Neuvoja! Soveltuuko

meillä on pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira-tyttö. iloisempaa seuralaista saa hakea, mäykkymme on mukana kaikessa mitä kotona tapahtuu, jopa saunomista se rakastaa yli kaiken. meillä on ollut aiemmin keskikokoisia tai isoja koiria, mutta yksikään niistä ei ole ollut niin seurallinen ilopilleri kuin mäykkymme. sen lisäksi, että mäykkymme haluaa olla kaikessa askareissa mukana sen lempipaikka on sohvalla sylissä, myös yöt se nukkuu vieressämme (kröhöm...no, kukapa voisi vastustaa sängyn vieressä ruskeilla nappi-silmillä katsovaa kaveria...). kuten ehkä jo kirjoituksestani huomaat, ovat mäyräkoirat isäntä-perheeseensä kiintyviä iloisia seuralaisia. sanoit kuulleesi vain huonoja juttuja mäykyistä. voisin sanoa, että usein vika koiran huonoon käytökseen löytyy hihnan toisesta päästä. mäyräkoira, jos mikä vaatii ihan yhtä johdonmukaisen koulutuksen kuin jokin isompikin koira. kyllähän meidänkin mäykkymme aikanaan (nykyisin enää harvoin) yritti kyseenalaistaa sääntöjä, mutta hellän jämäkästi se aina palautettiin "ruotuun", aivan kuin isommatkin koirat. mäykyn pieni koko ja ruskeat kosteat silmät saavat helposti unohtamaan peruskoulutuksen tärkeyden... meidän kolme lastamme ovat jo koulu-ikäisiä, ja mäykkymme onkin lähinnä koko perheen "lelli-vauva". en sitten tiedä, kuinka se suhtautuisi jos perheeseen tulisi oikea vauva. kokisiko ehkä asemansa uhatuksi. no, empä usko. meillä oli koira jo silloin, kun ensimmäinen lapsemme syntyi, eikä ongelmia tullut, vaikka tuo koira oli ollut siihen asti ainoa "vauvamme". ainakin kannattaa hieman varoa, etteivät pikkulapset pääse satuttamaan mäyräkoiraa, onhan se pieni koira ja vielä pitkäselkäinenkin.

Lyhytkarvaisesta lähtee karvaa sitä on tekstiileissä hyvinkin tiukasti."Pölyää" siinä kuin muutkin koirat .Riistaviettinen mäyräkoira ei ole "helppo" kouluttaa (kokemusta on)soveltuu kerrostaloon siinä kuin muutkin pienet rodut ottaen huomioon että haukunnallaan ilmoittaa (vahtii)kyllä naapureiden menemiset ja tulemiset :( Luonnetta kyllä löytyy vaikka mäyrän kanssa tappeluun.

Mäyris osaa olla hankala osaamattomissa käsissä. Se on herkkä ja kova, varsinkin lk & pk. (lyhytkarvainen / pitkäkarvainen)

Mieti kovaa dobberia pienessä koossa.

tosin

Jos lähtisin todenteolla hakemaan itselleni hyvää lyhytkarvaista täyspitkää ensikertalaisena, navigoisin esimerkiksi tuonne Ruotsinpyhtään suuntaan ja kääpiöissä tuonne paikkaan ennen Poria...olikohan se Nakkila? Onhan niitä muitakin. Lyhytkarvaisen luonteen ei päättämättä täydy olla enää se metsästysviettinen herkkä ja kova tosikko. Se voi olla hövelikin.

Astmasta. On ja pahemmaksi se muuttuu ilman koiraa. Kaikki koirat levittävät epiteeliä joten suosittelen ensin tilapäisen hoitokoiran hankintaa. Hoidatte tai lenkitätte toisen koiraa. Mietitte sitten.

Astmaa on niin monenasteista. Miehen edesmennyt äiti oli paha astmaatikko, siivousfriikki ja tuulettaja ja heillä oli karkkari 12-vuotta.

Omalla kohdalla mitkään lääkkeet eivät korvaa koiran kanssa vietettyä aikaa ulkona. Itseasiassa en tarvitse lääkettä niin usein, kausia jos koskaan, kunhan on koira jonka kanssa päästä mettään. Eli lievän asteista täällä.

On kuitenkin lähdettävä siitä että vaikka lk.mäyris on lyhytkarvainen se ei sano sitä etteikö se levittäisi epiteeliä ja etteikö sekin taittaisi turkkinsa pari kertaa vuodessa.

Harhaa että lyhytkarvaiset rodut eivät karvaisi.

Onnea matkaan. Lyhytkarvaisten luonteissa on eroja kuin yö ja päivä. Etsimällä löytää. Älkää ottako sitä ekaa joka kohdalle sattuu vaan painottakaa hakua luonteeseen terveyden ohella tottakai. Sen neuvon antaisin.



Uteliaisuuttani vielä kysyisin mikä sai kiinnostumaan mäyräkoirasta? Mikä oli se "the key"? o-O

Hei!
Itsekkin olen paljon kuullut vain pahaa mäyräkoirasta.Että ne on agressiivisia ja puree jne.Tää on kitenkin vain valhe(ellei koiraa kouluta olemaan vihainen).Itselläni on vasta 8kk vanha lyhytkarvainen mäyräkoira ja siksi en voi sanoa tarkkoja tietoja tästä energisestä metsästäjästä.Mäyräkoira sopii kaupunkiin kerrostaloon,jos se totutetaan siihen jo pentuna.Haukkumisesta sanon että mun mielestä ei mäyrikset nyt niin kovia haukkuu oo kun esim. joku chihuahua,mut kyl näistäkin lähtee ääntä.Meidän hauveli ei hauku IKINÄ kotona mut sit joskus vähän komentelee haukkumalla muita koiria koirapuistossa mut sehän on ihan sallittua,heh.Mut tietty voi olla sellasiakin yksilöitä jotka haukkuu enemmän,mut kyl sellasenkin kans voi kerrostalossa asuu jos puuttuu haukkumiseen pentuna.Karvaa mun mielestä lähtee paljon ainakin lyhytkarvaisesta mäyriksestä.Muista karvamuunnoksista en tiedä paljon mitään.Ehkä vähiten lähtee karkkarista(vastatkaa jos olen väärässä)mut varma en voi olla.Mäyräkoira on suht koht helppo kouluttaa,jos on hyvä palkkiot.Kaikista koirista rodusta riippumatta voi saada tottelevaisia,jos on hyvät palkkiot!!!! Muuten voisin jo sanoa että siinä on unelmienne koira,mut mua ainakin mietityttää se et jos perheeseen tulee lapsia niin koira voi jäädä ylimääräiseksi.Mutta se on sit teidän oma asia ja siihen minä en puutu.
Mun mielestä tää rotu sopii teille ihan hyvin!!!!!!!!!!

Lähteekö karvaa ja PÖLYÄ? Tämä on taas niitä kyselyjä että haloo vaan, vähänkö oon uus tällä saralla! Kannattaako tosiaan hankkia koiraa tuossa tilanteessa? Odotatte varmaan vastausta, että mäyräkoira on paikallaan pysyvä otus, joka ulostaa käskystä kerran kuussa, eikä liiku sisätiloissa jne. ja karva ei irtoa, ei sitten millään! Herranjestas sentään mitä kyselyjä, kun kyseessä on kuitenkin elävä luontokappale, joka kaipaa rakkautta, aikaa, oikeuttaa laskea kuollut karvansa sinne missä on jne. Hankkikaa se lapsi ja sen jälken pehmoleluja, vaikka mäyräkoiran mallisia.

Kenenkään on vaikeaa sanoa pennusta mistä tulee kova haukkuja,vahtija , aggressiivinen tai helpponakki z)
Perimä ,kasvuympäristö ym. vaikuttavat lopputulokseen. Lk on helppo turkiltaan MUTTA piikkikarvaa
on kyllä sitten jokapaikassa :( Koirapölyä on AINA kun on koira kotona mutta pienestä lähtee pölyä toki vähemmän kuin isosta . Voimakasta riistaviettistä on TODELLA vaikeaa kouluttaa ja on monesti herkkä haukkumaan .
Jos on jo ASTMA tiedostettu niin MIKSI KOIRA ????

Sinulle"mäyräkoira meille".Astmaatikolle tulee oireita koiran hilseestä,ei karvoista.Tiettävästi mäyriksen ja beaglen hilse ei vaikuta astmaatikkoon.Voi olla asia muuttunut,ota selvää.Itselläni on ollut työperäinen astma 25 vuotiaasta,eikä mäyris ole sitä pahentanut.Muijan sukulaisella on ja astma mut henkistä laatua.Toi Tsernobyl iski sen sänkyyn 2 viikoksi.Mul on nytkin mäyris.

joskus aikoinaan, silloin kolmekymmentä vuotta ja viittä mäykkyä ennen mietimme voisimmeko ottaa koiran perheeseemme. Meillä oli kolme pientä lasta ja hyvin allerginen mies. Itselläni on lapsuudesta asti ollut karkaeakarvainen mäyräkoira...joten en halunnut antaa periksi.
Ensimmäisenä lapsemme ja mieheni menivät allergiatestiin ja yllätys oli suuri kun kaikki lapset olivat ok mutta ex-mieheni allerginen kaikelle. Hän teki silti päätöksen että otamme koiran koska hän oli aina lapsesta asti haaveillut omasta koirasta ja ei halunnut riistää lapsiltaan sitä onnea! Lisäksi meille sattui hyvä tuuri, oli lääkäri joka oli lukenut juuri jostain koirapalstalta että allergiaperheeseen sopii villakoira (?) terrieri tai karkeakarvainen mäykky. Siispä tuumasta toimeen.
Aluksi tuntui kesäaika hieman hankalalta kun siitepöly tarttui koirulin turkkiin ja sitten kun mies sitä helli niin nokkosrokko ilmaantui ja silmät ns. kalvoontui...siis allergialääkkeitä apuun.
Sitten kului vuosi jos toinenkin, tuli toinen mäykky lisäksi ja nukuttiin onnellisesti kaikki samassa sängyssä...minä kyllä ravistelin lakanoita ja siivosin, silti elimme koirulielämää...ja yllätys miehellä ei enää mitään oireita.
Sitten tuli se pelottava päivä että tuli pakollinen allergiatesti työterveydenhuollon vuoksi ja pelkäsin...mutta,mutta...allergiaa oli vieläkin mutta koira-allergia oli poistunut. Lääkäri totesi iloisesti hymyillen että siedätyshoito on tepsinyt tosi hyvin. Voi meitin onnenpäivää...siinä saivat mäykytkin omat kiitosrapsutuksensa ja hyväpalat!
Eli...ainaskin karkeakarvainen mäyräkoira on ok. Karvoja lähtee sillee ei haittaavasti vaikka olenkin siivousintoilija!
Ja, mäykky oppii, on uskollinen ja seurallinen...minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, ääntä ei tarvitse korottaa...ne tulkitsevat äänensävystä! Ja jos pentuna on rauhallinen ilmapiiri ja lapset ymmärtävät sen että mäykky ei ole leikkikalu vaan leikkikaveri niin kaikki menee hyvin! Mäykylle pitää vain tehdä ajoissa rajat niin hyvin menee.
Mäyräkoira on elämäntapa ja onni tappijaloistaan huolimatta...se rakkaus mitä sen läsnäolosta tulvii on sanoinkuvaamatonta...
Käy iloisesti siihen elämään mukaan ja takaan että sinulla ja perheelläsi on elämänmittainen onni!

nuo mäykyt. Meillä on kaksi KK Kääpiömäyräkoiraa. Ovat "suuria " koiria pienessä kropassa. Kuria on pidettävä, mutta palkkioksi saakin yllin kyllin mäykky rakkautta ja pusuja. Eipä ole yhtään päivää mennyt nauramatta noiden kahden touhuja. Pystyy kouluttamaan moneen touhuun mukaan , kun riittää aikaa ja halua. Nämä ovat hyväluonteisia ja kilttejä karvapalloja ainakin. Suosittelen.

Pieni koira, iso ego ja persoona.

Meillä on lyhytkarvainen 6v tyttömäyräkoira, turkki erittäin helppo pitää siistinä. Karvaa irtoaa vain karvanlähtöaikoina, muulloin hyvin vähän. Ei, meidän koiran luonne ei ole helppo:) Mutta emme haluaisikaan mitään vouhottajaa, kyllä koiralla täytyykin luonnetta olla. Kaveri sanoo, ettei koskaan haluaisi noin älykästä koiraa, vaan hönömmän, joka olisi helpompi jättää kotiin kun lähtee töihin. Mäyräkoira on siis viisas, siinäkin määrin että osaa vedättää vieraita ja pelata niillä että saa hellimispisteitä ja minä sanon että sehän vaan vedättää teitä:)

"Pötkö" muutti pentuna kerrostaloon. Naapurit pyynnöstäni seurasivat inisikö tai haukkuiko koira kun olin poissa, eipä juuri koskaan. Se muutenkin haukkuin kunnolla vasta puolivuotiaana ja meinattiijn ojaan ajaa kun se haukahti kun ajettiin polkupyöräilijän ohi.Pötkö ei hauku turhanpäiten.

Vauvojen viereen lattialle Pötkö menee nukkumaan vaikka kuinka saisi monoa. Pikkulapsiin Pötkö suhtautuu varautuvasti. Ei mene niiden leikkeihin, mutta ei tee mitään jos lapset rassaa. Meillä on yli kymmenkunta pikkulasta lähipiirissä ja parhaimmillaan 3 2-5vuotiasta juoksee sen perässä. Kyllä koirasta näkee kun se ei enään kestä. Kyllä me enemmän komennetaan lapsia että antaa koiran olla, se ei ole lelu. Sille täytyy olla paikka jonne päästä "turvaan" lapsilta, jos lapset eivät malta antaa olla rauhassa. Mutta mielestäni on turha sanoa, "ettei meidän koira koskaan pure". Eihän sitä voi mennä takuuseen. Mutta ei koskaan ole purrut vielä.

Sitten vielä pakko kertoa, että eräs nainen kertoi kuinka hänellä oli mäyräkoira ja kun siitä aika jätti, hankki Tanskandogin, joka on ollut 10kertaa helpompi rotu. Eli sanotaanko näin, että mäyräkoiran ottaessa on hyvä tietää sen luonteen vaativuus. Alusta asti pitää olla johdonmukainen. Itse en koskaan sen ollessa pentu kurittanut fyysisesti tai napautellutkaan. Henkinen toruminen riitti, se että Pötkö meni makaamaan lattialle ja pysyi siinä kun käskin, se riitti katsomaan kuka oli kuka. KOSKAAN ei ole murissut meille tai näyttänyt hampaita. Possunkorvaakin pentuna renattiin tarkotuksella ees sun taas sen nenän edessä. Ainoa tuhotyö jonka pentuna teki, oli kengänpohjallinen jota jyrsi, joten meillä säästyttiin.

Me tiedettiin paljon se rotu ottaessa. Mieheni kotona oli niitä ollut ties kuinka monta, vanhin eli 16vuotiaaksi. Minun lähipiirissä niitä oli aina ja jo lapsena päätin hankkivani sen rodun.

Pötkö on erittäin ärhäkkä puolustamaan. Jos tuntematon tulisi pimeässä lenkkipolulla vastaan ja yllättäen ehtisi kyykistymään silittämään, niin varmasti kävisi kiinni. Näin olisi jo käynyt ellen olisi ehtinyt nyöriä kiristämään. En hyväksy ihmisiä jotka silittelevät koiria ilman lupaa. Toisaalta on myös hyvä että koirani puolustaa. Kerran ulkomaalaissyntyisellä miehellä oli pahat ajatukset. Pötkö teki lähentelystä lopun ja sen ärinä ajoin miehen matkoihinsa. Mäyräkoiran koko siis johtaakin harhaan, sitä kaikki haluaisi helliää pienen kokonsa puolesta eikä sitä älytä pelätä. Ja jos tuntemattomisa ihmisisä tulee kotiin, niin aina Pötkö rähisee niille ekana. Pidän sitä sylissäni ja menen haistattamaan tulokkaan. Sen jälkeen se on vieraalle sulaa vahaa:)

Se viettää kaiken mahdollisen aikansa kyljessä kiinni tai sylissä. Se ei vouhota tai ole ylienerginen. Joka päivä sen kanssa pitää leikkiä jos se haluaa, heittää lelua ja juosta kämppää ympäri. Kun menee maahan makaamaan, se juoksee iloisena luokse ja tunkee kaulaansa mun suuhun. Se on sen merkki että luottaa ja paljastaa kurkkunsa. Se tekee sitä myös kaikille meidän ystäville. Ja naurusta se hullaantuu, menee ihan sekaisin. Korkeintaan oma lapsi voisi tuoda elämäämme enemmän iloa, kohtahan se varmaan nähdään:)

Meidän koira on saanut ehkä liikaakin rakkautta. Vieraat hämmästelevät miten hyvin koulutettu koira meillä on. itsestämme tuntuu että voisi olla paremminkin koulutettu, mutta ehkä ne on myös mäyräkoiran ominaisuuksia jotkut asiat joita ei voi kitkeä, kuten tämä vahtiminenkin.

Mutta suosittelen. En tiedä itse minkä muun koirarodun ottaisin. Sillä todella on niin iso persoona, että välillä nostan sen syliin, muistutan itselleni jas sille peilin edessä "sinä koira, minä ihminen". Kaverit sanoo ettei tuo ole mikään koira enään:D Sillä on laaja piiri ihmisiä joita se jumaloi. Ne ketkä sitä ovat pentuna kiusanneet, ne se muistaa aina. Koirien kiusaaminen on ihmisten tyhmyyttä.

Nyt olemme muuttaneet maalle, jossa Pötkö pääsee toteuttamaan lempiharrastustaan kaivamista. ja vapaana sitä pidetään täällä, se on pienestä asti vieraillut vapaana maalla.

Kaikkea hyvää sulle ja varaudu että uusi tulokas vie sydämmen samantien!

Mulla hoitokoirana mäykkyjä ja kavereilla omat mäykyt...
Ittelläni on astma ja en oo hankkimassa koiraa sillä reaktio tulee koiran hilseestä ei karvasta.
Jos ihan välttämättä haluaa koiran niin kannattaa ottaa pohjavillaton koira esimerkiksi perhoskoira, villakoira ja bichon frisee on sellaisia rotuja

Mäyräkoira kerrostaloon... Vartioimisviettinsä takia ei oikein sovelias kerrostaloon, kavereiden koirat asuu kerrostaloissa ja haukkuu koko ajan, rapussa kulkeville koirille. Toki voi opettaa koiran kaukkumattomaksi, mutta mäykystä löytyy itseppäisyyttä, joten koulutus ei ole kaikista helpointa,

Vauva ja mäykky.... Ei ole mikään hyvä juttu pitää mäykkyä ja vauvaa samassa tilassa. (Mäyräkoirat purevat helposti, etenkin nenästä) :) Mulla ei oo mitään mäykkyjä vastaan, sillä ittelläni on niitä hoidossa.

Ihan ensikertalaiselle mäyräkoira ei sovi, kerroinhan että mäyräkoira on itseppäinen ja vaikea kouluttaa vaikka haukkumattomaksi...

Jos ei kouluta pennusta asti kurilla, ei mäyräkoirasta tule unelma: Kynsienleikkuu kauhu! Haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen, näykkiminen ja pahimmassa tapauksessa pureminen!!

Jos vielä aiot ottaa mäyräkoiran, kannattaa miettiä onko sinulla aikaa koiralle.
Jos on niin Mäyräkoirasta tulee ihana suojelija ja ystävä!

Ps: Mäyräkoira ei pidä liiallisesta ns: "lääppimisestä" :hermostuu ja saattaa näykätä, siitä vielä siihen pikkulapseen..

Karvojen pituus ei vältämättä vaikuta allergiaan mitenkään. Ota huomioon, että koiran hilse, kuola ja kaikki sellainen aiheuttavat allergiaa.

Meidän lyhytkarvainen on kaikkienkaveri-pusuttelija. Haukkuu aika paljon, mutta on luonteeltaan todella pehmeä joten pienellä murahduksella lopettaa. Useimmat mäyräkoirat eivät ole pehmeitä, eikä pehmeys aina ole hyväksikään: Jos koira ei esimerkiksi treeneissä tottele ja joudut komentamaan, tämä menisi aivan lukkoon.

Mäyräkoirat on ystävällisiä.Minä tiedän koska, meillä on ollut 7 mäyräkoiraa.

Meillä on sileäkarvainnen mäyräkoira. Sitä on tosi helppo kouluttaa, se on tosi leikkisä, eikä semmonen äksy räksyttäjä.

Minulla on kolme mäykkyä ja "joka " lajia: sileäkarvainen mäyräkoira, pitkäkarvainen kääpiö ja pitkäkarvainen kaniini. Ihania persoonia. Leikkisiä, älykkäitä, mukavuudenhaluisia. Kovaäänisiä.Jokainen niistä on kuitenkin on erilainen.

Oikein kohdeltuna mäyräkoira ei todellakaan ole aggressiivinen, mutta jos haluat mäyräkoiralta palveluskoiralta vaadittavia asioita, niin olet valinnut väärän rodun