Syksyisen harmaata.
Tuulee, sataa.
Piiskaa taivas onnetonta.
Hiljaisuudessani miettien.
Käyn sisälleni.
Kamppailen tunteessa.
Tuossa kadotetussa unessa.
Unikuvien lailla.
Kuljen päämäärättömästi.
Miettien minne.
Kadonnut on Hän.
Sieluni lähde.
Tuntojeni aihe.
Rakkauteni elämään.
Odotanko.
Vai olenko kadotettuna.
Unohduksen aikaan.
Menneeseen.
Kysyn uudelleen ja uudelleen.
Tuulee, sataa.
Piiskaa taivas onnetonta.
Hiljaisuudessani miettien.
Käyn sisälleni.
Kamppailen tunteessa.
Tuossa kadotetussa unessa.
Unikuvien lailla.
Kuljen päämäärättömästi.
Miettien minne.
Kadonnut on Hän.
Sieluni lähde.
Tuntojeni aihe.
Rakkauteni elämään.
Odotanko.
Vai olenko kadotettuna.
Unohduksen aikaan.
Menneeseen.
Kysyn uudelleen ja uudelleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mennyt hän on, veneensä
jättänyt jäljen, se sielun järveeni
hitaasti sammuu, katoaa.
Pois poistuu mielestä kuva,
jää jäljelle ohut usva, Hakea
sointi jossain sisällä tumma väre.
On hiljaisuus, joku suurempi
rauha. Uutta syvyyttä tapaa yksin mieli.
Niin katoavaista kaikki, tyyntä.
Kerran niin tyrkyävät rakkauden vedet.
Niin kuumia valkoiset pärkeet. Valmiita
kehot kaiken lähekkäin kohtaamaan.
Ja sitten käpertynyt viileys ja
äänten katoaminen. Rakkauden
loitoneminen omaan maailmaansa.
Mutta kuitenkin on huominen ja
nouseva päivä. Nousussa uusi lempeä
värinä. Nousevan rakkauden säije.
Huomenna uusi alku...
Kiitos runostasi.
Oikein hyvin runojen
taitajatar taas on
onnistunut!
Koskettava ja hieno
runo sinulta.
Iloa viikonloppuusi.
Kuin olisi jatkoa runooni.
Kiitos.
Kävittunteessani mukana.
Samoin viikonloppua sinulle taiturille,,,hymy