Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yössä soi

    Yössä valveilla
    käperryn pieneks.
    Oma lämpö
    aamuun asti vie.

    Syksy on tullu
    kylmä kaiken alas riipii.
    Ikkunoista hataroista
    tuulen viulu vaikeroiden soi.

    Ovea saranoillaan
    tuuli klonksuttaa.
    Yksinäinen veräjä
    tuuli riepottaa.

    Kylmä itku
    ruuduilla valuu
    pelargoonia katsoo.

    Poissa on lämpö
    yön kylmä soi.

    Se lämmin sade
    meidät alleen peitti.
    Eihän se unta ollu - ei
    rakas Sinä ja minä?

    Aaamu saapuu syksyyn,
    hämärän harso hajoaa,
    valon kajo lankeaa.

    Kiitollisuuden kukka
    sydämellä
    yössä lämmittää.
    2149
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    kuinka kauniisti sanottu.

    Ja miten elävänä tämän runosi säkeet ovatkaan
    silmien edessä.

    ' yössä valveilla
    käperryn pieneks
    oma lämpö
    aamuun asti vie '

    Käsittämättömän upeaa runoutta jälleen Sinulta
    alusta alkaen ja upeaan päätökseen saakka.

    Kiitos Liisa, tämäkin runosi on todellinen
    helmi.

    Äänestä

    • Ei enää sitä lämmintä syliä,
      minne sai turvaan käpertyä.

      Oma itse
      sikiöasentoon, kuin laps.
      elämän syksy ,
      lämmön vierestä, pois vieny.

      Aamu onneks
      yön jälkeen saapuu,
      on annettu voimia,
      kivuta sinne,
      missä aukeaa kiitollisuuden tie.

      Elämän oppikoulua
      jokainen päivä, hetki
      tämäki päivä, meille.

      lindalindal1
      vähän emmin voinko laittaa niin ,"oma lämpö"
      ehkei tuttua monelle?
      No, laskin käsistäni, kiitos taas sanot paljon,
      olen otettu, siitä kiitos.Liisa

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    TöllinLiisa kirjoitti:

    Yössä valveilla
    käperryn pieneks.
    Oma lämpö
    aamuun asti vie.

    Syksy on tullu
    kylmä kaiken alas riipii.
    Ikkunoista hataroista
    tuulen viulu vaikeroiden soi.

    Ovea saranoillaan
    tuuli klonksuttaa.
    Yksinäinen veräjä
    tuuli riepottaa.

    Kylmä itku
    ruuduilla valuu
    pelargoonia katsoo.

    Poissa on lämpö
    yön kylmä soi.

    Se lämmin sade
    meidät alleen peitti.
    Eihän se unta ollu - ei
    rakas Sinä ja minä?

    Aaamu saapuu syksyyn,
    hämärän harso hajoaa,
    valon kajo lankeaa.

    Kiitollisuuden kukka
    sydämellä
    yössä lämmittää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu