaan enää tärkeintä, niin silloin olisi kai paras vaan pidättäytyä koko lasten teolta, miksi tehdä vammainen lasi tieten tahtoen. :(
Kun saa vammaisen lapsen, saa koko iäkseen huollettavan lapsen...
on just vauvantekoiässä ja aina kun joku istuu illanvietoissamme vesilasi edessään voi olla varma että kohta masu alkaa kasvaa. :)
On paljon fiksuja nuoria, jotka ei raskausaikana polta tupakkaa eikä käytä alkoholia.
, mutta tämän aamun uutisissako se nyt tuli, että äidin alkoholinkäytön takia vammautuneita vauvoja syntyy, en muista kuinka paljon, mutta enenevässä määrin..ja se on tosi kurjaa, tyhmää, lyhytnäköistä, rikollista....
MUTTA, onneksi on viisaitakin j avastuullisia nuoria.., mutta mitä tehä näille jotka ei ole..:(
puolen, sukulaiseni on töissä päihdeäitien parissa.
Se on hyvin surullista, minuakin epäiltiin viimeisen lapsen saatuani huumeäidiksi, tyttö oli niin äänekäs, lopulta selvisi että solisluu oli katkennut synnytyksessä.
Alkoholin käytön olen oppinut vasta viiskymppisenä ja senkin kohtuudella. :-)
vaudilla maailmaan, kiire ollu..:)
On se vaikka mistä riippuvuudesta kärsivän lapsella kurja alku elämälle, - vieroitus kun ottaa koville aikuisellakin, anikka pienelle..onneksi en ole hoitaja, ja etenkään semmoisella osastolla jossa näitä repaleita hoidetaan..ei miun syvän kestäs kahtoa..ei ei..:(
saanut ruotia kenenkään henkilökohtaisia asioita?
vaikka jotkut lukijat
niin luulevat :)
..tämä teksti on MINUN skrivaamani.
Asia tietoa saa A-klinikoita. Jos, sitä tarvitsee. Myös myös puoliso ja perhe tarvitsevat tukea. Jos, toinen puolisoista juo. Ja jos, ei ole lapsia niin puolisio yksin tarvitsee tukea. Ja asiallista tietoa.
Lähiomaisille on olemassa tukiryhmiä.
Työelämässä tähän on juovaan työtoverin ongelmiin on aina vaikea puuttua. Mutta, puuttua pitää. Tämän kokemuksen tiedän koska, isolla työpaikoilla näitä tilanteita tuli. Nuorena naisena toimin Isossa firmassa luottamusmiehenä useamman vuoden ajan. Tilanteita tuli koska, henkilökunnan vaihtuvuus oli suuri. Ja jos, työtekijä ei suostunut hoitoon ohjaukseen. Niin, kyllä siitä lopputili tälle työntekijälle tuli. Kurjia juttuja. Kun vielä vuosien jälkeenki päin näitä juttuja nyt ajattelee.
Suomessa tämä alkoholismikeskustelu on edelleenki tabu. Vaikka, uskoisin että, melkein jokainen meistä tuntee yhden ellei useamman alkoholistin. Sikäli oli tämä aloitus nyt kenen tahansa; On hyvä, toivonkin että, tämä keskustelu pysyisi asialinjalla.
Syyttely ja nimittely ei tässä alkoholismisairaudessa auta. Ketään. Mutta,olen aivan varma että, täälläkin sitten löytyy näitä provolioita, jotka vesittävät tämän ketjun.
Peruspositiivista ajattelua siitäkin huolimatta kaikille tänään;
t.friidu
viestisi tietopainotteisesta
asiasisällöstä. Hyvä nostaa välillä
kissa pöydälle, tällä palstalla pu-
hutaan riittävästi paljasta paskaa.
On hienoa, että auttavaisuutta ja
apua löytyy. Ensisijaisesti pidän
kyllä tärkeimpänä kyseisen henkilön
saamista keskustelu yhteyteen ja ti-
lanteeseen, jossa hän voisi myöntää
ongelman. Apua ei voi antaa ennen, kun
ihminen tajuaa oman sairautensa?
Kiitos paljon friidu asiallisesta vasta-
uksesta.
samaa mieltä.
Vieläkin tässä maassa monien ihmisten kesken ymmärretään väärin alkoholismi ja alkoholin suurkuluttaminen. Siksi siitä herkästi väännetään epäasiallista huumoria.
ja juopottelun ihannointi
ovat tehneet asiasta sala-
peräisen ja haluttavan.
Siinä koukussa on nyt moni.
kun se ideologisessa mielessä luokitellaan sairaudeksi...se on hoidettavissa
ja yhteiskunnalla ON tarjota siihen hoitoa-ja lääkkeitä (kuntoutusta ja terapiaa )
ja kriteeristötkin on luotu, minkä perusteella alkoholin käytön katsotaan olevan "ongelmakäyttöä" ja voidaan suositella hoitoon menemistä
mutta...
jos "potilaalla" ei ole sairauden tuntoa, niin mitenkäs sitten toimitaan ?????
eli "heikoin lenkki" on koko järjestelmän heikkous....
siinä on se suuri mutta, jos
potilas ei omasta mielestään
ole sairas?
koska, alkoholistipersoona itse. Usein kieltää tämän ongelman. Hän ei pysty "näkemään". Ongelma on muilla. Ei hänellä itsellään. Meilläkin tätä kysymystä pohditaan, parhaillaan lähipiirissä pariskunta, joilla molemmilla alkoholi-ongelma. Jos, olisikin yksi pätevä ratkaisu olemassa. Taustalla kuitenkin kullakin "oma" elämän kuvio. Vaikea kysymys. Tämä auttamishomma.
Joidenkin alkoholistipersoonien on sitten mentävä "pohjaan asti". Kunnes voivat raitistua. Onneksi, ei kaikkien. Ja vaikka ihminen lopettaisi juomisen. Olisi sen jälkeen absolutisti. Hänen on kuitenkin aina alkoholisti. Tämä hänen on itsensä tiedostettava. Alkoholia ei voi enää käyttää.Missään muodossa. Kysymyksessä on riippuvuussuhde alkoholiin aineena.
Toinen alkoholisti joka on parantunut. Voi mielestä parhaiten tukea ja auttaa alkoholistiriippuvaista ihmistä. Hän tietää, miten käy kun "itseään tavallaan pettää". Lääkärit ja muut lähiomaiset voivat sitten muuten kyllä tukea henkisesti. Mutta, eivät välttämättä ymmärrä mistä kuitenkaan on kysymys.
t.friidu
on mennyt alkoholimin asteelle siinä ei ystävät eikä lääkärit pysty auttamaan-
Lääkäriin kun menee tarjotaan pillereitä jonka jälkeen alkoholisti on myös lääkkeiden koukussa.
Alkoholismiin ei ole kuin yksi ainoa konsti olla juomatta yhtään mitään ja se on usein pitkä ja kivinen tie.
Itse taistelin viinan himon kanssa yli vuoden viimeisen ryypyn jälkeen.
Elin helvetissä kun kroppa ja sielu huusivat viinaa mutta tiesin ettei se ole enää ratkaisu.
Minun avukseni tulivat toiset alkoholistit jotka olivat raitistuneet ja tiesivät mitä käyn läpi.
Omat ihmiset eivät uskoneet enää minuun, vei useamman vuotta kun luottamus raittiuteeni tuli.
Nyt liki 20 vuotta viimeisestä juomisestani olen vieläkin täysin absolutisti.
Minun kurkkuuni ei kelpaa minkäänlainen juoma joka edes tuo joka edes tuo juomisen mieleeni.
Raittius on iloinen asia ja yksi johtotähti minun elämässäni.
Aamuisin kiitän vieläkin kun ei ole darraa eikä mieleen tule mistä eka huikka.
Käyn töissä saan maksettua laskuni eikä niin kun ennen ne meni roskiin koska viina vei kaiken.
Kiitän alkoholisti ystäviäni joiden avulla pääsin raittiiseen elämään.
Enkä ole pätkääkään kateellinen ihmisille jotka siinä koukussa on.
Siihen ei auta "nostaa itseään niskasta" koska viina on alkoholistille paholaisen keksintö.
Onneksi jouduin pohjalle, jotta pääsin nousemaan ylös
kokemusta joutumisesta ihan pohjalle ei ole,
mutta tiedän miten vaikeaa on vähentää juo-
mista. Omasta vapaasta tahdosta tein tämän
lasten syntymän aikoihin. Ärsytti kun ei
voinut ottaa entiseen malliin, mutta jälki-
käteen katsottuna voin kertoa kannattaneen.
Itsekin yksin elelevänä tiedän, miten helppo
on sortua tuormiolan tommin tielle. Siihen
ajaudutaan, kerta annokset lisääntyvät, ei
ole muuta tekemistä kuin nappailla? Tarkkana
saa olla.
Hattua nostan sinulle, olet tehnyt merkittä-
vän päätöksen elämässäsi. Olen varma ettet kadu koskaan!
vastauksestasi.
On tärkeää että tätäkin asiaa pohditaan täällä.
Kun vielä sellaisessa hengessä että siitä olisi apua alkoholisteille.
Tiedän myös mitä on olla alkoholistin läheinen koska siitäkin löytyy kokemus.
Se on aina koko perheen sairaus ja läheinen sairastuu omalla tavallaan.
Kuka vahvuuteen kun pitää hoitaa alkoholistinkin
asiat.
Ja sitten tulee se piilottelu ja katkeruus ja muut ilmiöt.
Ja usein kun alkoholisti sitten raitistuu se tuo mukanaan uudet ongelmat kun se entinen reppana ottaakin yhtäkkiä ohjat omiin käsiinsä ja alkaa kantaa vastuuta.
Minä olen kyllä nyt tyytyväinen kun saan elää omaa elämää, eikä tämä yksin eläminen ole yksinäisyyttä. Päinvastoin.
...ellei tämä nyt sitten ole toivon mukaan ei. Ole typerä "provo". Sille oma mieheni oli juomatta 15v. Pystynyt jättämään alkoholin ja korvikkeiden käytön. Hän oli jo täysin "puhdas" fyysisesti. Kun tapasimme. Ja on edelleen. Hänen asiansa olivat jo siis, oikeasti kunnossa. Ja hän todella ollut POHJALLA. Hän pystyy nyt oikeasti auttamaan muita. Ja nauttimaan myöskin elämästä selvinpäin. Sekä auttamaan Oikeasti alkoholistista riippuvaisia ystäviään ja tuttaviaan, jotka haluavat raitistua. Ja minä tuen miestäni, tässä "työssä". Harva vaan haluaa...ja pystyy heistäkään selviintymään enää kuiville.
Kunnioitan miestäni, todella paljon. Sillä vain harva selviintyy sieltä POHJALTA. Takaisin normaali elämään. Mieheni lähimmät ystävät nyt sitten kuolevat yksi toisensa jälkeen, näihin alkoholin jälkisairauksiin...minusta tämä surullista. En näe tässä mitään vitsiä. En pilkkaamisen aihetta. Kysymys on aina Ihmisestä.
Monesti sitten on vielä näin. Ettei kotona voida pitää alkoholituotteita. Siis EI mitään, alkoholia. Itse en ole alkoholisti, olen kohtuukäyttäjä. Ollut aina. Koska, en ole ns.alkoholistipersoona. Mutta olen aina alkoholistin omainen. Samoin kuin kaikki yhteiset jo aikuiset lapsemmekin ovat alkoholistin lähiomaisia.
Meillä, noita alkoholijuomia on aina olohuoneen kaapissa. Ja minä olen perheesämme ainut, joka voi niistä alkoholituotteista vapaasti nauttia. Yhdessä yhteisten aikuisten poikiemme kanssa. Täysin oman tahtoni mukaan. Nuorin lapsistamme ei voi käyttää pisaaraakaan myöskään alkoholia. Koska, jos, hän nauttisi tipankin. Saisimme viedä hänet kiireellä sairaalaan. Johtuen hänen keskushermostolääkkeistään. Aikuiset lapsemme eivät asu kotona. Ja onneksi he eivät ole perinneet tätä alkoholisairausgeeniä. Joka kulkee aika usein suvussa. Miksi sitten toiset alkoholisoituvat ja toiset eivät? -se on vielä tutkimaton juttu. Vaikka tästä aivojenmekanismista alkoholiin paljon tiedetäänkin. Samassa sisarparvessa kasvaneista lapsista toiset alkoholisoituvat ja toiset eivät. Kyse ei siis ole aina koti-oloista, tai kasvatuksesta. Vanhemmat voivat olla täysin absolutesteja. Ja hyviä ja välittäviä vanhempia. Niinkuin mieheni vanhemmat olivat. Kyse siis ei ole siitä. Ja kuitenkin... Toiset saavat tämän geenin ja toiset eivät. Meneekö se sitten geeniperimmässä ja kuinka pitkälle taaksepäin....siitähän ei ole vielä tarpeeksi tietoa. Eikä siis vastausta.Yksittäinen geenitutkimus on kallista ja se maksaa hunajaa..
Kysymys on aivan samasta asiasta kuin esim. diabetes sairauksista tai tms. Joissakin suvuissa ko. vaan kulkevat geeniperinnässä vahvoina. Ja kuinka pitkälle suomalaisten sukujen geeniperinnät sitten menevät...ristiin, rastiin...
Omat sukujuureni ylettyvät aina isäni puolelta Unkariin ja äitini puoleta Irlantiin. Iso-äitipuolelta taas Venäjälle ....eli vaikea asia on tutkia tämä geeniperintö,jos, tutkitaa sairauksia. Kun puhutaan vakavasta aiheesta. Eli vakavista sairauksista. Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Tämän kun oppisimme ymmärtämään.
Ja sinulle ruskanainen: tiedät itsekin. Et todella voi ottaa pientäkään huikkaa, joillekin jopa partaveden tuoksu, jos partavedessä on alkoholia on liikaa...
Ja skoolata voi aina alkoholittomalla tuoteella; juhlalasista. Juhlissa. Ei kukaan tiedä onko siinä juomassa alkoholia vai ei. Jos, joukossa sitten ei ole täysin sivistymättömiä ihmisiä, jotka tekevät tästäkin asiasta haloon. Näitäkin alkoholittomia juomia on nykyisin saatavilla sekä kaupoissa että ravintolaissa..
Kaunista loppu syksyä sinulle ja jaksamista:
t.friidu
t.friidu
toellakaan ollut provo.
On ihana kuulla sinusta ja miehestäsi; koska maailma on täynnä ihmisiä jotka haluaisivat pois juomisen helvetistä eikä auttajia ole koskaan liikaa.
Alkoholismin hoidossakin tingitään. Monia holistiloita on lopetettu.
Toisaalta tarvittaisiin enemmän sellaisia paikkoja missä ei aleta napeilla hoitaa tätä sairautta koska se vie aina vaikeampaan.
Holismi on usein sielun sairaus ja kun pääsee purkamaan sitä pahaa mitä on tehnyt pääsee alkuun.
Pohjalla käyneellä ihmisellä on aina asioita joita häpeää, varsinkin naisena.
Minulla ei ole lapsia joten olen sillä lailla päässyt "helpommalla" kuin muut kanssasisareni joita painaa lapsiaan kohtaan tekemänsä vääryydet.
Olen nauttinut sinun kirjoituksistasi täällä joten jatka samaan malliin ja muista että murteet on mahtava voimavara. On se sitten stadin slangia tai vaikka savolaista joista muuten sanotaan kun savolainen puhuu on vastuu kuulijalla. Rakastan kaikkia murteita,
. Tämä näin kevennykseksi tosi tärkeään aiheeseen.
Anteeksi, että epäilin. Mutta, kun näitä "provoilijoita" tällä keskustelupalstalla tosiaan liikkuu...ja minunkaan kirjoituksista eivät todella täällä kaikki pidä:)). Aina ei tiedä, mutta se riski on otettava..
Olemme keskuskustelleet tästä sairaudesta paljonkin kahdestaan. Ja mielestämme on näin. Paras auttaja on toinen alkoholisti. Tämä häpeä ja syyllisyys varsinkin naispuolisille alkoholisteilla on suuri. Meidänkin tuttapiirissä heitä on. Ja heidän selviintymiselle annan SUUREN arvon. Koska, me naiset joilla tätä alkoholi-ongelmaa ei ole. Niin useimmat meistä, todella tuomitsevat naisen jolla alkoholi-ongelma on. Sen sijaan että, tukisimme, kuuntelisimme. Ja ennenkaikkea hyväksyisimme kanssa sisaremme tasa-arvoiseti rinnallemme. Kulkemaan.
Tämä jatkohoito kysymys: kun sieltä katkolta päästään, sinne avopuolelle. Niin, eikö olisi järkevää, että sinne saataisiin riittävästi tukihenkilöitä. Koska, riski alkoholistilla on suuri aloittaa juominen uudestaan. Olemme kanssasi samaa mieltä holistiloita ei saisi lopettaa. Mutta, tämä Sosiaali- ja terveys ministeriön ajama alkolipolitiikka, on niin päin peetä. Lyhyt aikaisilla rahoituksilla näitä terveyteen liittyviä ongelmia, ei saada hoidetuksi. Sellaista väliaikaista ihmisten auttamista. Nappihoidoista, olen samaa mieltä. Tämä asia tulisi olla alkoholistin itsensä päätettävissä. Jos haluaa ja tarvitsee nappeja.
Näistä ns.vertaistukiryhmistä on suuri apu, muissa vakavissa sairauksista. Mutta, ensin olisikin päästävä asialliseen keskusteluun myös, siitä onko alkoholismisairaus. Aina löytyy ihmisiä jotka, eivät "halua" syystä tai toisesta nähdä alkoholismia sairautena. Joten, paljon on tälläkin saralla tehtävää...avoimuudella ja rohkeudella yksin voimme muuttaa tätäkin asiaa. Muutokset yhteiskunnassa lähtevät aina yksilöistä itsestään. Ja niin puolesta jotka, ovat meitä heikompia meidän taas jotka emme ole alkoholisteja tulee Rohkeita ja päätteväisiä. Ja uskallettava puhua ja kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Muuten ei muutosta parempaan tapahdu. Olemme Onnellisia jokaisesta mieheni ystävästä ja tuttavasta jotka pystyvät lopettamaan juomisen. Mutta, valitettavasti näitä Onnen hetkiä saa kokea vain harvoin.
Hyvää Illan Jatkoa sinulle; ruskanainen;
t.friidu
Sinä kerroit mitä se juoppo tekee.
Olisit kertonut minkälainen sairaus se on.
Miten etenee ja vaikuttaa.
Miksi jostain tulee juoppo jostain ei.
Mikä sen aiheuttaa.
Kukaan alkoholisti ei ilokseen juo.
diagnoosi sairaudesta nimeltä
alkoholismi:
Loppuvaiheessa tauti esiintyy
pahimmillaan juoppohulluutena!
Ihmisen on pakko saada viinaa,
hän on valmis mihin tahansa
muutaman kirkkaan pisaran takia.
Eteneminen sairauteen tapahtuu
vuosien saatossa. Kerta annokset
lisääntyvät, toistumiskertojen
välit lyhenevät. Loppujen lopuk-
si ei enää olekaan sitä selvää
päivää tai selviä jaksoja elämäs-
sä. Hauskalta tuntunut nautintoai-
ne on vallannut koko elämän. Kaik-
ki asiat pyörivät alkoholin ympä-
rillä. Illan viimeisen paukun jäl-
keen ajatellaan jo seuraavan päivän
ensimmäistä ryyppyä.
alkoholismiin on monta tietä.
Alkoholistiksi tullaan juomalla alkoholia niin paljon että siitä tulee riippuvuus.
Alkoholin päivittäisellä määrällä ei ole väliä.
Vaikka joisit vain muutaman kaljan joka päivä mutta et kykene olemaan ilman sitä tai jos olet ilman mutta seon mielessäsi olet jo tulossa alkoholistiksi.
Toisilla riippuvuuteen voi johtaa perinnöllisyys.
Minun suvussani löytyy paljon juoppoja mutta en enää mene sen taakse.
Joku alkaa otaa koska on vaikeaa saada kontaktia ihmisiin ja varsinkin toiseen sukupuoleen ilman "rohkaisua".
Kenestäkään ei todellakaan tule alkoholistia omasta halusta.
Usein se tie on pitkä ja hiipivä, muut ihmiset näkee sen jo ennen alkoholistia itseään mutta kun juominen on mennyt hallinan ulkopuolelle se on menoa.
Vastasin sinun kysymykseesi vaikka et esittänyt sitä minulla, mutta tunnen taudin.
Ja kaikilla ihmisillä ei varmaan ole alttiutta tulla alkoholistiksi. Jotkut ihmiset pärjää paremmin.
Alkoholistilla on usein herkkä luonne.
Eikä kaikki kestä tätä elämää selvin päin.
Luullaan että jos "joutuu" luopumaan viinasta elämästä tulee tylsää. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Minä voin tehdä selvin päin ihan samoja asioita kun tein ennen.
Tunteet ovat paljon vahvempia nut kun viina ei niitä turruta.
yhtenä tunnusmerkkinä pidän
krapularyypyn ottamista. Ei
tietenkään yksi tai kaksikaan
kertaa mitään haittaa, mutta
kun aletaan vanhaa pahaa oloa
parantamaan uudella viinalla
usein, ollaan ylitetty raja.
ellei sitten pitkälle alkoholisoitunut, ihminen sitä ennen kuolee muihin alkoholismisairauksien tuomiin sairauksiin; usein ennen tätä vaihetta, mistä kirjoitit. Ihmisen puolustusmekanismi eri sairauksia vastaan heikkenee, sisäelimet ovat siinä kunnossa, että mitään ei voida enää tehdä. Sydän pettää ja aivojen muistisolut tuhoutuvat. Tulee ns. katkokävelyä, virtanpidätys- ja ulostuskyky heikkenee jne...Ihminen on fyysiseti pelkkä raunio. Ja henkisesti täysin hermonsa menettänyt. Johtuen juuri ja ainoastaan alkoholista. Ruoka ei maistu...lista on pitkä ja loputon... Toipuminen mikäli se onnistuu, vie vuosia. Kaikki eivät toivu. On aina suuri IHME, jos ihminen pystyy kaiken tämän jälkeen toipumaan. Ei koskaan täysin ennalleen, mutta toimintakykyiseksi ja tunne-elämältään eheäksi ihmiseksi. Näitäkin sitten IHMEITÄ, tapahtuu...mutta ei kaikille. Vain tosi harvalle ihmiselle. Vain harva ihminen pystyy selviintymään.
Siksi jos, välitämme työtoveristamme, läheisestämme, ystävästävistämme. Meidän olisi uskaltava puuttua asiaan ajoissa. Tämä on vaikeaa. Juuri siksi, koska avuntarvitsija ei itse tunnista omaa sairauttaan. Katkaisut ja pakkohoito eivät ole ne keinot. Siinä usein annetaan vaan tilaisuus alkoholistin "huilata" hetkeksi ja sitten kierre sen kun jatkuu...ja joillakin alaspäin ja nopeasti.
Kysymys ei ole myöskään, tietyn sosiaaryhmän ongelmasta. Huipulta tullaan alas. Jos, näin on.
Ammatit joissa, alkoholinkäyttö liittyy ammattiin ja toimenkuvaan. Nämä ihmiset olivat vielä tuossa 70 -80 ja 90 -luvulla suuressa vaarassa alkoholisoitua. Koska, työsuojelorganisaatiossa. Näitä alkoholin käyttöön liittyviä aisoita ei tullut esille.Ja jos tuli niinhin ei osattu ehkä reagoida. Tapauksia oli vähemmän. Ei ollut silloin vielä siinä mittakaavassa esillä, kuin tämän päivän työelämässä. Onneksi näihinkin asioihin osataan jo Työterveydenhuollossa puuttua ajoissa ja asiallisesti. Mutta, kaikkiahan on loppupelissä kiinni aina ihmisestä itsestään...
Tuomitsemalla ja pilkkaamalla teemme vain tuhoja. Emme auta.
Ihmisyys ja ihmisyyden arvo omana itsenään pitäsi saada uudestaan Kunniaan. Näistä asioista ei minusta turhaan puhuta eikä kirjoiteta. Avoimuudella ja Rohkeudella päästään jo alkuun..ei hyssytelemällä ja piiloittelemalla.
t.friidu
olen surullinen puolestasi, koska pelkään sinun uskovan kirjoittavasi aidolle HTZA:lle.
Miten voisit auttaa minua?
just vastasin feikille. No oliko kenties feikki sit taas Hatsa? Ei välii...jos, aihe on tarpeeksi kiinnostava. Mistä hitsistä täällä kukaan voi tietää ja sit toinen juttu pitäisikö aina tietää? Mun kärsivällisyys ei ainakaan moiseen salapoliisi hommaan riitä, et aina jostain alkuperäinen nimimerkki tulisi tarkastettua. Ja miten sitten, seki tapahtuisi. Joten ei syytä huoleen.
Peruspositiivisellä päällä tää on
höppänä on silti. Eikä kukaan muakaan voi estää skrivaamasta, vaikka haluaisikin.))) Joten, mitä sit.
t.friidu
then, take care.
säälittävä?
Mieluummin tälläinen hybridialkoholismi kuin kestoflunssa!
on myös paha sairaus, askin pari kun köyryyttää päiväs, niin kuolema siitä seuraa.
Samoin kun leivänsyönnistäkin.
en uskonut faijaani. Ku oli nuori gimma. Faija varotti.Sitä piti sit alkaa röökaa, ku muutki alko. Samallalailla täällä Stadissa gimmat opetteli ku kunditkin. Oltii siinä mielessä tasa-arvoisia. Kaikki paheet tuli opeteltua. Tosi, vaikeaa nyt päästä eroon, tosta röökistä. Muut paheet jää taas iän myötä. Eikä oo kyllä tullu mieleenikään lopettaa röökaamista. Vaikka en oo mikää "ketjupolttaja". Entinen ex-mieheni oli röökänut 35 vuotta, punaista norttia. Ja kun lopetti, niin kerrasta. Sit. Aina se huomautteli, mulleki et lopeta. Toi röökaaminen. Sille riitti se ku lekuri sano: et jos et lopeta, niin seuraavaks puhkee keuhkoastma. Oli tavallinen suomalainen metallimies, tää jäbäkkä. Hitsaussavut ja rööki yhdessä. Saa aikaiseksi, helposti ton keuhkoastman. No, tää jäbä oli sen verran fiksu et lopetti, röökaamisen siihen.
No,joo kyllä mäki kundii varottelen. Mudena. Vähän ristiriitaista tietoo annan ku itse röökaan.Toistaseks ei oo alottanu kundi vetää röökii. Onneks.
Mut sit, toinen juttu; eihän sitä sais iha oikeesti oikein mitään skruudaa, suolaa ei sais käyttää liikaa ja milloin missäki ruoassa sit on mitäki.. - ja niinku henrii, skrivasit, kuollaan me kuitenskii...et...onks sit välii...mitä siinä välissä tehdään? No, nyt tähänki joku tiukkis tietty heti vastaa.....joillan terveyspoliittisella luennolla...et:......
Mut, toivon silti kaikille positiivista elämänasennetta.
Tsau;
t.friidu
sittenkään, itse valitsemallaan tiellä. Josko se tie on hänelle määrätty, hän ei pääse siltä pois, vaikei tiestä pitäisikään.
Vai oletko itse saanut valita geenisi ja sairautesi?
Tulit taas kaapista ulos, mikähän on
seuraava paljastus ?
sillä kunnon sairaus voidaan parantaa potilaasta riippumattomin keinoin.
Tämä 'sairaus' paranee heti ilman mitään muuta hoitoa kun sitä poteva muuttaa elämäntapojaan, ei muuten, esimerkiksi millään lääkityksellä tai leikkauksella. Tunnen suuren määrän juoppoja jotka ovat 'parantuneet' sanomalla, että "se on loppu nyt" ja elämällä sanojensa mukaan.
Joten itselleen ja muille valehtelevat 'sairaudesta' saadakseen jatkaa vastuutonta elämäntapaansa.
Multa on kuollu niin monta tuttua viinaan eli siihen elämäntapaansa että voi voi.
Se on viime kädessä ihan sama onks kyseessä vaikeesti määriteltävä sairaus, piintyny elämäntapa josta ei pääse eroon, fyysinen tai psykofyysinen riippuvuus joka vaikuttaa aivojen ja ehdollistuneen toiminnan tasolla vai mikä; alkoholisoituneen ihmisen on tehtävä usein dramaattisia päätöksiä elämässään ja mitä lopulta oikein haluaa, elää vai kuolla, nauttia elämästä vai kärsiä loputtomasti, tulla vielä jollain tapaa terveeks vai elää yhä dementoituen lyhyeks jäävä loppuelämänsä.
Vakavasta asiasta monen kohdalla on kysymys ja moni ei pysty pelkällä "se on loppu ny" lausahduksella sitä fyysisen tarpeen ja psyykkisen alkoholin aikaansaaman hetkellisen mielihyvän tarpeen kierrettä katkasemaan.
Sellasella henkilöllä joka lähes päivittäin juo on myös pelkona lopettamisesta seuraavat vaikeet vierotusoireet, juoppohulluuskohtaukset (jotka voi tulla monta päivää tai jopa viikkoja lopettamisen jälkeen) ja jotka on vaarallisempia ku heroiininkäytön lopettamisen aikaansaamat vierotusoireet (joihin tuskallisuudesta huolimatta ei kuole).
Mä pitäisin alkoholismia varsinaisena sairautena. Ja kyllä alkoholistin voi myös parantaa lääkityksellä ja hoidolla potilaasta riippumattomin keinoin jos potilas antautuu hoitoon. Tietenkin jos alkoholin aikaansaamat orgaaniset aivovauriot on riittävän pitkälle edenny niin niitä uusia aivosoluja ei tuu enää tilalle, eli pahimmassa tapauksessa aivovaurio jää pysyväks.
Tässä mielessä paha alkoholismi on myös lopullisesti vammauttava sairaus.
sun kirjotuksessa mutta. Alkoholismista ei voi parantaa lääkkeillä eikä millään hoidolla jos holisti itse ei siihen lähde mukaan.
Sellaista lääkettä ei ole keksitty mikä poistaisi viinanhimon.
Jos niin olisi kuinkahan monet holistit jo juoksis ottamaan sitä lääkettä päästäkseen helvetistä missä ovat.
Olen ollut raittiina kohta 20 vuotta mutta en vieläkään ole "parantunut" sairaudestani.
Ainoa lääke tähän tautiin on olla ottamatta sitä ensimmäistä huikkaa.