En jaksaisi kiivetä
harjanteen tuolle puolen
ellen uskoisi siellä olevan
muutakin kuin toinen harjanne
harjanteen tuolle puolen
ellen uskoisi siellä olevan
muutakin kuin toinen harjanne
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuvaus matkantekemisestä. Ja otsikko kuin osana runoa, sen etuliite, täydentää kuvan kivasti.
Luulen, että syntyy vastaruno... Annanko tulla vai en? Anteeksi, en kuullut mitä vastasit, mutta... ok, vastaan itselleni näyttöruutua vasten ja poks, poksautan pihalle:
TIETÄESSÄNI
tietäessäni hänen odottavan,
vaikka vielä ei tuuli
tuo sanojaan harjanteen yli
ei tuoksuaan
kiipeän
unelmieni siivittämänä kiipeän
tämänkin uuvuttavan
harjanteen yli
ymmärtäen
kiipeämisen kerran päättyvän
ja siinä sinä olet
olet ollut kaiken aikaa
vain minua varten
omien harjanteidesi yli saavuit
kohtaamispaikkaan
yksinäisten sydänten kohtaamispaikkaan,
suojattuun suudelmien laaksoon
peilityyneen poukamaan,
ja hekumallisen ilon saarekkeelle
ja minä painan pääni rintaasi vasten
yön tulviessa tuoksuasi
kuuntelen kaikki padotut sanat
avaudun kättesi hapuilulle
kiipeän, minä kiipeän
itkuani tukahduttaen ylös kivikkoista rinnettä
harjanteelle
Kiitos Sinulle tästä runosta. Juuri näitä sanoja tarvitsin tänä aamuna ajatellessani huomista.