Heti alkuun on sanottava että en tarkoita tätä henkilökohtaisesti. Paremminkin retorisesti.
Miksi meidät on näin rakennettu?
Jokaisessa meissä asuu pieni despootti. Ihminen joka tietää ja osaa kaikki asiat paremmin kuin muut.
Juuri paremmin kuin sinä.
Välttämättä sitä ei tuoda esille näkyvästi, osa koskaan.
Nyrkkiä puristellaan housun taskussa, tyylikkäästi Lasolia nautiskellen.
Osa saatananmoisina riivinrautoina.
Kai se on osa evoluutioa?
Kissa tietää, mutta kun se ei osaa puhua...
Miksi meidät on näin rakennettu?
Jokaisessa meissä asuu pieni despootti. Ihminen joka tietää ja osaa kaikki asiat paremmin kuin muut.
Juuri paremmin kuin sinä.
Välttämättä sitä ei tuoda esille näkyvästi, osa koskaan.
Nyrkkiä puristellaan housun taskussa, tyylikkäästi Lasolia nautiskellen.
Osa saatananmoisina riivinrautoina.
Kai se on osa evoluutioa?
Kissa tietää, mutta kun se ei osaa puhua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
aikoinaan olemaan nöyriä ja vaatimattomia.
Vasta viime vuosina on "opetettu" tuomaan itseään esiin.
Kapinamieli "puhkeaa" kypsällä iällä kukkaan kun on siihen saakka vaiennettu.
Kukas sen kissan hännän nostaa ellei itse?
Meidät 50- lukulaiset on opetettu seisomaan välitunnin jälkeen siististi parijonossa.
Mutta entäs kun alkaa uusi välitunti?
Eiköhän se ole yksilöstä kiinni, miten mitäkin asiaa ajattelee ja käsittelee.
Kirjoitit, että JOKAISESSA meissä asuu despootti.
Mistä tiedät? Onko joku kertonut, että se on niin, vai oletko itse ajatellut, että sen TÄYTYY olla niin? Ja miksi se olisi niin?
Mutta mikä on sun mielipide siitä, jos sanotaan, että JOKAISESSA meissä asuu pieni taiteilija?
Sitä kutsutaan. Jokaisella se on. Piilevänä, tai vähemmän. Pitääkin olla. Joillakin se saa megalomaniset mittasuhteet, kuin näillä parilla viiksimiehellä 40- luvulla.
Siitä taiteilijasta
Jokainen ihminen osaa piirtää ja laulaa.
Kysymys onkin vain siitä onko Suuri Johdatus nostanut nämä leimaaviksi luonteenpiirteiksi.
Lähetetään tänne kehittyäkseen paremmaksi ihmiseksi.
Monet meistä jäävät tässä luokalle, ehdot tulee usialle.
Mutta kunhan tulee se seuraava kerta...
Oli 70- luvun lopulla sellainen kappale.
Jos muistatte Mika ja Turkka Malin balladin.
Siinä kerrottiin miehestä, joka pyysi kaikkea anteeksi. Olemssaoloaankin.
mali-turkka mali-markka tuli!
Itsekin.
Annoin lapselleni maailmankuulun sarjakuvahahmon nimen.Se oli tosiaan erikoista silloin.
No, ehkä se antoi ponnahduslaudan elämään.
Nyt hänellä on kaksi akateemista loppututkintoa suomesta ja yksi ulkomailta.
Hän on toimittaja, eikä tunne katkeruutta valintani suhteen.
On asioita joissa tiedän olevani hyvä enkä aina viitsi sitä edes peitellä.
On eri asia olla hyvä tai omasta mielestään hyvä.
Omahyväisissä asioissa en ole edes yrittänyt sijoittaa itseäni millekään asteikolle.
Ei kiinnosta.
Jokaisella on taatusti vahvoja ulottuvuuksia!
MINÄ-sanasta kai se vastaus löytyy.
Kissalla ei ole "MINÄÄ"