Oikeastaan en ole mikään himomatkailija koskaan ollutkaan. Jokatapauksessa aloitin matkailun jo pienenä poikana vanhempieni mukana 1950-luvulla pääasiassa kiertäen kotimaata ja myöhemmin myös pohjoismaita. Sitten oppikoulussa lähdin kesäksi vaihto-oppilaaksi Saksaan ja meillä oli myös melkein joka kesä vaihto-oppilaita Saksasta.
Yo-kirjoitusten ja armeijan jälkeen lähdin Israeliin Kibbutsille vuodeksi. Senjälkeen suoritin itselleni ammatin ja jo 1970-luvulla työskentelin kahteen otteeeseen YK-joukoissa pitempiä aikoja.
Perheen perustamisen jälkeen olen lasteni kanssa käynyt kymmeniä kertoja lähinnä välimerenmaissa ja Kanarialla.
Nyt, kun olen eläkkeellä ja olisi aikaa ja rahaa, niin on tullut kuin tulppa sydämeen, ei haluta lähteä mihinkään. Saattaa kyllä johtua siitäkin, ettei vaimoni ole koskaan halunnut lähteä aurinkopaikkoihin, joista taas minä tykkään ja olin useimmiten siellä lasten kanssa ilman vaimoani. Hän kylä tykkää euroopan kaupunkilomista, mutta minä en tahdo enää jaksaa niitä museoita, taidenäyttelyitä, luostareita ym..
Mikä neuvoksi?
Yo-kirjoitusten ja armeijan jälkeen lähdin Israeliin Kibbutsille vuodeksi. Senjälkeen suoritin itselleni ammatin ja jo 1970-luvulla työskentelin kahteen otteeeseen YK-joukoissa pitempiä aikoja.
Perheen perustamisen jälkeen olen lasteni kanssa käynyt kymmeniä kertoja lähinnä välimerenmaissa ja Kanarialla.
Nyt, kun olen eläkkeellä ja olisi aikaa ja rahaa, niin on tullut kuin tulppa sydämeen, ei haluta lähteä mihinkään. Saattaa kyllä johtua siitäkin, ettei vaimoni ole koskaan halunnut lähteä aurinkopaikkoihin, joista taas minä tykkään ja olin useimmiten siellä lasten kanssa ilman vaimoani. Hän kylä tykkää euroopan kaupunkilomista, mutta minä en tahdo enää jaksaa niitä museoita, taidenäyttelyitä, luostareita ym..
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kulkupeli.
vaan matkusta lämpöön hyvien ystävien kanssa jos vaimo ei halua lähteä. Ja sellaisten yksityisyyttä kunnioittavien vähemmän nipottavien kanssa ettei ne matkat sitten tunnu rasittavilta ja ystävyyksiä tuhoavilta.
sillä ikä ei tule yksin! Sen tuoma saamattomuus heijastuu myös matkalle lähtemiseen! Vanhenemisen yksi selvimmistä merkeistä tuo on!
Onhan aina mukavampi ja helpompi olla kotona kuin menossa mutta nuorena on sitä kiinnostusta joka saa vähän rasittaakin! Matkan rasitus ei tunnu nuorena samanlaiselta, se ei edes tunnu missään. Vanhempama alkaa miettiä matkustamisen miinus ja plussa-puolia. Ja miinuksellehan matkat aina menevät jos järkisyillä punnitaan, ajatellaan ja harkitaan. Kun oikein terävästi asiaa pohtii niin selviää että matkailubisneksen syytä on että matkustamista mainostetaan avartavana ja itsestäänselvänä elämänmuotona. Kissanviikset, kotona pysyneet ovat paljon terävämpiä ja viisaampia! On nimittäin aikaa tärkeämmille asioille, antaa muiden matkustaa ja polttaa rahojaan, viisas pärjää kotonakin!