Aiemmin olen kertonut,miten rakastan Piafin "je ne regrette rien",ja nyt nauran itsekin elämälle.Mi6tä hullummin kaik menee,sitä naurettavampaa.
Minun kummallisuuteni joutua milloin mihinkin "probleemiin",en omiini vaan vaistomaisesti vähemmillä voimilla olevat ihmiset tarvitsevat minun voimaani.
Nauran, kun pankkikorttini varastettiin,autoni samoin ajettiin romuksi....ynnä muuta.
Ovi kun retkottaa aina auki tuossa...niin heh.
Mutta vieläkin ihanat krassini kukoistavat tuossa ulkona,ohikulkijoitakin lohduttamassa.Ja että jaksaa yöksi toistenkin lohduksi kynttilän ulos laittaa.
Minun kummallisuuteni joutua milloin mihinkin "probleemiin",en omiini vaan vaistomaisesti vähemmillä voimilla olevat ihmiset tarvitsevat minun voimaani.
Nauran, kun pankkikorttini varastettiin,autoni samoin ajettiin romuksi....ynnä muuta.
Ovi kun retkottaa aina auki tuossa...niin heh.
Mutta vieläkin ihanat krassini kukoistavat tuossa ulkona,ohikulkijoitakin lohduttamassa.Ja että jaksaa yöksi toistenkin lohduksi kynttilän ulos laittaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onha nuo nyt maaliman kirjat nii sekasii, ettei oo millokaa olleet.
Muuta ei voi ku nauraa ja antaa mennä vaa. :D
Talossa kävi varkaita.
Vietiin ihan arvokkaitakin tavaroita.
Emäntää harmitti kovasti, kun myös pihan komistukset, krassit, oli viety.
Varkaudesta ilmoitettiin poliisille, tottakai.
Jonkin ajan kuluttua poliisi palautti varastetut tavarat ja krassit.
Miten varastetut tavarat löytyi?
Poliisin ei tarvinnut kuin ajalle jo entuudestaan tietämiensä talojen ohi ja siellä, erään talon pihalla, kukoisti komeat krassiruukut.
Muut tavarat löytyivät sitten sisältä.
Sellainen, kuulemma ihan tosi, tarina
en kerkii ja jaksa nyt muuta.
Puhuin pitkän puhelun Pitkäniemess olevan tytön kanssa, täällä hullujen huone siis,mikäs "hullu" hän,ei lainkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Ky271W94VHA
Leoncavallon oopperan klovnin Pajazzon nauru on
kyynelten läpi tulevaa, traagista.
Naamarin takana mieskin saattoi itkeä 1800-luvun Italiassa.
Krassien värisenä hersyköön susmorsion nauru.
Kulttuuri on jäänyt vähemmälle meillä maalla.
Mutta en minä usko, että susmorsiilla on mitään naamiota. Kyllä hän nauraa ihan hurmasta.
Olet ottanut ikäänkuin tunnukseksesi tuon Piafin hienon laulun"je ne regrette rien", ts. en pahoittele, kaipaa, sure mitään. Tai naurat Pajazzon surun myötä.
Maailman karu totuus piilee noiden ilmeiden takana. Lääke on brandy tai muut huumeet. Nillähän maailman tuskaa lääkitään.
Minäkin usein siteeraan mielessäni erästä ranskalaisperäistä sananlaskua:"Hyväntekeväisyys alkaa kotoa." Pahoittelen ja kadun mitä tuskaa aiheutin kotiväelleni ryypätessäni ja olen onnellinen päästyäni siitä paheestani eroon.
En kykene auttamaan tippaakaan pakolaisia, mutta yhtä ja toista voin kotona tehdä.
joskus itkua hymynkin takana.
Sinua Maalaismies* onnittelen, toivottelen nautinnollista yhteiseloa perheesi kanssa.
Olen lukenut, että hyvät välit on lapsenlapsiisi, se on ihana asia heille, kuin myös Sinulle.
Tämä "harmaa varpunen" eli kiivaan elämän, tiesi vaikeudet, mutta nautti elämästään, väliin itkunkin takaa.
Ihanat laulunsa jätti meille iloksemme, jos myös ajatuksia herättäväksi sanoituksillaan.
Hymyillään, itkun jälkeen taas päivä paistaa.
lämmittäviä ajatuksia taas.
Sananmukaisesti tämä je ne regrette rien on en kadu mitään.Miten voisikaan,elämä on mennyt niinkuin sen on pitänytkin.
Jos istuu lattialla, ei enää voi pudota. Tämä on suunnaton vapautumisen olemus. ;)
Tietysti jos on statusta ja semmosta, voi kestää hetken ennen kuin nauru irtoaa.
Olin pari vuosikymnetä sitten kuuntelemassa Terho Pursiaista. Hän oli "tullut takaisin pakunuusajoiltaan" ja jutteli tähän samaan sävyyn. On pidettävä huoli ensin itsestään ja omasta laumastaan, melkoisen itsekkäästikin välistä. Kuka sitä huolta kantaa, jos emme me itse. Hyvinvoivina voimme sitten jakaa omastamme.
Joku kommari hermostui ja kysyi: Miten sinä nyt noin olet kelkkasi kääntänyt? Pursiainen hölmistyneenä vaikeni, - esitelmässään hän kyllä oli kirkkaasti ajatuksensa perustellut.
Pakolaisia auttaisimme mielestäni parhaiten (?) nostamalla Hyvinvointi-Suomen kehitysavun sivistyneelle tasolle.
Taitaa kulkea lohdutonta porukkaa paljon niillä main. Jos ottaa maailmaasyleilevän hyysäävän kaikensallivan rooliin, voi oma kotipesä jäädä hoitamatta. Kotoisista palveluksista ja uhrauksista ei näkyvää kiitosta välttämättä saa, mutta ajanoloon se kantaa hedelmää polvesta polveen.
Mikä ihmeen logikka on rohkaista pakolaisia (elintaso ym.) kalliin energian maahan , kylmään ja ynseään.
Yksinäinen on ollut Eeva Ahtisaarikin, ja mahtaako ainut lapsi kiittää isäänsä maailmalla lihumisesta kunnian ja maineen perässä.
vilkaisin tänne.
Kyllä kotipesä on hoidettu omien kykyjen mukana,mutta muillekin ihmisille jää aikaa.
Päinvastoin,ei ole lohdutonta,paljon antavaa jos rakkautta on jaettavaksi.
Kuuntele vaikka Juicen Rakkauden ammattilainen.
Nosti maton sisään,juttelimme pitkään.
Näin sitä energian siirtoa syntyy.
aroillr villin tamman tapaan.
Jossain oli pelottelu "apäasiallista" jutuista....miehän nauran vaan!
sanon vihdoin ymmärtäneeni,tai luulen niin,miten ajatteleva älykäs ihminen yrittää selvitä elämästä.Luonnon lakien mukaan heikot menehtyy.
Ihmiakuntaa pidetään väkisin "elossa".
Joillakin pillerit,lenkit ja minulla tämä brandy silloin tällöin.
Hitto soikoon,taas bosnian pojat ja venäläinen selvittelee välejään tuossa pihalla.Kun Sus ilmestyy,kaikki rauhoittuu,heh!
Hyvää yötä.
ja pahasti. Miksi en hanki itsellesi apua? Vaan purat jonnin joutaa tänne. Ei se nyt ole kamalaa, olla oma itsensä. Vai etkö uskalla sanoa hänelle, kuka lie sitten. Vastaan. Että, tunteitasi ja sisintäsi on loukattu. Yrität olla väkisin hauska, se huokuu kirjoituksistasi läpi.
Aina olen tosissani.
Minä jos kuka olen oma itseni,uskallan olla.
En varmasti "väkisinhauska,van niin paljon kokenut ihminen,joka viel toistaiseksi Pajazzon naurusta noussut,että jaksaa ain vaikeuksista nousta uilman mitätöntä yhteiskunnan apua.
Enkä omia probleemejani tänne levittele.
Omasta mielestäni olen itseäni arvostava,mutta välillä ongelmainen ihminen.
Ja mikäs sen luonnollisempaa.
ilman Pajazzoa,että psyko-syko-psyko-psygologit ovat ovat niin paljon tietämättömämpiä "oikeasta" elämästä kuin me oikeet hullut.
elämä on,kuinka sen om mentävä.
jotka olemme liikaakin ajattelevia ja tuntevia .
Olisiko helpompi olla ....aurinko paistaa ja kukat kukkii.
Ei helekatti edelleenkään jotain jatkuvaa seesteisyyttä,edelleenkään näissäkään i´isssä,miks perkele.
Antaa mennä!
Suluissa sanoisin,etä ihan tavallinen...hmm...olen.
Yritin etsiä suomenkielisiä sanoja, löytämättä.
Olen joskus kuullut suomeksikin laulettuna . Kiinnostaisi kovasti.
kysymystäsi aikaisemmin.
Sen verran kerkisin etsiä,että löysin Vera Teleniuksen sen suomeksi esittäneen joskus.En ennätä nyt ite etsiä kuunneltavakseni sitä suomeksi,mutta siis:Non je ne regrette rien,säveltäjä Dumont Charles Gaston.
Kääntäjänä suomeksi ainakin näkyy olevan Sauvo Puhtilan.
Laita vastausta,jos löytyy.
Puhtila tietysti.