Meillä on kiva koira,jonka nimi on figo,erään
jalkapalloillijan mukaan. Rotu on dalmis. Koira
on muuten mukava,mutta sillä on kamala hinku repiä
kukat alas pöydältä ja syödä ne. muutenkin
energiaa riittää tuhoamaan kaikki mitä saa kiinni.
Hänen ikä on muuten 9kk.eli onhan se pentu,mutta
kumminkin se ottaa päähän,kun aina kun tulee
himaan,niin pitää pistää silmät kiinni ja koettaa
miettiä,että mitä nyt on rikottu.
Eli Kysyn, mitä pitäs tehdä että sais rajoitettua
tuhovimman????
jalkapalloillijan mukaan. Rotu on dalmis. Koira
on muuten mukava,mutta sillä on kamala hinku repiä
kukat alas pöydältä ja syödä ne. muutenkin
energiaa riittää tuhoamaan kaikki mitä saa kiinni.
Hänen ikä on muuten 9kk.eli onhan se pentu,mutta
kumminkin se ottaa päähän,kun aina kun tulee
himaan,niin pitää pistää silmät kiinni ja koettaa
miettiä,että mitä nyt on rikottu.
Eli Kysyn, mitä pitäs tehdä että sais rajoitettua
tuhovimman????
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meijän vauvalla (vasta 3kk) on tapana nykkiä
kaikki lehdet pöydältä ja repiä ne sitte pikku
palasiksi. Sen se kyllä tekee vaikka on ihmisiä
ympärillä, yksin sitä ei ole vielä jätetty
pitkäksi aikaa...
Oletko yrittänyt keksiä koirallesi jotakin hommaa
siksi ajaksi kun olet pois kotoa?? Naudan
sääriluuta tms. jotakin, missä sen kiinnostus
pysyy, ettei tarvi tuhota kukkia yms muuta.
Onko mahdollista nostaa pöydiltä kaikki pois
johonkin ylemmäs, ettei sessu yletä niihin?
silloin luulisi tavaroiden säästyvän.
Voitko rajata koiran oleskelun poissaollessasi
johonkin yhteen/kahteen huoneeseen siten, ettei
tuhottavia esineitä ole lähistöllä ja anna sille
jotakin sallittua pureskeltavaa...
meidän ötökkämme rauhoittui kun annoimme sille
lähtiessä juustolla ym. kivalla täytetyn kongin.
pienempänä se ei kylläkään jaksanut sen kanssa
taistella mutta nykyisin kyllä, hädin tuskin
jaksaa katsettaan nostaa kun lähdetään kotoa, jää
siinä määrin lelunsa lumoihin (ennen parkui
ikäväänsä). tietenkin asiaan vaikuttaa se, kuinka
kauan koira joutuu olemaan yksin. ei ne lelut
ikuisuuksia kestä..
onlisiko teillä mahdollisuutta tyhjentää joku
huone koiran käyttöön? Tai siis kaikki arvokas
toiseen huoneeseen? Meillä meidän pentu aina
yksin jäädessään pistettiin yhteen
huoneeseen,mistä oltiin viety kaikki arvokkaat ja
helposti rikkoontuva pois (esim.kukat).Sinne
sitten lattia täyteen leluja ja luita. Näin tuhot
saatiin rajoitettua vain yhteen huoneeeseen.
Vaikka täällä ollaan puhuttu paljon häkkiä
vaastaan,olen kuitenkin sen kannalla. Opetimme
omat koiramme häkkiin (isoon sellaiseen!!!),ja
siellä ne nyt aikuisiksi tultuaankin makoilevat.
erittäin pitkät ajat ovat asia erkseen,mutta
mielestäni se ei ole eläinrääkkäystä,jos koiran
ulkoiluttaa ja sillä on häkissä tilaa
liikkua.Tästä asiasta en rupea kinaamaan ja
ymmärrän sen,jos joku on häkkiä vastaan.Hyvin se
meillä on toiminut ja harjoittelulla koiran saa
rakastamaan sitä.
Tuhoavat pennut ovat kamala ongelma,voin
myöntää.Koirasi on kuitenkin vain hetken pentu ja
aikuistuttuaan se todennäköisesti lopettaa
tuhoamisen.Huumoria ja piiiitkää pinnaa=)
Dalmis on (kuten kaikki dallujen kanssa tekemisiin
joutuneet tietävät) ÄÄRIMMÄISEN AKTIIVINEN, jopa
joskus ÄRSYTTÄVÄN aktiivinen. Aktiivisuus on
LOISTAVAA jos sen saa suunnattua oikeisiin
asioihin (= agility, tottis, ym puuhailu) mutta
varsinkin yksin kotona istuessaan aktiivinen koira
purkaa energiaansa useimmiten epätoivotuilla
tavoilla - repimällä paikkoja, ulisemalla jne.
Mikä ei tietenkään ole hauskaa.
Niinpä sinulle, omantunnon kysymys: onko
dallullasi tarpeeksi tekemistä? Ja vieläpä
mielekästä tekemistä. Aktiiviselle koiralle ei
lenkki työpäivänjälkeen ja iltauutisia ennen
ympäri korttelia ole mikään pelastus. On
suorastaan kohtuutonta jos aktiivisella koiralla
ei ole mitään mielekkäitä keinoja purkaa
energiaansa. Siispä jos et ole jo ilmoittautunut
jollekkin mukavalle koirakurssille, kipin kapin
vaikka lähimpään kauppaan, jonka ilmotustaululta
varmaan löytyy tietoa paikkakuntasi
harrastusmahdollisuuksista.
näin on, dallun omistajana asian olen kokenut
myös minä. Neiti oli täysi riiviö ensimmäisen
vuoden, sen jälkeen jo hiukan parempi, mutta koti
oli aivan riisuttu melkein 1 1/2 vuotta eli siis
huonekalut ja matot kyllä, mutta kaikki maljakot,
valokuvat, pienet muistoesineet ym. tilpehööri
puhumattakaan kukista.
Puuhastelua meillä kyllä oli, käytiin agilityssä,
tokossa, koirapuistoissa, pitkillä lenkeillä ym.,
mutta neidillä vaan on niiiin paljon virtaa.
Kunnes törmäsin "aivojumppaan" eli Marie
Hallgrenin kirjaan Paras ystävä. Harjoittelin
neidin kanssa erilaisia temppuja, tasapainoilua,
jälkeä, nenätyöskentelyä ym. On neiti edelleenkin
vilkas ja energinen, nyt 2v 2kk, mutta selkeästi
jo tavarat pysyvät paikoillaan.... Mitä nyt
steriloinnin jälkeen luulin uuden hirviökauden
alkaneen, kun meni kaikki kaukosäätimet, sängyn
petauspatja, pari rintsikat, farkun nastat, pari
kukkaa jne, mutta lienee ollutkin onneksi vain
hetkellinen häiriö, sillä ollaan jo päästy
takaisin suht' normaaliin elämään:)
tuttu tilanne mutta minä tein niin että kun tulin
kotiin ja minä olin ostanut koiralleni
herkullisen luun ja näytin sitä oitis siälle
tullessani koiralleni koira tietysti tuli heti
viereen kiersin huoneet luu edelleen kädessäni ja
kunnes löysin jotain karmeata mitä koirani oli
tehnyt. toruin koiraani ankaralla äänellä ja
osoitin kenkääni joka oli riepaleina siinä maassa
otin luun itselleni ja kävelin pois seuraavalla
kerralla koira ei ollut tehnyt mitään ja ansaitsi
luunsa (jonka ei vältämättä tarvitse olla luu)
koirasi selvästi kaipaa virikkeitä.. joten hommaa
sille niitä!