Näinä huonoina aikoina saa olla tyytyväinen yhdestäkin myönteisestä uutisesta. Sellainen oli lehdessä: "Naiskauppa lähes täysin ammattilaisten käsissä".
Viimeinkin ovat harrastelijat jäämässä pois ja se merkitsee laadun paranenmista kuten ammattimainen ote aina tekee.
Kuinka monesti sitä on tullutkaan miettineeksi lähimmäisen liittovaikeuksia naisen kanssa seuratessa, että kukahan tuollekkin on saanut tuollaisen akan kaupattua.
Ja toisaalta kun mitä ihanin lady sietää vuodesta toiseen ukkoa, jonka housujen haarainväli roikkuu polvissa ilman hasiksen polttoakin ja rään itsepintainen juonne pyrkii rinnuksille pubi-illan -ties kuinka monen perättäisen jälkeen.
Että mitenkähän tuokin kirppusäkki on saatu markkinoitua.
Jospa nyt sitten ammattimiesten hoidossa mieskauppa jalostuu.
Myönnettävä kuitenkin on, että haasteet ovat valtavia: kohderyhmänä ovat mikä milläkin taustalla varustetut ikääntyneet poikamiehet äitiensä turvaksi juuttuneina syrjäkylien pistoteitten päissä, josta tie ei voi jatkua enään kertakaikkiaan metsemmäksi.
Tällaiseten lähes alkukantaisuuteen vajonneiden miesten fiksaaminen paraatikuntoon vaatii visioita ja verkostoja.
Nyt on havaittavissa myös uudenlaista vastuunkantoa ja se tulee pääasiassa ns kunniallisilta naisilta, jotka haluavat varjella ikämiehiä naisen vaaroilta.
Tätä he tekivät jo 30 vuotta sitten, kun nakkelivat niskojaan ja antoivat rukkasia tansseissa näille miehille.
Itse valitsitte maistereita ja ekonomeja tai muita villakoiran kusettajia ja niin lähtivät rohkaisuryyppyjen tainnuttamat miehet pyörät mutkitellen äitiensä kamareihin itsetunnot latistuneina miettimään impeyksiensä perimmäisiä syitä.
Oiskohan näissä turjakkeissa sittenkin jemmassa tietty reservi jos maisteri jättää tai ekonomi keksii nuoremman?
Naisten huoli on ymmärrettävää kun miehet kuolevat nuorempina ja edessä on pelko jäämisestä yksin mustan huivin ja potkukelkan kanssa kotipalvelun ja avohoidon aljuksi.
Ja kaikki elohopeakerhotkin ovat täynnä muita samanlaisia kolotuspesäkkeitä. Vai että muka tauteja voi tarttua. Kyllähän se niin on, että jos virus päätyy peräkammariin, on se sen ravintoketjun lopullisessa päässä, ellei joku ikävystynyt, perverssi kotirouva sitä vartavasten käy hakemassa.
Näin kirjoitti "Unski" Lapin Kansassa viimevuoden puolella joskus.Jostakin kumman syystä äitini leikkasi em.kirjoituksen lehdestä irti ja lähetti esikoiselleen sen maailman turuille.
Ja mie oon säilyttänyt sitä.Koska se on niin hemmetin hyvä ja soppii ku nyrkki silimään näihin keskusteluihin joita on käyty täällä ilmolla jo pitemmän aikaa.
Tyhmemmille tiedoksi että Lapin Kansa on sanomalehti joka ilmestyy (yllätys yllätys)Lapissa.
Viimeinkin ovat harrastelijat jäämässä pois ja se merkitsee laadun paranenmista kuten ammattimainen ote aina tekee.
Kuinka monesti sitä on tullutkaan miettineeksi lähimmäisen liittovaikeuksia naisen kanssa seuratessa, että kukahan tuollekkin on saanut tuollaisen akan kaupattua.
Ja toisaalta kun mitä ihanin lady sietää vuodesta toiseen ukkoa, jonka housujen haarainväli roikkuu polvissa ilman hasiksen polttoakin ja rään itsepintainen juonne pyrkii rinnuksille pubi-illan -ties kuinka monen perättäisen jälkeen.
Että mitenkähän tuokin kirppusäkki on saatu markkinoitua.
Jospa nyt sitten ammattimiesten hoidossa mieskauppa jalostuu.
Myönnettävä kuitenkin on, että haasteet ovat valtavia: kohderyhmänä ovat mikä milläkin taustalla varustetut ikääntyneet poikamiehet äitiensä turvaksi juuttuneina syrjäkylien pistoteitten päissä, josta tie ei voi jatkua enään kertakaikkiaan metsemmäksi.
Tällaiseten lähes alkukantaisuuteen vajonneiden miesten fiksaaminen paraatikuntoon vaatii visioita ja verkostoja.
Nyt on havaittavissa myös uudenlaista vastuunkantoa ja se tulee pääasiassa ns kunniallisilta naisilta, jotka haluavat varjella ikämiehiä naisen vaaroilta.
Tätä he tekivät jo 30 vuotta sitten, kun nakkelivat niskojaan ja antoivat rukkasia tansseissa näille miehille.
Itse valitsitte maistereita ja ekonomeja tai muita villakoiran kusettajia ja niin lähtivät rohkaisuryyppyjen tainnuttamat miehet pyörät mutkitellen äitiensä kamareihin itsetunnot latistuneina miettimään impeyksiensä perimmäisiä syitä.
Oiskohan näissä turjakkeissa sittenkin jemmassa tietty reservi jos maisteri jättää tai ekonomi keksii nuoremman?
Naisten huoli on ymmärrettävää kun miehet kuolevat nuorempina ja edessä on pelko jäämisestä yksin mustan huivin ja potkukelkan kanssa kotipalvelun ja avohoidon aljuksi.
Ja kaikki elohopeakerhotkin ovat täynnä muita samanlaisia kolotuspesäkkeitä. Vai että muka tauteja voi tarttua. Kyllähän se niin on, että jos virus päätyy peräkammariin, on se sen ravintoketjun lopullisessa päässä, ellei joku ikävystynyt, perverssi kotirouva sitä vartavasten käy hakemassa.
Näin kirjoitti "Unski" Lapin Kansassa viimevuoden puolella joskus.Jostakin kumman syystä äitini leikkasi em.kirjoituksen lehdestä irti ja lähetti esikoiselleen sen maailman turuille.
Ja mie oon säilyttänyt sitä.Koska se on niin hemmetin hyvä ja soppii ku nyrkki silimään näihin keskusteluihin joita on käyty täällä ilmolla jo pitemmän aikaa.
Tyhmemmille tiedoksi että Lapin Kansa on sanomalehti joka ilmestyy (yllätys yllätys)Lapissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohon ei keksi mittä lisättävää.Piti päästä vaan sanomaan sinulle,että kyllä ne asiat just noin on.
hauskat mielikuvat sain silmieni eteen tässä aamun alkajaisiksi.Kiitos siitä!:)
Olen onneton mennyt rakastumaan tällaiseen maalla äitinsä kanssa asuvaan poikamieheen ja sanottava on ja tunnustettava, että vaikeeta on pojan äitinsä helmoista lähteä.
Vaikeeta on jättää tila ja metsät.
Vaikeeta on jättää kalavedet ja 40 vuotta vanha traktori.
Vaikeeta on minunkaan sinne muuttaa kun tuvassa on jo yksi emäntä ennestään.
Vaikeeta niin vaikeeta tämä rakastuneena olo on, kun jatkuva ikävä ja kaipuu toisen luo on jokahetkinen seuralainen.
Ei roiku housut eikä valu räkä poskella tällä miehellä, mutta kihlasormuksen olisi saanut antaa ennemmin äidilleen kuin minulle.
Mitä minä pelkällä sormuksella teen, miestä minä kaipaan ja haluan ikiomaksi.
Varattuna olen, mutta kuitenkin ylimääräiseksi tunnen itseni.
Miksikö olen suostunut moiseen pelleilyyn... sitä sopii kysyä.
Itseltänikin olen sitä kysellyt, vaan vastaus on aina sama: RAKKAUS
Kiitos Tiinun äidille, kun tallensi Unskin kirjoituksen aamuniloksemme.
Pelkkää ja vain asiaa, mutta mistä helmatista ne pistotien pipopäiset pussihousuilevat pyöräilijät saadaan ihmistenilmoille,
kun eivät ilmollakaan tyrkyllä ole?
T:DInsinööriIlkan Ex-kotirouvaRitva ;D
niitä perverssejä kotirouvia on sittenkin mahoton määrä,täällä ne haukkuu miespoloja samaan aikaan ku niillä ittellään makkaa äitinsä helemoista adoptoitu turjake sohovan mutkassa.
Niitä pipopäitä syntyy kokoajan lisää , kun naiset lähtee menemään . Kylille jää ukkoja yksikseen , kun eivät älyä lähteä silloin kun se vielä on mahdollista . Joillekin kaupungissa käynti on jo ylivoimainen tehtävä , vaikka ovat nuorempana ulkomaillakin asuneet . Helpompihan se kyllä on lähteä , jos on joku valmiiksi odottamassa . Kunhan niistä rakkaista romuista vain pääsee eroon , ja sen äiteen hoitoon .
Kiitokset makeista nauruista! Kyllä on hyvä että ammatillisuus lisääntyy...