-aamupäivällä ja puolipäivän aikaan 24. 10. 2008-
Kuohuvaan koskeen
katselen aivan hiljaa
Se on kahleeton
ja rataansa sidottu
Ja se on vapaa
suostuessaan kahleisiin
Se ei halua
mitään muuta kuin juosta
Ja ainoastaan
juosta toden rajoissa
Katselen virtaa
kaikki minussa lepää
Ja lammikkokin
on kyllä aivan vapaa
Sitä ei virta
sido juoksevaan uomaan
Mutta vapaana
vapautensa menettää
Levosta käsin
minä virtaan ja juoksen
uomassani en väsy
- -
Iltojen tullen
vähä vähältä huomaa
Tietävänsä niin
mittaamattoman vähän
Lopulta luulen
että on melko paljon
Viisaus ohittaa
älyn ja tiedon kaiken
Se ei paisuta
ei pöhötä opeillaan
Ja jos muotoilen
tämän pohjalta opin
Uudelleen eksyn
tietämisen viidakkoon
Harhaluulojen
mielettömään kirskuntaan
Ja minä tulen
taas luoksesi vaieten
Ehkä kosketan
nyt kättäsi hiljaa
Vähän hymyillen
pääni lepoon taivutan
yön ääniä kuunnellen
- -
Toisiaan vasten
puhuvat vain sydämet
Virtaavaa kieltä
kuuntelen hämmästyen
Ei niinkään sanat
mutta sinä heliset
Ja äänesi on
sanoja voimakkaampi
Sanat painuvat
sisääni kuin virta
Niissä on sinun
ihmeellinen tuoksusi
Kuohuissa tunnen
itseni hetken aikaa
Kunnes on aamu
esineiden maailma
määritelmiin kahlehdittu
- -
On olemassa
kahdenlaista valoa
Toinen on kirkas
valo mikä sokaisee
Ja toinen kuin yö
on hyväksyvä syli
Missä sokeat silmät
hellä kosketus avaa
Ja se pimeä
on valoa kirkkaampi
Siinä valossa
kaikki on nähtävillä
Yön hellyydessä
väistyvät määritelmät
Ja ollessasi
kokonaan paljastettu
olet myös hyväksytty
- -
Olisivat vaatineet vähän muotoilua mutta ei ehdi, pitää mennä. Hyvää päivänjatkoa lukijalle.
Kuohuvaan koskeen
katselen aivan hiljaa
Se on kahleeton
ja rataansa sidottu
Ja se on vapaa
suostuessaan kahleisiin
Se ei halua
mitään muuta kuin juosta
Ja ainoastaan
juosta toden rajoissa
Katselen virtaa
kaikki minussa lepää
Ja lammikkokin
on kyllä aivan vapaa
Sitä ei virta
sido juoksevaan uomaan
Mutta vapaana
vapautensa menettää
Levosta käsin
minä virtaan ja juoksen
uomassani en väsy
- -
Iltojen tullen
vähä vähältä huomaa
Tietävänsä niin
mittaamattoman vähän
Lopulta luulen
että on melko paljon
Viisaus ohittaa
älyn ja tiedon kaiken
Se ei paisuta
ei pöhötä opeillaan
Ja jos muotoilen
tämän pohjalta opin
Uudelleen eksyn
tietämisen viidakkoon
Harhaluulojen
mielettömään kirskuntaan
Ja minä tulen
taas luoksesi vaieten
Ehkä kosketan
nyt kättäsi hiljaa
Vähän hymyillen
pääni lepoon taivutan
yön ääniä kuunnellen
- -
Toisiaan vasten
puhuvat vain sydämet
Virtaavaa kieltä
kuuntelen hämmästyen
Ei niinkään sanat
mutta sinä heliset
Ja äänesi on
sanoja voimakkaampi
Sanat painuvat
sisääni kuin virta
Niissä on sinun
ihmeellinen tuoksusi
Kuohuissa tunnen
itseni hetken aikaa
Kunnes on aamu
esineiden maailma
määritelmiin kahlehdittu
- -
On olemassa
kahdenlaista valoa
Toinen on kirkas
valo mikä sokaisee
Ja toinen kuin yö
on hyväksyvä syli
Missä sokeat silmät
hellä kosketus avaa
Ja se pimeä
on valoa kirkkaampi
Siinä valossa
kaikki on nähtävillä
Yön hellyydessä
väistyvät määritelmät
Ja ollessasi
kokonaan paljastettu
olet myös hyväksytty
- -
Olisivat vaatineet vähän muotoilua mutta ei ehdi, pitää mennä. Hyvää päivänjatkoa lukijalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoja runoja!