Miksi isä valehtelee?

Eli siis tästä on jo monta vuotta.. Sain tietää, että isäni polttaa tupakkaa.. Hän siis polttaa salaa, ei koskaan meidän nähden.. Sain tietää siitä kun kuulin sattumalta kun hän puhui siitä äidin kanssa.. Suutuin si siitä tai ennenminkin tulin surulliseksi ja petyin häneen.. Olin aina arvostanut vanhempiani siitä, että he eivät polta niinkuin niin monet muut..

Iskä sit lupasi mulle, että ei polta enää ikinä ja sanoi, että voi vaikka näyttää kun hän tuhoaa tupakkansa.. Onneksi en uskonut sitä, sillä sen jälkeen olen usein haistanut tupakan, löysin kerran tupakan tumppeja autosta ja sytkärin hänen taskustaan.. En tykännyt asiasta ja olin surullinen sen vuoksi, mutta opin sitten ajan mittaan jotenkin 'hyväksymään' asian..

Jäin sitten tässä reilu kuukasi sitten kiinni tupakasta koulussa ja kotiin tietty ilmotettiin.. En polta enää todellakaan (itse asiassa se oli ainut tupakka, sitä ennen olin polttanut kesällä jotain kaksi viikkoa ja tämän jälkeen en oo kertaakaan polttanut enkä tuu koskaan polttamaankaan, inhoon tupakkaa niin paljon)..

Ei oltu juteltu iskän kanssa mitään tupakkaan liityvää sen jälkeen kun sain tietää et se polttaa ja se oli luvannut ettei polta enää.. Puhuttiin sit iskän kanssa aiheesta.. Se ei saarnannut tai mitään mutta toivoi etten enää polttais, koska sille tulis siitä paha mieli ja muistutti vielä mua siitäkin miten paha olo mulle tuli kun sain tietää joskus neljä vuotta sitten että se polttaa.. Se myös sit sanoi, ettei ole itsekään polttanut pitkiin aikoihin.. Mietin että uskoisinko vai enkö mutta päätin sitten uskoa, koska se vaikutti niin vilpittömältä ja tosissaan olevalta.. Olin tosi iloinen siitä, ette se ei enää polta..

Sit tänään kun se tuli lenkiltä haistoin taas tupakan. Se ei ollutkaan lopettanut. Eli se oli valehdellut mulle päin naamaa! Totta kai tuntuu pahalta, että se polttaa, mutta vielä paljon pahemmalta tuntuu se, että se valehteli mulle ja oikein vannoi, että on lopettanut.. Miten saatoin olla niin tyhmä, että uskoin sitä?

En aio todellakaan sanoa sille mitään asiasta.. Se ei auttais mitään... Ei se kuitenkaan koskaan lopeta.. Omapahan on asiansa ja elämänsä vaikka pahalta se musta tuntuukin ihan oikeasti.. Tuntuu pahalta et se polttaa mut musta on vielä pahempaa ja vakavampaa se, että se valehteli ja tulee varmasti aina valehtelemaankin asiasta mulle..

Miks se sit valehtelee? Sen ei ois tarvinnut sanoa mitään et polttaako se vai ei, mut se halus näköjään valehdella mulle että ei polta.. Mutta miksi?

Oon myös miettinyt, et pitäiskö kertoo siskoille tästä? En oo koskaan kertonut eivätkä he edes tiedä.. Eivät ole tajunneet hajustakaan tai mitään.. Toisaalta ei se oo niiden asia, mut toisaalta niitten ehkä kuuluis tietää mut en haluis pahoittaa niitten mieltä, eivätä ne kyllä välttämättä uskoiskaan mua..

Kommentoikaa :) Kiitos kaikille vastanneille!