Poikani on 2,5 vuotias eikä puhu vieläkään. Siansaksaa eli omaa kieltään puhuu paljon ja n. 5 jonkin asteista sanaa sanoo kuten äittä, kakka, amppu, iti, moikka... ei juurikaan tuon enempää sitten sanokaan.
Toinen asia että ei ole koskaan laittanut suuhunsa leluja eikä mitään kuten yleensä pienet laittavat suuhunsa kaikki roskat ja leivänmurut lattioilta. Ei ole koskaan syönyt tuttia eikä ole oppinut juomaan muusta kuin tuttipullosta, vieläkään. On erittäin nirso ruoan kanssa ja ei syö kuin jogurttia, puuroja, leipää ja ns. lämpimistä ruoista tykköö vanin lihaperunasoselaatikosta ja ei oikein muita suostu edes maistamaan.
Onko jollain samanlaista ongelmaa ja voisi kertoa onko normaalia vai epänormaalia???
Toinen asia että ei ole koskaan laittanut suuhunsa leluja eikä mitään kuten yleensä pienet laittavat suuhunsa kaikki roskat ja leivänmurut lattioilta. Ei ole koskaan syönyt tuttia eikä ole oppinut juomaan muusta kuin tuttipullosta, vieläkään. On erittäin nirso ruoan kanssa ja ei syö kuin jogurttia, puuroja, leipää ja ns. lämpimistä ruoista tykköö vanin lihaperunasoselaatikosta ja ei oikein muita suostu edes maistamaan.
Onko jollain samanlaista ongelmaa ja voisi kertoa onko normaalia vai epänormaalia???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuullostaa kyllä oudolta. Mene tutkimuksiin, ei peli ole mitenkään menetetty. Omat lapseni on kaikki olleet gramofoonineulalla rokotettuja, ei hiljaista hetkeä.
Minulla on 3.5v poika, ei ole vielä oppinut puhumaan, hänen tapauksessa on kyseessä nuoruusiänkehitys häiriöstä, oireet ovat erittäin samankaltaiset kuin sinunkin mainitsemat, muutama sana, ei lauseita, nirso ruuan kanssa, ei koskaan laittanut mitään ylimääräistä suuhun, kontakti vaikeuksia, eli ei jää helpolla vieraitten ihmisten kanssa, syö ja juo kyllä ite, meillä on aika rutiinin omaista,muuta uuden ruuan kanssa vaikea saada syömään! Ja meillä on vaipatkin edelleen käytössä, pelkää pottaa ja wc-pönttö vaan nauruttaa kovin! Kannattaisi asia ottaa neuvolassa aiheeksi, meillä puututtiin jo 2,5 ikäisenä ja nyt poika on pienryhmä tarhassa, puheterapiassa ja aloittaa toimintaterapian, huomattavaa edistymistä on jo nyt tapahtunut! Valitettavasti syynä voi olla mikä tahansa, joten senkin takia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa mahdollisimman pian! Jos haluat keskustella lisää niin pistä postia [email protected]
olet varmaan neuvolassa kertonut samat asiat??jotain dysfasiaa plus muuta..???
"jotain dysfasiaa sun muuta" -kommentteja tänne ihmisten lapsista. Se on typerää ja törkeää.
sanomaan mitä tänne saa ladella ja mitä ei.
Lapsellasi on useita erityispiirteitä, joten asiaan kannattaisi reagoida. Olisi hyvä käydä ensin puheterapeutin luona, jolloin tutkittaisiin mm. suun alueen lihaksiston toiminta, lapsen puheen ymmärtämisen taso ja vuorovaikutustaidot.Myös nieleminen kuuluu puheterapeutin osaamiseen.
Sinun kannattaisi tarkkaan seurata lapsesi reaktioita. Jumiutuminen saattaa kertoa aistireaktioiden vahvuudesta, toisaalta se luo turvaa.
Joo eli olen puhunut asiasta kahdessa eri neuvolassa koska muutimme lapsen ollessa 2 vuotias niin neuvolla vaihtui toiseen. Kummassakin sanotaan vaan että ei mitään huolta että seurataan tilannetta että kyllä se puhe sieltä tulee. Puhe ei minua niinkään huoleta vaan juuri tuo että on niin nirso ruoan kanssa ja ei maistele yhtään uusia makuja.
Minun mielstäni poika kuitenkin ymmäärtää todella hyvin ja se ymmärrys lähti kunnolla kehittymään tuossa muutama kuukaus sitten.
Meillä on myös omalaatuisia rutiineja asioille siis ruokaillessa ja muissakin asioissa joista ei oikein voi poiketa tai tulee kova huuto ja kiukkukohtaus.
Itse kiinnitin asioihin enemmän huomioita kun pojan pikkuveli joka on nyt 1vee on aivan toisenmoinen ja ei ole ruoan kanssa eikä muutenkaan ongelmaa. Tajusin kuinka luontevasti sujuu asiat ja kehittyy ruokailussa ja muissa aivan eri tavalla kuin tämä 2.5 vuotias.
No olen tilannut lääkärin ja katsotaan mitä siellä tuumivat!
Neuvolalääkärille ja pyytää häneltä lähete foniatrille. Myös on mahdollista saada aika lasten neurologille. Jos lapsella on jotain ongelmaa on hyvä että asiaan puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Joka tapauksessa oli asia hyvin tai huonosti vanhemmalle on aina helpotus kuulla missä mennään. Kirjoitan kokemuksesta. Pojallani oli kolmivuotiaana noin 10 sanaa käytössä ja niistäkin muutamia muunnoksia riippuen esim. siitä oliko hän väsynyt, riehakas tms. Nirsous ruokailussa kuulostaa myös niin kovin tutulle. Poika pääsi puhe- ja toimintaterapiaan, aloitti päiväkodin ns. tukiryhmässä, jossa käytettiin apuviittomia. Lastenneurologilla käytiin puolivuosittain. Diagnoosi oli puheentuottamisen erityisvaikeus. 5-vuotiaana arvelimme ettei voi aloittaa tavalliseen aikaan tavallista peruskoulua mutta niin vain kävi että keväällä ennen koulun aloittamista puhe pulpahti esiin. R ja S- kirjaimet ovat hakusessa edelleen kun poika käy hyvällä menestyksellä viidettä luokkaa mutta se ei tahtia haittaa.
Yksin ei siis kannata murehtia asiaa vaan pyytää tai tarpeen mukaan vaatia apua. Meillä oli apuna päiväkodissa lapsen henkilökohtainen ohjaaja, puheterapeutti, lastenneurologi, kiertävä erityislastentarhaohjaaja, toimintaterapeutti ja neuvolalääkäri. Neljän vuoden hyvä yhteistyö toi toivotun tuloksen.
Ps. ruuan suhteen poika on edelleen tarkka vaikka peruna ja kastike nykyään saa jo olla samalla lautasella;)
Autismi voi olla yksi vaihtoehto.
lapsellesi kaunista kirjakielta ja selität jokaisen esineen ja tavaran nimen , esim pukiessa, syödässä, järjestäessäsi hänen huonettaan jne. Lapsi ei synny sanakirja aivoissa. Lue hänelle satuja ja laula lauluja. Pidä lasten TV ohjelma säännöllisesti päivittäin ja kuutenle radiota josta tulee suomalaista puhetta. Vältä huonoja tausta musiikkipohjelmia, ulkomaalaisia ohjelmia tai liikaa meteliä.Älä odota häneltä sanaa, mitä hän ei ole koskaan kuullut kenenkään sanovan. Tärkeämpää oat lasten faktafilmit kuin esimerkiksi dinosaurukset, tontut , ja kummitukset, joille ei ole dimensioissa vastineita.