Minua kiinnostaa, mitä mieltä te olette vapaudesta ja rajoista suhteessa. Onko teillä periaatteita vapauden ja rajojen suhteen?
Itse olen ollut nykyisessä suhteessani puolisen vuotta. Suhteen alussa naiseni käyttäytyi minua kohtaan törkeästi yhteisen, häneen ihastuneen kaverimme kanssa silmieni edessä. Syynä käytökseen oli aiheeton mustasukkaisuus minusta. Kaverimme ei edes pyytänyt käyttäytymistään anteeksi omalta osaltaan, joten hänen ja minun välit menivät poikki. Naiseni sen sijaan oli pahoillaan ja pyysi anteeksi, joten päätin jatkaa suhdetta.
Myöhemmin naiseni piti päästä mökkireissulle (ja myös muihin illanviettoihin) tutussa porukassa tämän kyseisen kaverin juhlien vuoksi. Itse en kyennyt lähtemään reissuun, koska olin pahoittanut mieleni aikaisemmista tapahtumista niin kovasti, joten naiseni lähti ilman minua. Myöhemmin hän oli myös järjestänyt saunaillan minun poissaollessani tämän kaverin toisten juhlien jälkeen. Myös kaveri oli saanut kutsun juhliin ja olipa jäänyt vielä yöksikin, mitä naiseni ei minulle kertonut ennen kuin kysyin. En epäile, että naiseni olisi pettänyt minua, mutta asia satutti minua silti kovasti.
Nyt olemme jälleen hieman samankaltaisessa tilanteessa: yhteinen kaverimme on pahoittanut mieleni käytöksellään minua kohtaan (ja myös itse myöntänyt virheensä). Edessä olisi taas yhteinen mökkireissu, jonne lähtöä minä epäröin, koska en ole päässyt vielä yli tapahtuneesta. Naiseni ei ole erityisemmin asettunut tuekseni tässä asiassa, ja hänen mielestään hänellä on oikeus lähteä reissuun ilman minua, jos en itse kykene lähtemään mukaan.
Minua mietityttää, mikä olisi oikea tapa toimia tässä asiassa. Aikaisemmista tapahtumista johtuen olen kokenut, että olen aina saanut ikään kuin maksaa naiseni virheistä. Tapahtuneet asiat ovat satuttaneet minua kovasti, mutta naiseni ei ole asettunut minun tuekseni, vaan ainoastaan vaatinut omaa oikeuttaan lähteä reissuille ilman minua.
Minä puolestani olen tavallaan jäänyt sivuun porukasta, kun en ole voinut päästä nopeasti tapahtuneiden ylitse. En ole sellainen ihminen, että kykenisin unohtamaan helposti menneet tai lähtemään hammasta purren mukaan.
Naiseni mielestä jokainen reissu on ainutlaatuinen, joten hänen on päästävä aina lähtemään. Reissuilla ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitään erityistä sisältöä tai ohjelmaa. Itse voisin kuvitella, että olisin vastaavassa tilanteessa yrittänyt paikata virhettäni parhaimman mukaan, enkä aina perännyt omaa vapauttani tehdä miten haluan.
Nykyisessä tilanteessa olisin odottanut, että naiseni puolustaisi minua ja osoittaisi rakkautensa, lojaaliutensa ja tukensa minulle. Olisin odottanut, että me yhdessä olemme "me", ja toimimme niin kuin on meille parasta. En ole itse ollut aiheuttamassa näitä vastoinkäymisiä, enkä voi mitään sille, jos en kykene pääsemään helposti yli siitä, miten ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan. Yritän kyllä, mutta naiseni asenne ei mainittavasti helpota tätä asiaa. Minulla on paha olo siitä, että tällaisissa vastakkainasettelutilanteissa hän näyttää aina valitsevan toisen puolen - jopa silloin, kun on itse konfliktin alkuperäinen aiheuttaja.
Periaatteisiini kuuluu, etten haluaisi koskaan rajoittaa omaa kumppaniani tai kieltää häneltä mitään. Mielestäni rakkauden tärkein elementti on vapaus, ja jos minua rakastetaan riittävästi, osataan myös vapautta käyttää oikein. Mutta käyttääkö naiseni tätä vapauttaan oikein? En usko, että kieltämällä saavuttaisin mitään, sillä silloinhan hän olisi todistanut rakkautensa pakon edessä. En kuitenkaan myöskään koe, että kykenen tekemään enää enempää kompromisseja.
Itse olen ollut nykyisessä suhteessani puolisen vuotta. Suhteen alussa naiseni käyttäytyi minua kohtaan törkeästi yhteisen, häneen ihastuneen kaverimme kanssa silmieni edessä. Syynä käytökseen oli aiheeton mustasukkaisuus minusta. Kaverimme ei edes pyytänyt käyttäytymistään anteeksi omalta osaltaan, joten hänen ja minun välit menivät poikki. Naiseni sen sijaan oli pahoillaan ja pyysi anteeksi, joten päätin jatkaa suhdetta.
Myöhemmin naiseni piti päästä mökkireissulle (ja myös muihin illanviettoihin) tutussa porukassa tämän kyseisen kaverin juhlien vuoksi. Itse en kyennyt lähtemään reissuun, koska olin pahoittanut mieleni aikaisemmista tapahtumista niin kovasti, joten naiseni lähti ilman minua. Myöhemmin hän oli myös järjestänyt saunaillan minun poissaollessani tämän kaverin toisten juhlien jälkeen. Myös kaveri oli saanut kutsun juhliin ja olipa jäänyt vielä yöksikin, mitä naiseni ei minulle kertonut ennen kuin kysyin. En epäile, että naiseni olisi pettänyt minua, mutta asia satutti minua silti kovasti.
Nyt olemme jälleen hieman samankaltaisessa tilanteessa: yhteinen kaverimme on pahoittanut mieleni käytöksellään minua kohtaan (ja myös itse myöntänyt virheensä). Edessä olisi taas yhteinen mökkireissu, jonne lähtöä minä epäröin, koska en ole päässyt vielä yli tapahtuneesta. Naiseni ei ole erityisemmin asettunut tuekseni tässä asiassa, ja hänen mielestään hänellä on oikeus lähteä reissuun ilman minua, jos en itse kykene lähtemään mukaan.
Minua mietityttää, mikä olisi oikea tapa toimia tässä asiassa. Aikaisemmista tapahtumista johtuen olen kokenut, että olen aina saanut ikään kuin maksaa naiseni virheistä. Tapahtuneet asiat ovat satuttaneet minua kovasti, mutta naiseni ei ole asettunut minun tuekseni, vaan ainoastaan vaatinut omaa oikeuttaan lähteä reissuille ilman minua.
Minä puolestani olen tavallaan jäänyt sivuun porukasta, kun en ole voinut päästä nopeasti tapahtuneiden ylitse. En ole sellainen ihminen, että kykenisin unohtamaan helposti menneet tai lähtemään hammasta purren mukaan.
Naiseni mielestä jokainen reissu on ainutlaatuinen, joten hänen on päästävä aina lähtemään. Reissuilla ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitään erityistä sisältöä tai ohjelmaa. Itse voisin kuvitella, että olisin vastaavassa tilanteessa yrittänyt paikata virhettäni parhaimman mukaan, enkä aina perännyt omaa vapauttani tehdä miten haluan.
Nykyisessä tilanteessa olisin odottanut, että naiseni puolustaisi minua ja osoittaisi rakkautensa, lojaaliutensa ja tukensa minulle. Olisin odottanut, että me yhdessä olemme "me", ja toimimme niin kuin on meille parasta. En ole itse ollut aiheuttamassa näitä vastoinkäymisiä, enkä voi mitään sille, jos en kykene pääsemään helposti yli siitä, miten ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan. Yritän kyllä, mutta naiseni asenne ei mainittavasti helpota tätä asiaa. Minulla on paha olo siitä, että tällaisissa vastakkainasettelutilanteissa hän näyttää aina valitsevan toisen puolen - jopa silloin, kun on itse konfliktin alkuperäinen aiheuttaja.
Periaatteisiini kuuluu, etten haluaisi koskaan rajoittaa omaa kumppaniani tai kieltää häneltä mitään. Mielestäni rakkauden tärkein elementti on vapaus, ja jos minua rakastetaan riittävästi, osataan myös vapautta käyttää oikein. Mutta käyttääkö naiseni tätä vapauttaan oikein? En usko, että kieltämällä saavuttaisin mitään, sillä silloinhan hän olisi todistanut rakkautensa pakon edessä. En kuitenkaan myöskään koe, että kykenen tekemään enää enempää kompromisseja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En tiedä, pysyinkö ihan tapahumien perässä, mutta minusta kumppanisi käytös on loukkaavaa. Jos kaveri on (ollut) ihastunut häneen ja toiminut tökerösti, asia pitäisi ensin selvittää kunnolla, ei toisen voi olettaa antavan loukkavaa käytöstä anteeksi noin vain. Kaveri voi olla typerä (tuleva entinen kaveri..?), mutta kumppanilta kyllä pitää voida odottaa lojaaliutta itseä ja suhdetta kohtaan ja ensisijaista huomioonottamista.
Konkreettiset rajat suhteelle on jokaisen oma eli yhteinen asia, mutta minusta hyvä raja on se, jos jokin asia tuntuu epäreilulta. Sellainen voi jäädä kaivelemaan ja kaivaa paitsi suhdetta myös omaa itsetuntoa, jos täytyy venyttää omaa sietokykyä yli luokkaantumisen rajan ja niellä oikeutettua kiukkua.
Joskus sitä myös sokeutuu ajattelemaan, että omat toiveet ovat yhteisiä. Toisella saattaa olla ihan eri kriteerit suhteelle.
Toivottavasti asiat selviävät avoimella keskustelulla!
Jätä tyttöystäväsi,älä ole läheisriipuvainen tilanteessa.Ero satuttaa mutta väärinkohdelluksi tuleminen enemmän:D
ja jätä tyttöystäväsi,älä ole läheisriipuvainen tilanteessa.Ero satuttaa mutta väärinkohdelluksi tuleminen enemmän:D
Jos kaikki jatkuu samanlaisena, niin miten kauan kestät sitä. Voit sanoa hänelle omat ajatuksesi suoraan, jolloin hän ymmärtää mistä on kysymys. Minä tekisin niin ja sanoisin, että en jaksa enää. Puhuminen auttaa useimmiten.
Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten enää jaksa yhtään vastaavanlaista tapahtumaa. Virheitä tekee jokainen, mutta virheiden jälkeen pitäisi mielestäni yrittää saada luottamus takaisin, eikä entisestään pahentaa tilannetta. Luottamuksen takaisinsaamiseksi voi tietenkin joutua maksamaan kovan hinnan, ja silloin joutuu arvottamaan parisuhteensa.
Olemme keskustelleet näistä asioista paljon ja hyvin laaja-alaisesti. Keskusteluyhteys on suhteessamme hyvin toimiva, tuskin olisimme enää muutoin yhdessä. Keskustelu ei kuitenkaan tunnu suoranaisesti korjaavan asioita.
Luulen, että naistani hiertää se, että hän on hyvin kunniantuntoinen ja tavallaan ylpeä. Kotiinjääminen asioiden parantamiseksi tuntuu olevan kohtuuttoman suuri vaatimus tätä kunniantuntoa kohtaan. Hän tuntee omasta mielestään joutuvansa maksamaan liikaa virheestään. Kotiinjääminen ei tunnu hänestä oikeudenmukaiselta, mutta itse en voi puolestani käsittää, miten lähteminen voisi tuntua.
Osittain asia on varmasti kiinni siitä, että hänen on vaikea käsittää, miten minun on herkkänä ihmisenä vaikea päästä tapahtuneista asioista yli. Ei asioiden mielestäni pitäisi kuitenkaan siksi langeta minun maksettavikseni.
Naiseni tuntuu vaalivan kovasti vapauttaan, eikä siedä sitä, että häntä rajoitettaisiin. Rajoittaminen ei, kuten aikaisemmin kirjoitin, kuulu minunkaan mielestäni terveeseen parisuhteeseen. Pitääkö tästä vain tehdä sellainen johtopäätös, ettei hän rakasta minua riittävästi, enkä minä ole hänelle riittävän tärkeä? Minun pahan oloni hän on kyllä nähnyt.
Liian paljon jossittelua ei mahdu terveeseen suhteeseen. Luottamus on nollassa ja epäluulot heränneet. Kauanko jaksat epäillä? Vapaus ei ole oikeus tehdä mitä haluaa toisen henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Irrottaudu suhteesta joka hiljalleen tappaa tunteesi ja löydä nainen joka on valmis suhteeseen tervein ehdoin.
kuuluu myös sellainen ajatus, että kumpikin on vastuussa myös toisen onnellisuudesta.
Tuo tuntuu suomenkielisenä tyhmältä mutta englanniksi on ihan ok.
Kannattaisi miettiä tätä ajatusta perinpohjin kun sitoutuu suhteeseen,mitä se oikeastaan tarkoittaa ja pitää sisällään. Sinun kumppanin pitäisi miettiä tuota asiaa.
on eriasia , kuin toisille.
" Suhteen alussa naiseni käyttäytyi minua kohtaan törkeästi yhteisen, häneen ihastuneen kaverimme kanssa silmieni edessä. Syynä käytökseen oli aiheeton mustasukkaisuus minusta. Kaverimme ei edes pyytänyt käyttäytymistään anteeksi omalta osaltaan, joten hänen ja minun välit menivät poikki. Naiseni sen sijaan oli pahoillaan ja pyysi anteeksi, joten päätin jatkaa suhdetta. "
En oikeen ymmärtänyt?
Pussasko ne keskenään?
käytöstä sietäisi ja enää katselisi.
Aina pitää ottaa toinen huomioon ja tehdä kompromissejä asioiden ja menojen suhteen.
Täytyy olla yhteiset pelisäännöt, jotta suhde toimisi.
Naisesi ei ole sinun arvoisesi.(kuulostaa siltä)
Pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Ehkä voi myös miettiä rakastaako sinua tarpeeksi,jos kerta omat menot ja kaverit tärkeimpiä, kuin sinä hänelle.
Tai onko valmis suhteeseen...tai sitomaan itseään vain yhteen naiseen.
Löydät paremman, joka arvostaa samoja periaatteita ja sama moraali kuin sinulla.
Parempi olla yksin kuin ihmisen kanssa, joka aiheuttaa ahdistusta ja negatiivisia tunteita.
Se käy pitemmän päälle henkisesti raskaaksi...ja kun olet ratkaisun tehnyt...että eroatte....huomaat kuinka vapautunut ja helpottunut olo sinulla on.(mutta myös surullinen)
Naisesi pitäisi katua tekojaan ja pyytää sinulta anteeksi.
Mutta on ihmisiä, jotka eivät näe, että olisivat mitään "väärää" tehneet.
eli ei omatunto soi.
Hänen pitäisi olla sinua kohtaan lojaali, puolustaa sinua,näyttää rakkautensa ja antaa sinulle tukea ja turvaa. = (Rakastaa sinua ja haluaa, että sinulla on hyvä olo).
Luottamus ja rehellisyys kaiken a ja o
Tuolla tavoin sinun naisesi ei rakenna luottamuksellista suhdetta sinuun.
Eikä pääse syntymään me-henkeä..eli yhteenkuuluvuuden tunnetta.
On varmaan tapahtunut jo liian paljon negatiivisia asioita, joten en uskon että teidän suhde palautuu enää "normaaliksi"
aiheuttaa liian paljon sinulle katkeruutta ja negatiivisia asioita joita on vaikea antaa anteeksi ja unohtaa.
Vapaus, kaverit ja ystävät nehän kuuluvat elämään ja on ihan kiva niiden kans aikaa viettää. Mutta sehän edellyttää, että ollaan molemmin puolin avoimia asioista ja menoista.
Ollaan rehellisiä,luotettavia ja uskollisia....silloinhan voi olla luottavaisin ja turvallisin mielin.
Kaikkihan me olemme erilaisia ihmisiä. Toisilla suhteen "säännöt" ovat erilaiset kuin toisilla, ja ihmiset ylipäätään ajattelevat asioista eri tavoin. Joidenkin kohdalla tällaiset asiat olisivat voineet lopettaa koko suhteen, toisten mielestä ne ovat ihan arkipäivää eikä niissä ole mitään outoa. Itse henkilökohtaisesti uskon, ettei naiseni olisi suvainnut vastaavanlaista käytöstä minulta, ja se tekee vaikeaksi ymmärtää hänen käytöksensä.
Itse huomaan aikaisemmissa parisuhteissani tottuneeni varsin hyvälle. Olen ehkä senkin vuoksi hyvin tarkka siitä, miten minua suhteessa kohdellaan - ja toisaalta kuitenkin yritän katsoa asiat loppuun asti. Itse olen myös aina seurustellessani hyvin sitoutunut suhteeseen, joten arvotan asioita siitä näkökulmasta. Toisille riittää erilainen suhde, eikä siinä ole mitään väärää.
Ymmärtämättömyys ei minun mielestäni ole virhe itsessään, mutta toisaalta, voiko sellaisen ihmisen kanssa elää, joka ei ole valmis ymmärtämään? Ehkä kysymys on silloin kahdesta liian erilaisesta ihmisestä ja suhteesta, jossa molemmat vain kerta toisensa jälkeen hakkaavat päätään seinään, eikä mitään muutosta ole koskaan odotettavissa.
Minun luottamukseni on helppo rikkoa, ja itse mietin juuri sitä, miten saisin luottamukseni takaisin. Ei ole mielestäni myöskään oikein kantaa kaunaa, eikä siitä ainakaan synny tervettä suhdetta. On siksi surkeaa, että tällaisia asioita on tullut vastaan näin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Jos ne olisivat tulleet myöhemmin, ne olisi ehkä helpommin sivuutettavissa - tai sitten ei.
Kiitos vastauksista! :)
Kannattaisiko miettiä asiaa? Sen perusteella mitä olet kuvannut tilannetta, kuulostaa siltä että se ei tule muuttumaan jos olette jo keskustelleetkin asiasta. En tiedä ratkeaisiko tilanne kysymällä tyttöystävältäsi miten hänen aiemmat suhteensa ovat menneet tässä samassa asiassa, miten hän ymmärtää teidän välisen suhteenne - ehkäpä eri tavalla?
sellainen tilanne, että minä olin se joka olin viileä, pidin toista itsestäänselvyytenä, en osoittanut hellyyttä enkä huomiota. Tyttöystävä joutui olemaan ahdistavassa tunnetyhjiössä. Monesti otti asian puheeksi mun kanssa. Aina pyysin anteeksi. Ja tyttöystävä sai taas hetkeksi aikaa paremman olon.
Viimein mut herätti se, kun hän huusi ja itki mun naaman edessä omaa pahaa oloaan ja mun käytöstä. Ei kuulemma enää jaksanut mun kanssa. Silloin koin sisimmässäni sellaisen pahan olon pistoksen ja tajusin oman idioottimaisuuteni. Tajusin kuinka hyvä nainen mulla oikeasti onkaan. Ja ennenkaikkea tajusin rakastavani toista. Nyt me ollaan vahva tiimi eikä osata kuvitella olevamme ilman toisiamme.
Eli jos sun kumppani ei tajua mitä sillä on, niin tee itsellesi palvelus ja ala erkaantua hänestä. Ne toisen herättely yritykset ei aina onnistu. Rajat pitää pystyä sopiin yhdessä, ei siten, että toinen niistä päättää oman edun mukaisesti. Sun kumppani ei kunnioita sua, koska ei voi tulla vastaan noissa asioissa.
ei kande jäädä kituuttaan. etenkin jos samat virheet toistuu uudelleen ja uudelleen. jotkut ei ikinä opi.
Itse samanlaisessa tilanteessa olleena voin sanoa että asiassa kannattaa puhua! Kerro miltä sinusta tuntuu, tee selväksi että noin ei voi jatkua. Jos toinen oikeasti on vakavissaan löydätte ratkaisun ongelmaan. Etsikää yhteinen linja asiaan, jos sellaista ei löydy on ehkä parempi lähteä eriteille kuin elää mustasukkaisuudessa/epätietoisuudessa.
kyse täysin siitä MITÄ on tapahtunut. Siis mitä nämä mainitsemasi vastoinkäymiset ja mielen pahoittamiset ovat... Ethän ota turhasta itseesi?
Jos sinulla on tosiaan aihetta kokea tulla loukatuksi, saat kaikki sympatiani. Siinä tapauksessa kumppanisi ei toimi lainkaan oikein. Hän ei arvosta sinua riittävästi, jos ei ole valmis kuuntelemaan sinun tuntemuksiasi ja ottamaan niitä huomioon valinnoissaan. Tai sitten hän ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kypsä suhteeseen.
Parisuhde on parisuhde ja siihen kuuluu, että kumpikin ajattelee yhtä paljon toista kuin itseään - silloin on osattava luopua ja asettaa toisen etu oman edelle, jos kyseessä on toiselle selvästi tärkeä asia. Ja silloinkin, kun tekee itse kamalasti mieli päättää omista menoista ja tekemisistä, olisi syytä keskustella ja kuunnella toisen mielipiteitä. Itse ainakin vaadin tätä omalta suhteeltani. Ja se pätee molemmin päin: kumpikin kuuntelee menoissaan toista. Silloin suhde toimii moitteettomasti eikä jälkeenpäin tule mitään sanomista :)