Olen 26-vuotias nainen täältä jostain. Elän
avoliitossa miehen kanssa, joka tavatessamme oli
enkeli, mutta nyt hänestä on tullut paholainen.
Tapasin mieheni noin vuosi sitten, ensimmäinen
puoli vuotta sujui ihanasti kunnes hirviö kohotti
päätänsä. Olimme vast'ikään muuttaneet yhteen
puolen vuoden seurustelun jälkeen ja lähdin
tyttöystävieni kanssa ulos...kuten olin pari
kertaa aiemminkin tehnyt. Kun tulin kotiin, niin
siellä minua odotti ihan uusi mies. Silloin otin
ensimmäisen kerran turpaani häneltä. Olin
kuulemma huora ja menemiset saisivat loppua (en
ole huikentelevaista tyyppiä ja käyn ulkona
harvoin). Seuraavana päivänä mies oli katuva ja
pyysi anteeksi lyömistään ja itkimme ja sovimme
asian. Jotenkin kaikki kuitenkin oli muuttunut,
hän vahti tekemisiäni ja alkoi kontrolloimaan
minua. Kauppareissut tehdään nykyään yhdessä ja
töihin pääsen vain, koska hän vie ja hakee.
Miespuolisia tuttuja en voi tervehtiäkään
kadulla, koska mieheni saa heti raivarin.
Naispuoliset ystäväni ovat kaikki huoria, jotka
houkuttelevat minuakin huoraamaan. Heihin en saa
pitää yhteyttä. Mistään en saa sanoa vastaan tai
muuten alkaa nyrkki heilumaan ja se heiluu
muutenkin.
Nyt te lukijat ehkä luulette, että olen joku
säälipolonen, joka ei osaa lähteä pois, mutta
tosi asia on se, että MINÄ EN USKALLA! Pelkään
todella henkeni puolesta. Mitä teen?
avoliitossa miehen kanssa, joka tavatessamme oli
enkeli, mutta nyt hänestä on tullut paholainen.
Tapasin mieheni noin vuosi sitten, ensimmäinen
puoli vuotta sujui ihanasti kunnes hirviö kohotti
päätänsä. Olimme vast'ikään muuttaneet yhteen
puolen vuoden seurustelun jälkeen ja lähdin
tyttöystävieni kanssa ulos...kuten olin pari
kertaa aiemminkin tehnyt. Kun tulin kotiin, niin
siellä minua odotti ihan uusi mies. Silloin otin
ensimmäisen kerran turpaani häneltä. Olin
kuulemma huora ja menemiset saisivat loppua (en
ole huikentelevaista tyyppiä ja käyn ulkona
harvoin). Seuraavana päivänä mies oli katuva ja
pyysi anteeksi lyömistään ja itkimme ja sovimme
asian. Jotenkin kaikki kuitenkin oli muuttunut,
hän vahti tekemisiäni ja alkoi kontrolloimaan
minua. Kauppareissut tehdään nykyään yhdessä ja
töihin pääsen vain, koska hän vie ja hakee.
Miespuolisia tuttuja en voi tervehtiäkään
kadulla, koska mieheni saa heti raivarin.
Naispuoliset ystäväni ovat kaikki huoria, jotka
houkuttelevat minuakin huoraamaan. Heihin en saa
pitää yhteyttä. Mistään en saa sanoa vastaan tai
muuten alkaa nyrkki heilumaan ja se heiluu
muutenkin.
Nyt te lukijat ehkä luulette, että olen joku
säälipolonen, joka ei osaa lähteä pois, mutta
tosi asia on se, että MINÄ EN USKALLA! Pelkään
todella henkeni puolesta. Mitä teen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
mene turvakotiin toistaiseksi ja ota sieltä
yhteyttä poliisiin ja ano lähestymiskieltoa. Hanki
työ- yms matkoille toistaiseksi saattaja,
mielellään miespuolinen ja iso. Liiku vain
sellaisilla paikoilla missä liikkuu muutenkin
paljon ihmisiä ja valmistaudu huutamaan apua ja
kovaa jos ilmestyy näköpiiriinkään.
Vanhempiasi,sisaruksia tai muita lotettavia
tuttuja?
Tilanteesi tulee vain pahenemaan ajanoloon jos
sitä ei voi katkaista millään:
kerrot että olet pienellä paikkakunalla jossain?
Sillä ei varmasti ole mitään ensikotia ?
Mutta kyllä joku ratkasu pitää löytyä jolla
pääset siitä pois.
Älä alistu syyllistä itseäsi,muista että on
kysymys sinun elämästäsi terveydestäsi ja
hyvinvoinistasi.
Pakene tavalla tai toisella tuosta
tilanteesta,sillä muuten luemme taas lehdestä
joku aamu miten on löytynyt pahonpidelty ja
surmattu nainen kotoaan,
Miehesi on sairas ja pitäisi saada hoitoon
pikimmiten.
Minä olen mies joka on elänyt tun helvetin läpi
(vaimoni oli vastava) ja tiedän että se ei lopu
itsestään vaan se pitää katkasta jotenkin .
Tsempiä ja voimia sinulle ratkaisussasi
Sovit työnantajan kanssa asiasta ja katoat hänen
elämästään kesken työpäivän. Haet tavarasi pois
riittävän armeijan kanssa.
Ei kenenkään ole pakko elää helvetissä.
teidän seksielämä on ollut? Mulla 1v oli
selibaattia, mää olin tulla hulluksi, tulinkin,
erosin siitä naisesta.Pisti miettimään pettääkö
se?
Seksielämä meillä on sitä että äijä haluaa aina
ja en siitäkään voi tietenkään kieltäytyä...itse
en nauti ko toimituksesta yhtään.Miehelläni on
muutenkin aika kieroutunut seksielämä ja pistää
minut tekemään milloin mitäkin oksettavia
juttuja,....mutta ehkä se on silti pienin
murheistani.
no voi hitto!!! se äijä ei voi pakottaa sua
jäämään sen luokse joten jos et jaxa tollasta ni
lähe lätkimään!mut jotenkin tuntuu ettet ole
innostunut asiasta jättää se tyyppi..joten
yritähän päättää mitä aiot tehä elämällesi!!
Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat sillä ettet
uskalla...tiedän sen niin hyvin...ja muistan
kaiken varmaan aina...se on hankalaa,
pelottavaa...minä kuitenkin lopulta tein sen...2½
vuotta siinä meni aikaa mutta lopulta olin
tarpeeksi vahva tekemään omat päätökseni...sun
juttusi oli kuin suoraan mun aiemmasta
elämästä..ota itseäsi niskasta kiinni, tulet
vielä olemaan ylpeä itsestäsi. se pelottaa
tiedän...mutta vielä enemmän pelottaa tulevaisuus
tuollaisessa elämässä. Se vie hetken ennen kuin
mies jättää sinut rauhaan mutta olen varma että
kaikki onnistuu...mies ehkä uhkaa
itsemurhalla...älä usko!! Se on sairautta...älä
anna anteeksi äläkä usko kun mies lupaa
muuttuvansa...se ei ole mahdollista! Ota
ensimmäinen askel uudessa elämässäsi!! Onnea
jatkoon=)
Voi hiisku pieni!
Yhdenkään naisen ei tarvitse alistua kuvaamaasi
kohteluun! Eikö sinulla ole sukulaisia tai
tuttavia, joiden luokse voisit majoittua ainakin
näin aluksi? Jos todella pelkäät henkesi ja oman
turvallisuutesi puolesta, kehottaisin lähestymään
poliisia ja hakemaan lähestymiskieltoa. Miehesi
on mitä ilmeisimmin epävarma raukka, ja voihan
olla, että lain ja poliisin pelko saisi hänet
pysymään sinusta kaukana.
Toivon voimia ja rohkeutta sinulle sydämstäni!
Voi voi....luulenpa että poliisilla ei ole mitään
vaikutusta mieheni käytökseen.Suomen laki on
muutenkin niin syvältä, että jotain todella
vakavaa pitää tapahtua ennen kuin voidaan mitään
edes tehdä. Minäkin olen ollut niin hölmö että en
yleensä ole hakeutunut pahoinpitelyjen
seurauksena lääkäriin, luukuunottamatta muutamaa
kertaa kun on ollut luita poikki ja silloinkin
olen valehdellut kaatuneeni rappusissa ymv.Tämän
vuoksi en voi oikein hakea lähestymiskieltoakaan
kun ei ole mitään näyttöä miestäni kohtaan.Ja
olen varma että asiat vain pahentuvat jos otan
poliisiin yhteyttä.Mieheni on todella kiero ja
julma ihminen ja keksii kyllä keinot kuinka saa
käännettyä asiat omalta kannalta parhain päin.
Sukulaisteni luoksekaan en voi oikein mennä koska
mieheni tekee myös heidän elämästään helvetin ja
en haluaisi heidän joutuvan kärsimään vuokseni.
Onneksi täällä töissä minulla on mahdollisuus
edes vähän purkaa itseäni kirjoittamalla
tänne,muuten varmaan sekoaisin täydellisesti.
Jos vaan suinkin saat hetken rauhaa ja
mahdollisuuden käyttää puhelinta niin annampa
tässä sulle puhelin numeron Valtakunnalliseen
kriisipuhelimeen. Puhelun hinta on lähinpuhelun
hinta ja matkapuhelimesta ihan normaali
matkapuhelin hinta.
Puh. 0203 445 566
Soita ihmeessä! Sun ei todellakaan tarvitse elää
senlaisen miehen kanssa. Ja miehesi tarvitsee
myös hoitoa.
Jos mahdollista niin muuta joskus jonnekkin
kauaks tämän miehen luota. Ja pyydä
lähestymiskieltoa!
Voimia ja tsemppiä ja Jumala sinua varjelkoon!
tuo oli KOKO tarina niin lähde kävelemään.
Yleensä jotain 'pientä' jää kertomatta.
Lyöminen on silti aina ehdottomasti tuomittavaa.
Mulla on samanlainen juttu, aluksi mies oli ihana
ja hellä ja kaikkee mitä mies voi olla. Mutta auta
armias kun olin lähdössä likkakavereideni kanssa
vähän pitämään keskenään hauskaa...turpaan tuli
että läsähti... Jäin sitten kotia ja kaverini
soittelivat ettenkö tule lankaan sanoin vain että
minulla nousi kauhee kuume...
Mies nakkeli minua seinille veti hiuksista
lattialla ja potki...En ole tänä päivänäkään
päässyt eroom siitä... sama jatkuu.
Minäkään en uskalla jättää sitä. KErran kokeilin
ja sain niin hyvin turpaan etten ole uskaltanut.
Joten minä uskon sinua että sellaista on
olemassa...
Kumpa joku joskus pelastaisi minut pois hänen
kynsistään...
en ymmärrä. Äitini on ollut samanlaisessa
tilanteessa ja mies uhkasi hänen henlensä lisäksi
myös minun ja veljeni henkiä. Asia ratkesi kun
tämä hirviömies kuoli lääkkeiden ja huumeiden
yliannostukseen, luojan kiitos.
Yleensä tuollaisessa tilanteessa ei ole muuta
mahdollisuutta kuin paeta turvakotiin tms vaikkei
se hyvältä mahdollisuudelta tunnukaan. Tai sitten
vaihtaa paikkakuntaa. Totuushan on että jos lyö
kerran, lyö toisenkin kerran.
Älä kuitenkaan enää pitkitä tilannetta vaan ota
yhteyttä viranomaisiin, ystäviin, kaikkiin joiden
uskot auttavan. Sillä mitä pidemmälle homma
etenee, sen vaikeampi siitä on pääsät eroon.
Hyvää jatkoa ja rohkeutta! Meillä on vain tämä
yksi elämä.
Kirjoituksesi sai minut naurahtamaan. Jätä se
mies. Älä alistu. Jos olet uskollinen niin ei ole
mitään selitystä tuolle miehesi käytökselle.
Ei se pettäminenkään oikeuta pahoipitelyyn.
pääset helvetistäsi pois. Ja kun pääset tarpeeksi
kauas niin ei muutakuin kyseisen ihmissaastan
kuva,nimi,osoite ja tuntomerkit julkiseen
levitykseen(esim.netin välityksellä) niin "luonto"
hoitaa asian niin että se paskakasa saa kokea
tuottamansa tuskan itse. Ymmärtäkää naiset se että
MIES EI LYÖ Naista, ja jos lyö niin heti kauas jo
kovaa. Traagisia esimerkkejä löytyy jo aivan
liikaa. Pahoinpitely parisuhteessa on pahinta mitä
voi tapahtua... Elkää naiset pilatko elämäänne
kärsimällä fyysisesti (eikä henkisesti) sietämällä
ja uskomalla turhia lupauksia. Jo ensimmäisestä
lyönnistä lääkäriin ja sieltä tekemään
rikosilmoitusta.
Toivon teille kaikille, jotka ovat kokeneet jotain
vastaavaa, koko sydämmestäni rohkeutta ja voimia
tehdä oikein.
T:Mies 24,Espoo
Joo joo, pistäpä vaan toisen ihmisen nimi, kuva,
tuntomerkit tms. yhteystiedot julkiseen
levitykseen niin istut sen jälkeen itse
oikeudessa!
..missä tilanteessa oot.. nyt äkkiä apua
hankkimaan.. muutat ensitöikses ulos teiän
yhteisestä kämpästä ja hankit sille
lähestymiskiellon!! Yhtään pahoinpitelyy et ala
ottaa vastaan!!! Et henkistä, etkä fyysistä!!
SE ON SUN ELÄMÄS EIKÄ KENENKÄÄN MUUN!!!!
Sun ei tarvi kärsii seurauksista. Joutukoot se
vitun idioottikundi vaikka linnaan!!! Kerää kamas
ja muuta vaik porukoittes luo.. ja äkkiä!!
SE UKKO VAIKUTTAA HULLULTA SIALTA!
se mies ei voi tappaa sua jos lähet sen luota!!
usko pois vaan!hanki parempi mies ja parempi
elämä ennen kaikkea!!hyvänen aika...
eksyin tänne-ja luettuani jutun voin sanoa että
mikään ei muutu-jo 30v sitten mies repi hiuksista
ja uhkaili kun en totellut kaikkea mitä hän
vaati,nyt tilanne on vielä ihan sama-toivon vain
että jotain tapahtuisi että tämä loppuisi-olen
yrittänyt kestää ja toivoa että kun hän vanhenee
hän leppyy-mutta viimeksi viikko sitten oli
kiinni käymässä-ottanut oikeuden myös olla
uskoton koko avioliiton ajan ja siitä ei saa
puhua muuten alkaa uhkailu ja kodin hajottaminen-
ehjää huonekalua ei ole -hän on valtis ja suuri
johtaja jota tulee kaikkien pokkuroida-erokaan ei
auta -on pakko tulla takaisin sillä pelko siitä
että tulee kadulla vastaan -ei väisty-mitä näiden
kanssa pitää tehdä-mikään laki ei koske näitä -
lopulta nainen on yksin ja hiljaa ettei ärsytä-
sillä näitä miehiä ei saa ärsyttää muuuten ne
hakkaa naisen-ja lopulta ne syyttää naista
kaikesta lyömisestä ja uskottomuudesta jota ne
itse harrastaa-kaiken syy on näiden miesten
mielestä nainen -kellään ei ole kuulemma niin
huonoa vaimoa-sanoo nämä miehet-kuitenkaan ne ei
suostu eroon-mitä tehdä????
On lohduttavaa kuulla muiltakin samankaltaisessa
tilanteessa olevilta, että tilanteesta lähteminen
ei ole niin helppoa kuin miltä sen saa
kuulostamaan. Kyllä minä tiedän, että minun
täytyy lähteä ja aion sen tehdäkin...mutta pelko
on hirvittävän lamauttavaa. Itsetunto on ihan
nollissa, kun on sietänyt kaikenlaista paskaa.
Olen saanut kuulla päivittäin miten ruma ja tyhmä
olen (puhumattakaan niistä intiimeistä
solvauksista mitä en voi edes muistella
itkemättä) Kun väkivalta on myöskin henkistä niin
se jos mikä syö. Aluksi kun hän alkoi lyödä
silloin vielä rakastin häntä ja rakkaan ihmisen
mielipidehän on tärkeä ja kun hän vielä mollasi
henkisestikin niin tottakai mietin mikä minussa
on vikana. Hän ehti lyödä minut henkisesti
lyttyyn. Sitten tuli viha ja nyt en jaksa tuntea
edes sitä, olen niin kovin väsynyt tähän
kaikkeen. Tunnen syyllisyyttä kaikesta, mutta
etenkin siitä että en uskalla/osaa lähteä.
Olen miettinyt yhteydenottamista niihin
paikkoihin, joita te ihanat ihmiset olette
minulle kertoneet. Ongelmana on vain se, että
omalla puhelimella en voi soittaa, koska hän
syynää soitetut puhelut ja työpaikallani ei ole
sellaista puhelinta, josta voisin rauhassa
soittaa. En halua, että kukaan täällä kuulee,
nolottaa. HELVETTI MIKSI MINÄ HÄPEÄN, sitä mitä
joku muu minulle tekee???
...Olen mies ja häpeän omaa sukupuoltani aina kun
kuulen näistä tapauksista...Ei ..en ole mikään
lapatossu saati sitten ovimatto ...olen mies ja
se erottaa minut pelkurista etten nosta kättäni
heikompia kohtaan...en kenenkään varsinkaan
naisten..Tämä ei ole mikään kannanotto siitä että
naiset ovat aina heikompia...sillä välttämättä ei
aina ole niin...Vaan hakkaaminen tuntuu aina
pelkuruudelta...Neuvon:
PAKENE...pakene hyvä ihminen..tai sinä kuolet
henkisesti ja sittenpä ei fyysiselläkään
kuolemalla ole mitään väliä...Vuosi on lyhyt aika
nyt kerkeät vielä...pakene ystävillesi tai
sukulaisiin, kuhan pakenet...Elämä on tarpeeksi
raskasta välillä muutenkin miksi tehdä siitä
kokoaikaista helvettiä...Koita kestää ja tee hyvin
Voit vaikka kirjoittaa jos siltä tuntuu
[email protected]