Rintasyöpäni leikattiin pari kuukautta sitten ja olin kuukauden sairauslomalla leikkauksen jälkeen.
Nyt olin ensimmäisessä taxotere tipassa ja
pidin vapaata tippapäivän ja sen päälle tämän viikonlopun.
Oloni on suht.hyvä ja maanantaina on työäivä.katsotaan miten käy,jaksanko vai en.??
Työpäaikallani oli toinen rintasyöpäpotilas ja hän jaksoi töissä lähes koko hoitorumban ,lukuunottamatta tippapäiviä
Että onko paineita että minäkin jaksan..;))
Nyt olin ensimmäisessä taxotere tipassa ja
pidin vapaata tippapäivän ja sen päälle tämän viikonlopun.
Oloni on suht.hyvä ja maanantaina on työäivä.katsotaan miten käy,jaksanko vai en.??
Työpäaikallani oli toinen rintasyöpäpotilas ja hän jaksoi töissä lähes koko hoitorumban ,lukuunottamatta tippapäiviä
Että onko paineita että minäkin jaksan..;))
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla ei käynyt edes mielessäkään että olisin mennyt töihin hoitojen aikana. Työni on stressaavaa ja halusin käyttää kaiken engergiani paranemiseen. Pelkäsin ettei elimistöni kestä kahta stressiä, työtä ja syöpää. Kaikista tärkeintä olin minä itse ja paranemiseni ja minähän paraninkin. Olin sairauslomalla 10 kuukautta lääkärin määräyksestä ja töihin palasin hyväkuntoisena ja toipuneena.
itse lääkärille että haluat sairauslomaa hoitojen ajan vai tekikö lääkäri aloitteen?
Ensimmäisenä tippapäivänä sairaanhoitaja kirjoitti sairausloma todistuksen tippapäiväksi.
Pyydänkö siis seuraavalla lääkärin vastaanotolla sairauslomaa ellen tunne kykeneväni
käymään töissä?
Ennen tiputusten alkua lääkäri ei edes ottanut puheeksi mahdollista sairauslomaa enkä itse arvannut kysellä..;))
ennen hoitojen alkua käynkö töissä
Sanoin käyn ja hän ei reagoinut siihen mitenkään
Työteveyslääkäri kirjoitti sitten puolen vuoden sairausloman.
Leikkaava lääkäri kirjoitti sairauslomaa 2 kuukautta ja onkologi 6 kuukautta kun hoitosuunnitelma tehtiin. Sairauslomaa jouduttiin vielä jatkamaan 2 kuukautta koska suunniteltuja hoitoja ei aina voitu antaa mm. huonojen veriarvojen vuoksi ja hoidojakso kesti siten suunniteltua kauemmin. Koskaan en pyytänyt lomaa vaan lääkäri "määräsi" sen.
lääkäristä.. Mutta jos lääkäri ei määrää lomalle on potilaan vaikea tietää itse pyytääkö vai ei - kun ei edes tiedä mitä tuleman pitää...
Kun lääkäri sai tiedon ammatistani. Jälkeenpäin olen todella iloinen pitkästä sairauslomastani. Fyysisesti yleisesti ottaen toivuin kohtuullisesti, mutta henkisesti en. Olen toipunut v-07 kohtusyövän potilas. Kävin läpi rankat hoidot: iso vatsaleikkaus(25 cm pitkä haava), solusalpaajahoidot( 6krt, vika jäi ottamatta sydänoire-epäilyn takia) ja lopulta sädetyshoidot(25krt arkipäivisin). Veriarvot pysyivät hädin tuskin syöpäpotilaiden veren viitearvoissa. Syöpäpotilaat ovat yksilöllisiä ja samoin hoidot!Sinua hoitava lääkäri tekee päätöksiä sinun parhaaksesi! Tsemppiä!
Jos sinusta tuntuu, että sairausloma on tarpeen stressaavan työsi ja syöpäsairauden takia, niin pyydä se sairausloma lääkäriltä itsesi takia syöpäpotilaana. Joskus lääkärit ovat semmoisia
"ajattelemattomia", eivätkä kysy sinulta ammattiisi ja tuntemuksiisi liittyen.
Diagnoosin saatuani en kyennyt töihin, keskittyminen tipotiessään. Sitten leikkauksen jälkeen tietenkin sairasloma. Sitten töihin ja ekaan sytoon. Siitä tuli ne ensioireet ja niiden takia olin poissa päivän kaksi. Luulin, että helppoahan tämä onkin. Mutta sitten n. viikko hoidosta tulikin niin pahat oireet, että jouduin tiputukseen. Siitä muutama päivä sairaslomaa ja töihin. Tämä töihin-hoitoon-sairaalaan- sairaslomalle-töihin -rumba toistui jokaisen taxon jälkeen.Harmittaa muuten vähän näin jälkikäteen kun minulle ei kerrottu vatsansuojalääkkeestä. Se olisi saattanut auttaa osaan oireita.
CEF-tiputuksen kestin muuten paremmin mutta sitten sattuikin tapaturma, joka vei minut sairaslomalle. Samoin myöhemmin sädehoitojen aikaan pyysin sairaslomaa, tunsin itseni aika väsyneeksi. Sytohoidot on kuitenkin aika rankkoja ja väsymys ikäänkuin pahenee lopussa.Lisäksi työtilanteeni oli kuormittava ja jokapäiväinen 2-3 tunnin poissaolo olisi aiheuttanut työpäivän pitenemisen.
Minun työpaikallani toinen rintasyöpäpotilas, joka sai samoin sekä sytot että säteet, oli sairaslomalla lekkauksesta sädehoitojen päättymiseen asti. Hän ihmetteli miksi minä en ole, epäili etten toivu kunnolla. En ole mikään työn sankari (enää), mutta tosiasia on, että jos on yksineläjä, tuollainen pitkä sairasloma on taloudellinen katastrofi.Onneksi sukulainen lainasi minulle. Olen ollut aikoinaan yksinhuoltaja ja tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan jos joutuvat vielä tämän taudin ja sen tuomien taloushuolien kanssa kamppailemaan.
Tuntuu kyllä, etten olekaan toipunut henkisesti. Tuskin tulenkaan toipumaan. Joten neuvoisin kyllä, että jos vaan suinkin voit, ole sairaslomalla ja lepää niin kauan kuin olet toipunut. Tosin yksineläjää työssäkäyntirutiinit saattavat myös helpottaa, ei koko aikaa mieti sairauttaan. Toisaalta koin työssäkäynnin syöpähoitojen aikaan jotenkin helpommaksi kuin muuten. Se ei ikäänkuin ollut NIIN tärkeää kuin muuten, tärkeintä oli pysyä hengissä.