Olen itse ollut kiusattu tai ainakin puoli kiusattu jos niin nyt voi sanoa. Minulla on aina ollut hyvä kaveri porukka (jotka eivät kiusaa) ja muutamia kavereita jotka kiusaavat. Tiedän oudolta kuullostaa. En ole kiusaamiseen osallistunut enkä sitä hyväksynyt, mutta en myöskään puuttunut. Kynnys on vain liian suuri tulla itse kiusatuksi. Muutaman kerran sanonut että antakaa olla jo tai vastaavaa mutta se mitää vaikuta... Ehkäpä mielenkiintoisin huomio on että nämä kiusaajat voivat olla aivan eri henkilöitä koulun ulkopuolella. He ovat päässeet massan suosioon kiusaamalla ja ovat oman imagonsa vankeja. (löytyyhän niitä vain totaalisia kusipäitäkin).
Minua on myös kiusattu mutta se ei ole ollut joka päiväistä, silloin tällöin ilkeä letkautus jne. (ala asteella enemmän). Kun muutaman kerran joutunut toden teolla kiusan kohteeksi esim pari viikkoa, ja kun on kiusaajiin kilahtanut niin se vain lietsoo heitä lisää. kuin pensaa heittäisi tuleen. "lämpeeksää hiuka *reps*" "kattokaa ny ko se vittu angstaa *reps*"
Kaikista paras keino itsella ollu: Itse tunto!!!!! kävele olan kohautuksella! mikäli ei ole fyysistä. Omat kiusaajat silloin olivat WTF ko ei kiinnit juurikaan huomioo. Täysin toimivaa systeemiä en ole kehittänyt koska kyllähän minuakin kiusattiin ylä asteen loppuun asti pieni muotoisena ja edelleen hieman. Ja huom kaverini ovat "suosittuja" (nämä oikeat kaverit) ja itse myös. Enkä todellakaan ole ollu kynnysmatto tai luuseri. Pahinta minulla on ollut kun edellisenä päivänä olet jonkun kanssa viettänyt aikaa ja seuraavana hän kiusaa kuin vierasta sikaa. Fyysisesti olen aina ollut melko pieni enkä mikään keho. Se ei silti tarkota, että tarvii alistua. Toisaalta taas tuntuu että kiusaajat ärsyyntyy jos et alistu ja he haluavat väkisin siinä onnistua. Luultavasti helpottuu touhu kun siirtyy lukioon. Minulla ei olisi kuraattorit, opot, opettajat eikä vanhemmat auttanneen/osanneet auttaa. Kerran opettajalle sanoin välkällä kun minua ilkuttiin ja lyötiin "leikillä" muutaman kerran mikä nyt ei erityisen mukavaa sekään, "Ja sää sit vittu vaa kattot vieres". ei pystyny opettaja kattoo päinkää seuraavin päivin. Kuraattori oli sellainen yli-iloinen paska ja opon tehtävä se nyt ei kai olekkaan? Porukoil asenne "opettel pärjäämää". Olin melko apea ylä-asteella ja voin vain kuvitella millaista on kun kaikki ovat sinua vastaan joka päivä. Itsellä nykyään pyyhkii hyvin, joka osaalueella.
loppupeleis se yltiöpäine kiusaamine mitää hyvää elämää tarkot. monet täl hetkel pohja mudis kun ei suurin osa niist ääliöist osaa mitää tehd käsilläs eikä oo lukupäät.
Toin ny vaa tämmöse näkökulma/oman tarinan esii ja omii mielipiteit, kommentoikaa, esittäkää erillaisii, ja iha kritiikkii jos on asiallist. Jaksamist kaikil.
Minua on myös kiusattu mutta se ei ole ollut joka päiväistä, silloin tällöin ilkeä letkautus jne. (ala asteella enemmän). Kun muutaman kerran joutunut toden teolla kiusan kohteeksi esim pari viikkoa, ja kun on kiusaajiin kilahtanut niin se vain lietsoo heitä lisää. kuin pensaa heittäisi tuleen. "lämpeeksää hiuka *reps*" "kattokaa ny ko se vittu angstaa *reps*"
Kaikista paras keino itsella ollu: Itse tunto!!!!! kävele olan kohautuksella! mikäli ei ole fyysistä. Omat kiusaajat silloin olivat WTF ko ei kiinnit juurikaan huomioo. Täysin toimivaa systeemiä en ole kehittänyt koska kyllähän minuakin kiusattiin ylä asteen loppuun asti pieni muotoisena ja edelleen hieman. Ja huom kaverini ovat "suosittuja" (nämä oikeat kaverit) ja itse myös. Enkä todellakaan ole ollu kynnysmatto tai luuseri. Pahinta minulla on ollut kun edellisenä päivänä olet jonkun kanssa viettänyt aikaa ja seuraavana hän kiusaa kuin vierasta sikaa. Fyysisesti olen aina ollut melko pieni enkä mikään keho. Se ei silti tarkota, että tarvii alistua. Toisaalta taas tuntuu että kiusaajat ärsyyntyy jos et alistu ja he haluavat väkisin siinä onnistua. Luultavasti helpottuu touhu kun siirtyy lukioon. Minulla ei olisi kuraattorit, opot, opettajat eikä vanhemmat auttanneen/osanneet auttaa. Kerran opettajalle sanoin välkällä kun minua ilkuttiin ja lyötiin "leikillä" muutaman kerran mikä nyt ei erityisen mukavaa sekään, "Ja sää sit vittu vaa kattot vieres". ei pystyny opettaja kattoo päinkää seuraavin päivin. Kuraattori oli sellainen yli-iloinen paska ja opon tehtävä se nyt ei kai olekkaan? Porukoil asenne "opettel pärjäämää". Olin melko apea ylä-asteella ja voin vain kuvitella millaista on kun kaikki ovat sinua vastaan joka päivä. Itsellä nykyään pyyhkii hyvin, joka osaalueella.
loppupeleis se yltiöpäine kiusaamine mitää hyvää elämää tarkot. monet täl hetkel pohja mudis kun ei suurin osa niist ääliöist osaa mitää tehd käsilläs eikä oo lukupäät.
Toin ny vaa tämmöse näkökulma/oman tarinan esii ja omii mielipiteit, kommentoikaa, esittäkää erillaisii, ja iha kritiikkii jos on asiallist. Jaksamist kaikil.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli se, että et itse ruvennut kiusaamaan. Se on vahvuutta (vars. nykyaikana harvinaista), nostan hattua. Ja nyt menee paremmin, mikä on hyvä. Itse valitsen mahdolliset kaverini tosi tarkkaan, ikäviä ihmisiä en kelpuuta, mutta minä olenkin jo vanhempi ja kehittänyt silmää. (Kun on kerran keksitty, on aina epäilty, kun jäävuorestakin näkyy vain huippu...) Ei todellakaan tee ihmiselle hyvää olla kiusaaja, siitä ei selviä seuraamuksitta. On varmaan yhä harvemmin todella hyvä olo niin kuin sellaisella, jolla omatunto on puhdas. Muistelen kuulleeni sellaisesta tutkimuksesta, että ns. sivustaseuraajat (Olikohan kyse kiusaamisesta vai jostain vaino-ajasta, kuten 2. maailmansodan natsiaika?), jotka eivät tehneet mitään tilanteen korjaamiseksi, eivät olisikaan selvinneet henkisesti kovin hyvin. Oikeanlainen toiminta siis kannattaa.