Suutelen niskallesi perhosia,
sadepäivän koristeiksi.
Myrskyni haluaisi tyrskytä
sisääsi tuulessa lentävän
hopeanhohtoisen vaahdon.
Tunnetko sen kostuttavan
poskiasi, kutittavan rintojasi?
sadepäivän koristeiksi.
Myrskyni haluaisi tyrskytä
sisääsi tuulessa lentävän
hopeanhohtoisen vaahdon.
Tunnetko sen kostuttavan
poskiasi, kutittavan rintojasi?
Vastaukset 51
Vanhimmat
kukaan ei tule
Tule taas lihapullille, tuo kossua tullessas
Perhonen myrskytuulessa
lentää sinun suojeluksesassi.
Koskettaa syvältä,
syvemmältä, kuin ihon pinnalta.
Raapii ikuiset,
hellät jäljet.
Miten hetken voisi omistaa,
sillä tämän tahtoisin omaksi.
Jos keksit sen, kerrothan?
Laitan valon, pienen tuikun,
jotta varmasti lepatat perille.
Raavi kymmenin kynsin
viisi viirua vierekkäin ja
pysäytä aika rinnoillesi,
ihollesi, kasvoillesi
tyrskylläni valkealla.
Olet jo saanut jotain omaa!
en etsinyt turhaan
enkä kulkenut
sata kertaa harhaan
ilman syytä
et jää ilman
jälkiä sinäkään
huulillani painan
otsaasi kiimamerkin
muille näkymättömän
ikuisen
Se hehkuu punaisena
terveisenä, hyvän merkkinä
nostattaen eloilon huulilleni.
Tarjoan sinulle hopeisen
helmen ja kahden
kirsikan tarinan lähteellä.
rubiininpunaisena hehkuva
aurinko sinut paljastaa
himosi kuohuu
ja
nostaa meidät keitaalle
sitoo kultalangalla
yhteen kaipaavat
tiedäthän
Keitaan vihreä vesi
ei viilennä himoani
suola hehkuu selässäni.
Varjossa kultalankaasi
yhtyy hopeinen suihkuni
putouksena sinuun
kehosi lämmöstä kiihtyneet käteni
pesevät suolan pois
näen pronssisen aurinkokellon
kiiltävästä pinnasta
kasvojesi aistikkuuden
pienet purot
yhtyvät isoiksi virroiksi
teet kaiken niin oikein
suutelen sinua
En voi sille mitään,
että käsimaljani hakee
reitesi virran juomaa -
maistelemaan viidakon
mantelia, kielimään,
koskettelemaan,
ahdistamaan tulvahtavaksi
pikkupuroksi kasvoilleni...
Maistele,
juuri sitä varten olen tässä.
Saat silmäni säihkymään
ja kehoni solisemaan.
Annan turkoosin sateenkaaren
laskeutua päällemme.
Et saa sanoa sanaakaan,
suljen suusi kiihkollani.
kierrän satiiniliinan
rintasi ympärille
ja avaudun
vain sinulle.
Rintasi leikkivät välillä
huulillani, välillä kullillani.
Ahmin, maistelen, näykin
niille punaiset posket,
jotka kuorrutan valkealla
miehuudellani.
Kehräät, kisutan mantelisi
imuillani sadettamaan
hiukseni naisen tuoksulla.
Mieheni..
Olen jo antautunut
heilutan valkoista liinaa
vikisen suusi ihanuutta.
Yössä en unta odota.
Odotan vain sinua.
Että pääsisin suutelemaan
huolesi pois.
Kun tulet,
vaihdamme tuoksuja
aamuun asti.
mmm..
Katson verhosi raosta
palavia rintojasi,
terhakoita nännejäsi.
Tulen, annan niille
kyydin repotulen
kaarella.
niin mies antaa ja nainen saa..! Mistä lähtien nainen on antanut? Naisella ei ole mitään annettavaa.
Tunnet revontulien tulemisen,
näet niiden tanssin.
Minä lennän niiden myötä
luoksesi.
Tuoksutan ihosi,
suutelen sinut nälkäiseksi.
Ja tämä on vasta alkua.
Pidän yölennoista,
kuin myös yöolennoista.
Nälkä on himon aavistus,
kiihkon oppipoika.
Alku on aamua,
sumukirkasta aikaa...
Miten pelkäsinkään yötuulta,
mutta se ei tullut,
tulit sinä.
Viime yönä sen vihdoin tein.
Sormenpäillä tunnustelin
jokaisen kohdan sinussa.
Hiljaisuus tuli täydeksi
kanssani.
Sinusta.
Ei unessani tuullut,
siellä satoi.
Pirskoit suihkulahteen
kasvoilleni, suuhuni,
kielelleni.
Kostoksi täytin kohtusi
koskeni kuohahduksella...
kostosi oli suloinen
kuten minunkin
en suojautunut
sait poimia neliapilani
ja minä levitin pitsiä yllesi
sateessasi tuoksuu lempeys
Suloisempi sinun suihkusi,
en pese sitä pois, jotta
tunnen tuoksusi koko
päivän korvani takana
Lässynlää!
Niistää nenäsi ennen luokkaanmenoa!
hymyilen
muistan hetken
tuoksunkin
sinunkin tuoksusi
sillä on paikka minussa
arvaatko missä
Olisiko valkeaa tuoksuani
jäänyt poskellesi,
rintojesi väliin,
selkäsi merkeille,
pikkuvarpaaseen,
kaulallesi, vatsallesi,
helmellesi.
Sitähän jäi kaikkialle!
hmmmm
muistit mihin yhdessä
teimme taidetta
kaikki ei näy
loput on kätketty
pidän ne aarteenani
Kiimainen yökiihkon taide
ei tarvitsen kanvaasia,
se on yhtä paljon tanssia,
laulua ja sinistä
performanssia
kuorrutettuna valkealla
ekstaasilla...
estradilla leijuu valkoinen hehkusi
jonka omalla taiallani muutan
siniseksi
nyt tiedät sen olevan merkityksellistä
se on kuin turvapaikka
sinun sinisesi
ja
minun
Ballerinatossujesi jälki
raapaisee kulliani,
olitko se sinä?
Tuoksusi leijailee
sinertävänä vasten
tummia verhoja,
oletko niiden takana?
Vaikka piilouduin
vaistosit..
Tunnustelin aaveena
sinua
ja huomasit senkin
Sinisinä aaltoina tulen..
ihan kohta
yöstä ei tullutkaan
yksinäinen
Eihän yö ole yksinäisten yö,
se on kahden
sinäminäkäärmeen
kiemurteleva kohtaaminen,
jossa kumpikin etsii
toisensa, tunkeutuu
toisiinsa, imee voiman
yön koitoksiin, hurjiin
uniin, mielettömiin
sinisiin kiihkoihin
lämmittelen sinussa
olen kohmeessa
puhalla herkkään kohtaan
jään odottamaan
Sinisinä
Siniminä
solmittu yhteen
juuri tänä yönä
Puhallan, kielitän
helmesi uneen.
Ota korvani nipukasta
kiinni, se sykkii
Sinulle
kun peittelit minua
nukuin jo
silti tiesin sinun olevan siinä
unessakaan en sinua kadota
tänään lentää taas pronssiperhonen
ja minä hymyilen
Nousee mereltä laivan masto.
Kantaa pronssiperhoselle
valkeaa merivaahtoaan
simpukalle huomenlahjaksi.
Ime se kaikki voimiksi
tälle kuurapäivälle
Perhonen kumartaa niin sievästi
kuin osaa,
nauttii aamiaiseksi
huomenlahjansa.
Ikkunassa näin jääkukkia,
sinultako?
Suutele niitä niin
saat varmuuden,
kyllä ne maalasin
minä, kun vielä
nukuit
Pelastin ne...
auringonpaisteelta turvaan.
Suutelen ne sinuun
valitse paikka,
jonne timantit haluat...
Ne valuvat hitaasti
pikkuisina puroina
kielesi seurata
aina alas asti,
sitten vierähtävät
lanteelleni, kullilleni
vastaanottamaan
kielesi kiihkoa...
Seuraan uomaa..
kidutan kielelläni.
Näen kimalluksesi,
odota hetki minua.
Olen tulossa..
Huuleni etsivät ruohossa
väijyvää helmihaita
taisteluun valkeasta
sinäminäkäärmeestä.
Löysin, puristin mantelin,
hain helmen purskahtamaan...
ui
sinä hai
yli koralliriuttani
pujahda kolooni
merenpohjan kotilot kuiskivat
- suudelma... suudelma....
Voiko runo olla näin
yksinkertainen,
minimalistinen:
Kolottaa, kolottaa,
kolottaa, en voi
lopettaa...
hiljainen keinunta vie sinut lähemmäs
korallini tummia vesiä
pienempiä aukkoja
suurempia tunteita
merihevonen ottaa kyytiin
hauska hymy huulillaan
kiimajuova kulkee otsasi poikki
tästä unesta en tahdo herätä
en ennen aamunkoittoa
Merihevon hymy tietää
kiihkoa, öistä huumaa,
keinuntaa, joka vie
kuohuvan kosken alle.
Vaahto valkea nousee
pintaan kuumeisesta
tapaamisesta, voi
sinua yön kuningatar!
Vulgaaninen merenpohja
tuottaa tulisia ajatuksia
kuumaa, polttavaa....
kipinöivää ja huumaavaa.
Meren vaahtopäiden lailla
sokeroit minut,
koristelet kuten vain
kuningas voi kuningatterelleen
tehdä.
Yön jälkeen herää
lempeä aamu.
ajatukset, polttavampi
on haluni, kiihkoni.
Sataa, sada sinäkin
kasvoilleni, huulilleni.
Lempeästä unesta herään
kiimaiseen aamuun!
Kerran lauloi trubaduuri:
... aamusta päivään ja iltaan
puiden työnä on kukkia..
...ja aamusta päivään ja iltaan
lintujen työnä on laulaa...
Siitä on jo kauan,
mutta tänään ei sokeria
tarvita tähän taivaanmustaan
kiimaan ja kiihkoon.
Tule. Ota. Omasi!
punakyntiset varpaani vipeltävät..
sokerikulhon kiihkoissani kaadoin,
mutta heilutan edessäsi makoisaa
mustikkaheinää...
olen pujottanut sen täyteen marjoja...
Tänä tulenpunaisena hetkenä,
ne ovat kaikki sinun
Punakynnet raapaisevat,
vielä, vielä kerran.
Selkäni rakastaa kynsiäsi,
Marjasi - nännisi nappaan
suuhuni, puren vähän
kiiman kostoksi
ihmeen runopalsta? luulin että seksipalsta.