olevanne transsukupuolisia? Tai siis milloin tulitte ensimmäisen kerran edes ajatelleeksi sitä? Ja mistä te tunnistitte sen?
Olen itse hieman solmussa itseni ja miksen vähän muidenkin kanssa. Olen tällä hetkellä 15-vuotias... jokin... ja kun pitkän aikaa on tuntunut siltä, että jokin on vialla, niin n. vuosi sitten tulin aatelleeksi, että jos nyt olisi käynytkin niin, etten ole ollenkaan oikeassa ruumiissani, kun kaikki tuntuu niin väärältä. Taustalla oli lievä masennus, joka tiettyjen tuntemuksien ja asioiden tapahtumien takia kääntyi keskivaikeaksi masennukseksi ja jokin paniikkihäiriökin diagnisoitiin. Voiko olla, että olen vain jotenkin tilapäisesti seonnut, ja koko tämä juttu menee ohi? Olen ollut koko ikäni kamalan sukupuolineutraali, joten en voi oikein hakea lapsuudestakaan mitään tiettyjä merkkejä siitä, olenko tuntenut koko ikäni näin vai vain nyt tämän vuoden aikana.
Ja mistä tiedän, että haluanko olla vastakkaista sukupuolta, vai tunnenko olevani vastakkaista sukupuolta. Kun välillä tunnen, että pärjään ihan hyvin näinkin, mutta toisaalta taas en pärjää ollenkaan.
En minä tiedä :D Olen vähän hukassa. Tiedän, olen kamalan nuori, mutta kyselisin silti vain niitä kokemuksia, että miten tiesitte ja näin.
Olen itse hieman solmussa itseni ja miksen vähän muidenkin kanssa. Olen tällä hetkellä 15-vuotias... jokin... ja kun pitkän aikaa on tuntunut siltä, että jokin on vialla, niin n. vuosi sitten tulin aatelleeksi, että jos nyt olisi käynytkin niin, etten ole ollenkaan oikeassa ruumiissani, kun kaikki tuntuu niin väärältä. Taustalla oli lievä masennus, joka tiettyjen tuntemuksien ja asioiden tapahtumien takia kääntyi keskivaikeaksi masennukseksi ja jokin paniikkihäiriökin diagnisoitiin. Voiko olla, että olen vain jotenkin tilapäisesti seonnut, ja koko tämä juttu menee ohi? Olen ollut koko ikäni kamalan sukupuolineutraali, joten en voi oikein hakea lapsuudestakaan mitään tiettyjä merkkejä siitä, olenko tuntenut koko ikäni näin vai vain nyt tämän vuoden aikana.
Ja mistä tiedän, että haluanko olla vastakkaista sukupuolta, vai tunnenko olevani vastakkaista sukupuolta. Kun välillä tunnen, että pärjään ihan hyvin näinkin, mutta toisaalta taas en pärjää ollenkaan.
En minä tiedä :D Olen vähän hukassa. Tiedän, olen kamalan nuori, mutta kyselisin silti vain niitä kokemuksia, että miten tiesitte ja näin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tuo välttämättä kuulosta transsukupuolisuudelta. Itse muistan noin neli-viisivuotiaasta asti että minulla pitäisi olla tytön kroppa. Tunsin sen juuri niin, tytön kroppa. Olin loputtoman kateellinen tytöille, jotka saivat olla tyttöjä. Teini-iässä olin jo lukenut kaiken transsukupuolisuudesta ja tiesin miten se lääketieteellisesti hoidetaan. Kuitenkin asia oli sekä tabu että suuri salaisuus, josta ei tiennyt kuin jumala ja minä.
Koin lapsuuden ja nuoruuden aika yksinäisenä ja kuvittelin jopa olevani erakkoluonne. Oikea luonteeni tulikin esiin vasta sukupuolenkorjauksen jälkeen. Nyt minua pidetään yleisesti sosiaalisena ja hauskana likkana.
Eli....kuvailemasi oireet ei välttämättä todellakaan liity transukupuolisuuteen. Etenkään jos pystyt elämään näennäissukupuolessasi (="syntymäsukupuoli").
Kriteeri numero yksi on todella pystytkö elämään kropassasi edelleen. Sitä ne kyllä kysyy transtutkimuksissakin. Jos pystyt, jatka etiäppäitten.
26-vuotiaana olevani transsukupuolinen. Eli pitkäänkin sen ymmärtämisessä saattaa mennä.
Samalla selvisi syy, miksi olin vihannut itseäni katkerasti, palanut loppuun työssäni, erakoitunut ja elämä mennyt muutenkin päin persettä.
Olin hyvä karttelemaan tunteitani ja uppoutumaan työn tekoon. Siinä se aika sitten vierähti kärsiessä, kunnes tuli seinä vastaan ja todella tajusin mistä tässä jutussa on kyse.
Nyt asiani ovat jo paljon paremmin, vaikka prosessini onkin edelleen kesken.
Jossei tiedä, pystyykö elämään vai ei. Kun se on jotenkin niin vaihtelevaa. Välillä on niin vastenmielinen olo, että on aivan ilmiselvää, että näin tämä ei jatku, ja on paha mieli ja ahdistaa sen takia kun sille ei ainakaan tässä vaiheessa voi tehdä vielä mitään. Mutta sitten toisaalta on taas se tunne, että onko sillä mitään väliä sitten missä ruumiissa olen ja eikö tässäkin pysy elossa (vai pysyykö o.o )
Mistä sen voi päätellä, että pärjääkö sen koko elämän ajan tässä, vai olisiko parempi sittenkin harkita jotain muuta kuin sellaista... tyytymistä?
Oman pään kestämistä voi testata elämällä täyspäiväisesti toisen sukupuolen mukaista elämää. Sillähän se selviää pystyykö elämään, niin minäkin tein ja siitä se lähti lopullisesti.
järkeä siinä, että olisin yrittänyt esittää miestä, en olis mennyt läpi ja mut oltais tulkittu miestä esittäväks lesboks tai hulluks. Toisaalta mä tiesin aina olevani poika.
tää tauti on tunnetusti pahenevaa laatua, niin että nuoruudessa tehdyt "päätökset" menee usein uusiksi pakon edessä. Tunnen homman omasta elämästäni.
Lapsena olin sukupuolineutraali. Varhaismurrosiässä havahduin että olen tyttö, mutta jotain vikaa on fyysisessä puolessa. Sisimpäni selvittely vei kauan koska silloin nuoruudessani tietoa ei ollut saatavilla. Olin sulkeutunut ihminen koska pelkäsin että joku paljastaisi sisimpäni. Nyt kun elän omassa sukupuolessani olen avoin ja sosiaalinen nainen.
Mieti rauhassa ja avoimin mielin omaa tilannettasi. Koska tutkimuksiin ja hoitoihin pääset vasta kolmen vuoden kuluttua, ehdit hyvin tutkailemaan tilannetta. Ehdit vielä varmistamaan ajatusmaailmasi kaikessa rauhassa ja vertaistuki voisi olla paikallaan.
En esim. ymmärtänyt, miks miehille ja naisille on eri alusvaatteet ja deodorantit ym. Ajattelin, että mitä väliä sillä oikein on. Nyt kun saan elää miehenä ymmärrän sen varsin hyvin. Ennen en ollut kiinnostunut naisten vaatteista mutten myöskään miesten. Sitä jotenkin suojeli itseään, koska miesten vaatteet oli "kiellettyjä". Ihminen saattaa tosiaan elää sukupuolineutraalina jos ei saa elää oikeassa roolissa. Itse puhuin itsestäni tyttönä, mutta kun täytin 14, en yht'äkkiä enää pystynyt. Estot vaan löi päälle. Ja joissain muissa asioissa niitä estoja oli ollut jo vuosia aikaisemmin. 15-vuotiaana ymmärsin, että ei tää ole sitä, että mä haluan olla poika, vaan mä todella olen. Jollain tasolla olin tiennyt sen jo parivuotiaana. Annoin itseni tajuta sen kunnolla kuitenkin vasta 19-vuotiaana, koulujen jälkeen. (silloin 15v:na tajusin, mutta tukahdutin sen kuitenkin vielä 4 vuotta).
niin kovasti olla kokonaan nainen,mutta terveys estää ja kohta ikä.Tiesi jo 15vuotiaana että minun kuuluisi olla nainen.Olin lekinyt tyytöjen leluilla jo 2vvuotiaasta,eikä ikää tulessa lisää poikien hommat kiinostanut.Jo koulussa halusi tehdä puutoiden sijasta ompelu ja käsitöitä.Koulussa monet kiusasi tytöpoikana.Jouduin laste psyatrin vastaan otolle tytömäisyyteni vuoksi.Olin aina sitä mieltä että ole oikesti tyttö.minua pidettiin kummajaisena.tein myös selväksi että vihaan ruumistani vaikka isoäiti oli samaa mieltä ja puolusti minua ,hyvä niin muuten olisin joutunut lasten psyatriseen sairaallaan parantumaan.Tutki itseäsi pue itsesi naiseksi vaikka kotona ja pyydä joku tutu tyttö meikkaamaan ja mieti olenko sitenkin nainen jos olet ja tunnet olevasi normaali etkä kiihotu sukupuolisesti niin .mene trans tutkimuksiin.ps katso peiliin näetkö tytön! Öletko muiden tyttöjen mielestä naisen näköinen.Älä jää ihmetelemään.Minässan usein ensin saan hepulin alpäästä mikä on niin pieni mutta vaaralista poistaa.Oikea paska nakki,en tarvitse sitä vaihtaisin itseni koska tahansa naisen kroppaan .joku saisi melkein miehen nätin kropan vaihdossa .Tämän totea muksen jälkeen usein itken .sitten joku kotona lohduttaa ei susta helposti huomaa,alä akka vollota.
minä ole ranskalainen.mutta opettele suomea,ettei mene naisten viaksi
Suomessa ei ole pakko mennä korjausleikkaukseen saadakseen naisen paperit. Hormoneilla saa myös naisellisen ulkonäön. Ellei se ylimääräinen uloke jalkojen välissä haittaa, niin tutkimuksiin ja hoitoihin voi lähteä ettei tarvitse loppuikäänsä valittaa.
Tällä hetkellä ainakin fyysinen sukupuoli on vielä tyttö.
Elikkä siis onko noilla hormoneilla mahdollista saada esim rintavarustus veks ilman mitään leikkauksia?
Onko mitään... vaikka nettisivua tai kirjaa tai muuta, jossa ois enemmänki tietoa noista hormonihoidoista?
Et saa tissejä veks mitenkään. Ja ihan oikein sulle. En mäkään saanut naamakarvoja veke kuin kivulla ja suurella rahalla.
Transmies saa rintansa pois parin vuorokauden sairaalamaksulla. Mikään hormonihoito ei pienennä rintoja.
Transnainen saa ainakin mustat partakarvat suurimmaksi osaksi pois muutamalla poliklinikkamaksulla.
Kuulostaa oudolta, että joku transihminen kirjottaa tollasta, että oikein sulle. Transnaiselle kyllä saattaa hyvinkin kasvaa rinnat hormonihoidolla, mutta transmies ei saa niitä hormoneilla pois, eli ei luulis sulla olevan urputtamista.
alaikäinen, sulla on kolme vuotta aikaa selvitellä itsellesi näitä asioita, ennen kuin voit tutkimuksiin lähteä. Voihan tuntemuksesi ja ailahtelevaisuutesi myös johtua murrosiästäkin.
Tuli tässä mieleen sellainenkin tapaus
tulaa Saksassa kuin tuo laulajan uraa
aloitteleva Kim Petras....
vitsikästä .pilkata toista ihmistä jolla on miehen mieli naisen kropassa ja päin vastoin.Tiedättekö ilkkujat mikä tuska ja ahdistus tulee jos mieli pitää luonnollisena,että olet mies ja joudut väkisin salaamaan sen tai pettelemään.Entäs jos pukeudut mieheksi ja haluaisit ,esim tanssia naisen kanssa tai mennä uimaan tai saunomaan miesten kannsa ja vaate oglelma varsikin kun nainen ja pitäis olla miess ja sama päivastoi no joilakin miehilla naisena olo on helpompaa jos pienet rinnat joita voi topatuilla rinssikoilla isontaa.Siinä seks melskassa voi käydä niin kuin parhaalle naiselleni joka oli kova jätkä ,että teki itsarin.Tää on teille rakaat kohtalo toverit menkää ajoissa tutkimuksiin ja hoitakaa itsenne omaksi ,omaksi itseksen,itse olen niin sanottu kolmas,muuta elän naisena,painavat syyt estää korjausleikauksen ,oneksi minulla on naisten tavoin oma nais tuku joukko jonka puoleen käännyn jos on paha olla,monet itkut on itketty.Mutta nyt lähden maton kutimien ääreen tekemään meidän kerhoon mattoa.Hyvää jatkoa ja pitäkää te jotka haette itseänne huolta itsestänne.muistakaa sanon yli keskiän ylittäneen ja 35v näin eläneenä eli ikä ellinä mailma on kova,mutta mielemme on vieläkin kovempi!!!Olen muuten 55v.
tuossa edellisessä oli ?
sen jonkun videon, ja kommenteissa joku 3-kymppinen amerikkalainen intti ja intti, että koska tää tyyppi on MIESPUOLINEN, siitä on käytettävä miespronominia "he". Muuten hänellä ei kuitenkaan kuulemma ole mitään vähemmistöjä vastaan. Tyyppihän on täysi idiootti ja moukka. Noita pronomineja käytetään sen mukaan kummassa sukupuoliroolissa elää, ei siinä kenenkään kromosomeja aleta tutkimaan. Se kuuluu jo peruskäytöstapoihin.
ymärtämis vaikeuksia, ?nimimerkiltä kuolee kaveri joka on ollut trans sukupuolinen mies ja kertojalla on sairaus joka estää leikkauksen ja joutuu olemaan transnaisena ilman oikea pimppiä se kamalaa ja kovaa elämää ja sen pitäisi olla vitsi .EN TIEDÄ KUKA OLET,MUTTA menE nyt miettimään ja kijoita ja pyydä anteeksi KIRJOITAJALTA olet sitten kuka olet,itse tiedän kuka OLEN!! tiedättekö te???
ymärtämis vaikeuksia, ?nimimerkiltä kuolee kaveri joka on ollut trans sukupuolinen mies ja kertojalla ITSELLÄÄN on sairaus joka estää leikkauksen ja joutuu olemaan transnaisena ilman oikeaa sukupuolta ja sekö on vitsi.
sitä, että tollanen vuodatus oli vastauksena tekstiin, jossa mainittiin eräs saksalainen transtyttö, joka laulaa. Vuodatus tuntui kritisoivan tätä tekstiä, mikä tuntui oudolta.