Anteeksi, nyt seuraa vitutuksen purkua. En enää tiennyt miten jaksan kaikkien ajatuksieni kanssa, niin tulin sitten tänne purkamaan..
Voi että miksi elämän pitää olla niin epäreilua? Haluan lapsen, haluan sitä melkein enemmän kuin mitään muuta. Minulla on ihana mies joka on minulle kaikki kaikessa, jonka kanssa haluamme perustaa perheen. Tiedän että hänestä tulee loistava isä. Haluamme kuitenkin tarjota lapselle taloudellisesti vakaan ja turvallisen elämän, joten odotamme vielä kunnes saamme opiskelut opiskeltua ja rahaakin vähän säästöön. En vain jaksaisi odottaa enää. Tuntuu että tämä musertaa mut... Sitten kaikki ihmiset jotka eivät todellakaan halua lapsia tulevat yksi toisensa jälkeen raskaaksi, ja minun täytyy olla tukipilari joka tukee mahdollisessa abortissa tai kuuntelee voivotteluita raskauden aiheuttamista vaivoista tai siitä kun lapsi on niin rasittava. ARGH!
Miksi äitejä pidetään niin helvetin hyvinä ihmisinä ja pyhimyksinä?
Viime viikolla törmäsin eräissä juhlissa itseäni viitisen vuotta vanhempaan tyttöön, joka oli kova papattamaan. En kehdannut sanoa että mua ei nyt kiinnosta sun vuodatukset, joten sain kuulla kuinka on niin ärsyttävää kun se muksu haluaa joka ilta "puuvoo" (Siis kamalaa, lapsi haluaa puuroa iltapalaksi! Ooo!!) ja kun on niin ärsyttävää kun se aina huutaa äitiä. No voihan venäjä, eikö se nyt ole itsestään selvyys että lapsi haluaa äidin huomiota? Lapsesta ei löytynyt niin mitään hyvää, ei mitään. Kun sitten kohteliaasti sanoin, ettei viitsisi puhua ihan tuohon sävyyn kun hänellä jo kuitenkin on lapsi, itselläni kun on hirveä vauvakuume, vastauksena oli että kyllä se vauvakuume häviäisi jos minä hoitaisin päivänkin hänen "ipanaansa". Ai että otti päähän. Jos lapsi nyt olisikin ärsyttävä, niin minä pitäisin syynä lähinnä tuon itsekeskeisen muikkelin kasvatusta. Miksi hän yleensäkään on mennyt tekemään lapsen?
Tuo keskustelu tuntui vain niin hyökkäykseltä. Hyökkäykseltä minun kykyäni rakastaa ja pitää lapsesta huolta kohtaan. Miksi minä olisin huonompi? Ihan oikeasti? Minä sentään etukäteen mietin olisiko minusta siihen...
Joka puolelta satelee vauvauutisia, enkä osaa iloita niistä. On vain pakko pidätellä itkua ja hymyillä ja onnitella ja kysellä kuulumisia. Ja kyllä, pidän itseäni huonona ihmisenä koska en haluaisi edes kuulla vauvauutisista.
Tää elämä tuntuu tällä hetkellä pelkästään yritykseltä pysyä kasassa. Käyn töissä, opiskelen, sivussa yritän pitää yllä jonkinlaista sosiaalista verkkoa ja harrastuksia. Yritän niin kovasti rakentaa hyvää ympäristöä missä lapsella olisi hyvä olla. Paisko töitä sen eteen lähes koko ajan... Mä yritän niin kovasti tehdä asiat järkevästi!! Tää on ihan perseestä. Tuntuu välillä etten osaa mitään muuta ajatellakaan ja oon ihan typerä kun edes haluan lapsia. Miksi haluan lapsia? Onko edes mitään hyvää syytä haluta lapsia? Ja sitten taas joku amiksen kaksi kertaa kesken jättänyt kaveri joka on juuri eronnut miehestään ja jolla ei ole töitä tulee raskaaksi. Mutta hei, mehän voidaan asua vanhempien luona. Pappa betalar. Miten hienoa elämä onkaan.
Aijaijai kun tuntuu niin pahalta!! Haluaisin (anteeksi narsistiset piirteeni) tuntea itseni edes vähän paremmaksi kuin heidät. Itse asiassa haluaisin vain tuntea itseni vähän paremmaksi, välillä kun tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja huonoksi.
Ja nää esimerkit eivät ole mitään yleistyksiä omista ennakkoluuloista jonkinlaisia ihmisiä kohtaan, vaan ihan eläviä esimerkkejä tuttavapiiristäni.
Tämä oli tällaisen ahdistuneen tyttösen vuodatusta. Ihme jos jaksoitte lukea tätä paskaa loppuun. Enkä kaipaa mitään haukkumisviestejä. Olen ehtinyt moittia itseäni jo ihan tarpeeksi :( Joku varmasti on sitä mieltä että minusta ei olisi koskaan äidiksi, ja että lapsen saanut työtön amistyttö on varmasti paljon minua onnistuneempi ihminen. Juu, olen ajatellut sitäkin, ja ehkä olette oikeassa.
Voi että miksi elämän pitää olla niin epäreilua? Haluan lapsen, haluan sitä melkein enemmän kuin mitään muuta. Minulla on ihana mies joka on minulle kaikki kaikessa, jonka kanssa haluamme perustaa perheen. Tiedän että hänestä tulee loistava isä. Haluamme kuitenkin tarjota lapselle taloudellisesti vakaan ja turvallisen elämän, joten odotamme vielä kunnes saamme opiskelut opiskeltua ja rahaakin vähän säästöön. En vain jaksaisi odottaa enää. Tuntuu että tämä musertaa mut... Sitten kaikki ihmiset jotka eivät todellakaan halua lapsia tulevat yksi toisensa jälkeen raskaaksi, ja minun täytyy olla tukipilari joka tukee mahdollisessa abortissa tai kuuntelee voivotteluita raskauden aiheuttamista vaivoista tai siitä kun lapsi on niin rasittava. ARGH!
Miksi äitejä pidetään niin helvetin hyvinä ihmisinä ja pyhimyksinä?
Viime viikolla törmäsin eräissä juhlissa itseäni viitisen vuotta vanhempaan tyttöön, joka oli kova papattamaan. En kehdannut sanoa että mua ei nyt kiinnosta sun vuodatukset, joten sain kuulla kuinka on niin ärsyttävää kun se muksu haluaa joka ilta "puuvoo" (Siis kamalaa, lapsi haluaa puuroa iltapalaksi! Ooo!!) ja kun on niin ärsyttävää kun se aina huutaa äitiä. No voihan venäjä, eikö se nyt ole itsestään selvyys että lapsi haluaa äidin huomiota? Lapsesta ei löytynyt niin mitään hyvää, ei mitään. Kun sitten kohteliaasti sanoin, ettei viitsisi puhua ihan tuohon sävyyn kun hänellä jo kuitenkin on lapsi, itselläni kun on hirveä vauvakuume, vastauksena oli että kyllä se vauvakuume häviäisi jos minä hoitaisin päivänkin hänen "ipanaansa". Ai että otti päähän. Jos lapsi nyt olisikin ärsyttävä, niin minä pitäisin syynä lähinnä tuon itsekeskeisen muikkelin kasvatusta. Miksi hän yleensäkään on mennyt tekemään lapsen?
Tuo keskustelu tuntui vain niin hyökkäykseltä. Hyökkäykseltä minun kykyäni rakastaa ja pitää lapsesta huolta kohtaan. Miksi minä olisin huonompi? Ihan oikeasti? Minä sentään etukäteen mietin olisiko minusta siihen...
Joka puolelta satelee vauvauutisia, enkä osaa iloita niistä. On vain pakko pidätellä itkua ja hymyillä ja onnitella ja kysellä kuulumisia. Ja kyllä, pidän itseäni huonona ihmisenä koska en haluaisi edes kuulla vauvauutisista.
Tää elämä tuntuu tällä hetkellä pelkästään yritykseltä pysyä kasassa. Käyn töissä, opiskelen, sivussa yritän pitää yllä jonkinlaista sosiaalista verkkoa ja harrastuksia. Yritän niin kovasti rakentaa hyvää ympäristöä missä lapsella olisi hyvä olla. Paisko töitä sen eteen lähes koko ajan... Mä yritän niin kovasti tehdä asiat järkevästi!! Tää on ihan perseestä. Tuntuu välillä etten osaa mitään muuta ajatellakaan ja oon ihan typerä kun edes haluan lapsia. Miksi haluan lapsia? Onko edes mitään hyvää syytä haluta lapsia? Ja sitten taas joku amiksen kaksi kertaa kesken jättänyt kaveri joka on juuri eronnut miehestään ja jolla ei ole töitä tulee raskaaksi. Mutta hei, mehän voidaan asua vanhempien luona. Pappa betalar. Miten hienoa elämä onkaan.
Aijaijai kun tuntuu niin pahalta!! Haluaisin (anteeksi narsistiset piirteeni) tuntea itseni edes vähän paremmaksi kuin heidät. Itse asiassa haluaisin vain tuntea itseni vähän paremmaksi, välillä kun tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja huonoksi.
Ja nää esimerkit eivät ole mitään yleistyksiä omista ennakkoluuloista jonkinlaisia ihmisiä kohtaan, vaan ihan eläviä esimerkkejä tuttavapiiristäni.
Tämä oli tällaisen ahdistuneen tyttösen vuodatusta. Ihme jos jaksoitte lukea tätä paskaa loppuun. Enkä kaipaa mitään haukkumisviestejä. Olen ehtinyt moittia itseäni jo ihan tarpeeksi :( Joku varmasti on sitä mieltä että minusta ei olisi koskaan äidiksi, ja että lapsen saanut työtön amistyttö on varmasti paljon minua onnistuneempi ihminen. Juu, olen ajatellut sitäkin, ja ehkä olette oikeassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet tietenkin parempi Äiti ja Kasvattaja vaikkei sinulla lasta olekkaan.
Satutko tietämään, että myös lastaan yli kaiken rakastava äiti joskus väsyy, ja sillon voi "puulon" pyytäminen ja jatkuva "äiti-äiti-anna sitä-anna tätä" tuntua toisinaan rasittavalle, vaikka järjellä ja osin tunteellakin kyllä lasta jaksaa ymmärtää, ja häntä edelleen silti rakastaa.
Totta lienee sekin, että enimmät ruusunpunaiset haaveet lapsiperheen elämästä saattavat lapsettomalta ihmiseltä karista, jos näkisi sitä todellista arkea enemmänkin sen "ipanan" kanssa. Ei tämä aina herkkua ole, VAIKKA lapset ovat todella rakkaita, toivottuja ja tekemällä tehtyjä.
Älä tuhlaa elämääsi siihen, että olet katkera toisten vauvoista ja elämästä.Eiköhän se sinunkin aikasi joskus koita.
Minun mielestäni se on äärimmäisen väärin, että ihmiset oman koulutus/elintasonsa mukaan määrittelevät itsensä paremmiksi kuin toiset joilla ei ehkä ole kaikkea mitä heillä.
Minä olen juuri se työtön ja tuloton kotiäiti, joka ei sinun mielestäsi varmaankaan tätä onnea ansaitsisi, tai lainkaan äidiksi edes kelpaisi.Eihän se rakkaus ja välittäminen voi olla tarpeeksi, ja lapset pitäisi pois ottaa jos joskus äiti väsyy ja erehtyy sanomaan omaa kullannuppuaan rasittavaksi ipanaksi.
Anteeksi kun kirjoitin niin negatiiviseen sävyyn, on vaan lähipiirissäkin alkanut ärsyttämään ihmiset jotka ovat vauvakuumeissaan helvetin katkeria siitä jos toisille tulee vauvoja(kun itse olisivat tietenkin kymmenen kertaa pätevämpiä vanhempia kuin ne joille onni on suotu ennen heitä)
Hyvin perustelit meille muille tuota opiskelua ja rahan säästöä. Mitäs jos sitten vaan opiskelet ja säästät, ja sitten kun aika on niin mietit vauvaa.
Saatat huomata että omalla kateudellasi ja katkeruudellasi myrkytät niiden läheisten mielet kenelle niitä vauvoja nyt tulee, ja menetät heissä suuren joukon vertaistukea, neuvoja, vinkkejä ym siihen mennessä kunnes sinulle lopulta se oma vauva suodaan.Mieti, mieti, mieti...
keskustelemaan aiheesta asiantuntijan kanssa, jos asia vaikeuttaa elämääsi noin paljon.
oli kiva novelli :D kannattaa tosiaan mennä puhumaan jollekkin...
Ensinnäkin, vaihtaisit ystäväpiiriäsi, jos todella suuri osa lähipiiristäsi saa toinen toisensa jälkeen vahinkolapsia, tekee abortteja ja jättää koulunsa kesken. Kai siellä sinunkin ympärilläsi ihan hyviäkin tyyppejä pyörii? Pyöriihän?
Ja toinen juttu. Juu kyllä se niin on, että se äiti joka kerran vuoteen pääsee juhlimaan ja sitten tulee vaikkapa sinulle purnaamaan perhe-elämästään, on purnauksensa ansainnut. Totuus kun on se, että tämä purnaava äiti ei välttämättä pääse paskalla käymään ilman, että lapsi on mukana ja joko roikkuu jalassa tai muuten on vaatimassa jotain. Näin meillä: yksi vuotias lapsi on ja vuoteen en ole yksin vessassa käynyt ellei mies ole kotona. Siinä se neiti sitten kurkistelee pönttöön ja roikkuu jalassa. Ah, miten sitä saattaisikaan purkaa mieltään, jos ulos joskus pääsisi ystävien kanssa. Mutta siis tällainen on totuus lapsiperheen elämästä. Niin rikasta ja rakasta, mutta todellakin välillä rankkaa ja joskus ne lapset käy rauhallisenkin persoonan hermoon. Se on vain elämää se. Ja niin se käy sinullekin, sitten kun on aikasi hankkia lapsesi, rankkaa se on sinullekin.
Voisitkin tehdä niin, että menisit hoitamaan näiden väsyneiden kavereidesi lapsia vaikkapa viikonlopuksi. Väsyneet valittajaäidit pääsisi virkistäytymään ja sinä puolestasi saattaisit viikonlopun aikana nähdä sen nurjankin puolen siitä elämästä, mitä pidät nyt niin täydellisenä. Veikkaanpa, että jo tuon yhden viikonlopun jälkeen huokaiset helpotuksesta, että pääset taas omaan rauhaasi, pois niiden puuroa mankumien lasten keskiöstä, jossa sinun täytyy olla kolmessa paikassa samaan aikaan, antaa huomiota jatkuvasti kaikille tasapuolisesti, selvitellä riitoja yms. Ei se kuule niin helppoa se äidinkään rooli ole. Tuntuu, että nyt pidät sitä vähän sellaisena läpihuutojuttuna, korkealta putoat kuvitelminesi, jos itsellesi lapsia siunautuu. Eikä se, että joku kaverisi tuo esille niitä huonojakin puolia elämästä vaikkakin valittavaan sävyyn, tarkoita, että hän olisi huono äiti eikä hänen olisi pitänyt lapsia tehdä. Suo hänelle se hetki, hän ei voi sitä tehdä lastensa nähden eikä varmaan muutenkaan, niitä tilaisuuksia tulee kerran - pari vuoteen kun äiti ulos pääsee.
Ja yksi juttu vielä. Ei lapsi tarvitse niitä isoja taloja ja kalliita autoja kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Läsnäolevat ja rakastavat vanhemmat riittävät. Jopa se kahdesti amiksen keskeyttänyt voi olla todella loistava äiti omille lapsilleen!
Olisin voinut tämän vastauksen kirjoittaa itsekkin.Todellakin pystyy näkemään, että sinulla on lapsia :D
Samoja fiiliksiä mullakin. Ihan normaaleja, älä huoli.
minä.
Kurja tilanne ja monilla se alkaa kiristämään päätä oikein urakalla?
oletko kenties aina saanut kaiken? Haluat hyvän ja varakkaan tulevaisuuden, lapsen, koiranm hyvän auton, matkustella.... listaa riittää varmasti loputtomiin.
Oletko tullut ajatelleeksi, että koko muu ympäröivä maailma ei voi tietää sinun tuskaasi, eikä koko maailma voi kellahataa kumolleen, kun sinä et ole saanut tahtoasi läpi.
Aina ei asiat mene niinkuin haluaa, kurjaa jos ei saa lasta, en sitä väheksy mitenkään, mutta sinun kirjoituksestasi tulee esiin itsekkyys ja lapsellisuus MUTKU MÄ HALUUN!!!!!!!
Mene juttelemaan asiasta jonkun kanssa, ennen kuin alat vahingoittamaan fyysisesti ihmisiä ympärilläsi.