Heippa!
Minulla on kaksivuotias poika ja olen yrittänyt opettaa häntä potalle aina ruokailun jälkeen ollaan menty istumaan mutta harvoin tulee pottaan mitään...onko liian aikaista? Kyllä hän joskus itsekkin kävelee vessaan ja menee istuun mutta vain hetkeksi hoidossa tämä asia sujuu yleensä hyvin mutta ei kotona. Sitten oisin halunnut kommentteja tähän asiaan kun yöllä poika ei nuku omassa sängyssä vaan tulee viereeni joka yö niin lähelle että en oikein pysty itsekkään nukkuun joskus tulee päälle nukkuun miksikähän hän haluaa olla niin lähellä minua?? pelottaako häntä? No kommentteja ja neuvoja otetaan vastaan.
Minulla on kaksivuotias poika ja olen yrittänyt opettaa häntä potalle aina ruokailun jälkeen ollaan menty istumaan mutta harvoin tulee pottaan mitään...onko liian aikaista? Kyllä hän joskus itsekkin kävelee vessaan ja menee istuun mutta vain hetkeksi hoidossa tämä asia sujuu yleensä hyvin mutta ei kotona. Sitten oisin halunnut kommentteja tähän asiaan kun yöllä poika ei nuku omassa sängyssä vaan tulee viereeni joka yö niin lähelle että en oikein pysty itsekkään nukkuun joskus tulee päälle nukkuun miksikähän hän haluaa olla niin lähellä minua?? pelottaako häntä? No kommentteja ja neuvoja otetaan vastaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lapsi kaiketi kaipaa niin paljon läheisyyttä. Onnistuisiko että systemaattisesti siirrät lapsen takaisin omaan sänkyynsä. Kerta kerran jälkeen.
Potta-asiasta: 2 v kyllä on jo sopivan ikäinen pottaopetteluille. Päivähoidossa rytmi on säännöllinen ja samana toistuva.Kotona päivähoidon rytmin saaminen ei onnistu mutta jonkinlainen toistuvuuus ja säännönmukaisuus. Vaatii vaan sitkeyttä ja jämäkkyyttä. Kotona hän kaiketi vasta totuttelee pottajuttuihin. Päivähoidossa se on jo rutiinia.
Potalle opettaminen on kyllä jo ajankohtaista. Lapsi oppii kaksi vuotiaana jo kontrolloimaan tarpeitaan ja oppii pidättämään.
Etkö pysty sinäkin tekemään siitä potalla käymisestä rutiinia? Aamulla kun herätään, vasta hetken kuluttua ruuan jälkeen ja illalla viimeisenä, ennenkuin mennään nukkumaan. Kyllä ennen pitkään lapsi tottuu potalla käytiin samoin kuin hoidossakin.
Nukkumisesta sen verran että lapsesi on tottunut siihen että äidin vieressä saa nukkua. Aloita hellällä kädellä uuden tavan opettaminen ja kehoita/vie lapsi omaan sänkyynsä nukkumaan.
Pakolla ei tietenkään kannata mitään tehdä, mutta kyllä lapsi sille oppii pikkuhiljaa. Etkö sinä voisi ensin vaikka viedä hänet omaan sänkyyn kun hän nukahtaa viereesi?
Tai siirrä lapsen oma sänky oman sänkysi viereen ja opeta ensin nukkumaan omassa sängyssä ja sitten oman sängyn voi siirtää kauemmaksi..
Esikoistani aloin opettaa potalle n. 10 kk ikäisenä. Siitä tuli kamala huuto. Puolen vuoden päästä yllätyin, kun menin hakemaan tyttöä hoidosta, oli hän juuri karannut potalta. Teki hyvin tarpeitaan pottaan siellä. Sitten alkoi menestyksekäs pottailu myös kotona. Vajaa 2 vuotiaana tuli pottalakko. Tyttö kyllä istui välillä potalla, mutta ei tehnyt sinne mitään. 2v2kk ikäisenä, kun oli tuhat ja sataa kertaa selittänyt pottailun ideaa (Potalle mennään, kun tuntuu siltä, että pissa haluaa tulla.), tuli se oivallus ja sen jälkeen ei tarvittu päivällä vaippaa.
Toinen tyttäreni oli jokseenkin saman ikäisenä (2v2kk) selvästi valmis tekemään tarpeensa pottaan, mutta jokin asiassa tökki. Kun hän oli vähän vajaa 2,5v, hän oppi kiipeämään itse vessanpytylle. Sen jälkeen alkoi vaipat jäämään vähitellen pois. Kerran, kun isosisko pakotti hänet potalle, halusi hän taas vaipan. Pidin isollesiskolle puhuttelun siitä, että pikkusiskon ei tarvitse käydä potalla vaan hän saa käydä pytyllä.
Jos lapsi selvästi huomaa, koska pissa tulee, ota kotona vaipat pois ja anna pissiä housuihin. Ei miellytä kauaa (meidän inttapäällä kesi 2 viikkoa). Vaatteet kyllä käy välillä vähiin....
Voisin siis kysyä samoin, että onko liian aikaista koska itse aloin opettamaan 10 kuista poikaani potalle ja hyvin on sinne pissat tehnyt joka päivä, mutta kakalle on vaikeampi saada. Nyt tykkää istua potalla pissalla kun äiti on "ihastelemassa" vieressä. En yritä mitenkään aikaistaa kehitystä, mutta potta tuntui ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta jatkuvan vaipanpidon sijaan.
Sekä kuivaksi oppiminen että nukkumistavat ovat hyvin yksilöllisiä. Niissä ei kannata yrittää mihinkään kaavaan pyrkiä. Se vain on selvää, että jos pottahomman kanssa lapselle tulee stressi, se vahingoittaa häntä paljon enemmän kuin se, että pissaisi vielä muutaman kuukauden vaippaan.
Ensimmäinen vastaus, jonka sait oli hassu. Ensin todettiin, että lapsi kaipaa varmasti läheisyyttä ja sitten, että kanna lapsi omaan sänkyyn. Jos kyse on läheisyyden nälästä, mikä voikin olla totta, koska lapsesi kuullostaa olevan päivähoidossa ja siis aika paljon erossa sinusta (ikäänsä nähden), niin silloin on parasta antaa hänen nukkua vieressäsi tai ainakin tehdä siirto vasta, kun hän on unessa. Omat unet voivat vähän kärsiä, mutta sellaistahan se on lasten kanssa.
Meillä on itse asiassa ihmeellinen tapa sijoittaa pienikin lapsi nukkumaan hyvin etäälle äidistään. Joillakin vauvakin nukkuu omassa huoneessaan. Se on ihan luonnon vastaista. Katsokaapa muita nisäkkäitä! Missä niiden pennut nukkuvat? Ihan emonsa kyljessä!
Pottailusta en olisi huolissani, jos onnistuu hoidossa, on homma OK.
Kotona voikin vähän "laiskotella"
Meillä otin eräälle mattimyöhäiselle kiertopotat käyttöön,
joka huoneessa potta; kuin silmissä koko ajan.
Lastenohjelman aikaan sitten istui ominpäin ja siitä se alkoi.
(Pidin vaipatta kotona).
Myös ruokailun jälkeen menimme yhdessä WC:hen ja kummallakin oma lehti luettavana.
Kaikkia kasvatusoppeja vastustaen.
Kaksi vuotias nukkuu vielä kuusi vuotiaanakin vieressäsi,
jos et nukuta häntä omaan sänkyyn.
Napakasti vain hyvää yötä- omaan sänkyyn ja raivokohtauksen jälkeen nukahtaa sinne.
Jos ei, nosta takaisin. Kunnes väsyy ja nukahtaa.
Ensimmäinen kunnolla nukuttu yösi:Muistat sen ikuisesti.
Muutama ilta ja nukkuu omassa sängyssään, kunnes alkaa seurustella:)
Varaudu hirvittävään uhmaan, hänen tulisi itse saada valita makuupaikka. Mutta sinä äitinä kerrot, että jokainen ihminen nukkuu omassa sängyssään.
Oma unesikin on parempaa ja jaksat olla kärsivällisempi uhmiksesi kanssa.
Minä en ainakaan ikinä hyväksy tuollaisia konsteja lapsen nukkumisasiassa. Noilla töin hankitaan turvattomia ja levottomia tai sitten ylettömän arkoja lapsia. Lapsen tunteet on otettava huomioon myös. Kaksivuotias on pieni vielä. Äidin lämmössä hän kypsyttelee itseään ja rohkaistuu vähä vähältä ymmärtäväisessä kasvatuksessa. Ei se ole lapsen valtaan alistumista, jos ymmärtää tämän läheisyyden tarpeen.
Yhdestäkään lapsestani ei ole kasvanut mummonpotkija, vaikka ovat alle vuoden ikäisestä asti nukkuneet tahdostaan huolimatta omassa sängyssään.
Sama juttu tutin/pullon hävittämisen kanssa.
Ei heistä kukaan niistä olisi itse luopunut esim hammaslääkärin ohjeiden mukaan.
Karskius?
Mistä sinä tiedät mitä meillä tapahtuu ennen nukkumaan menoa? Läheisyyttä voi antaa muutenkin , kuin roikottamalla kolme vuotiasta rinnassa ja kaksi vuotiasta vieressä, varsinkin jos oma uni siitä kärsii. Ole realisti!!
Mutta yhden lapsen kanssa on varmasti helppoa olla "lämminkylki".
Minä halusin nukkua mieheni kyljessä, enkä kaksosten potkittavana.
Se oli meidän perheenetu se.
Miksi lapsi ei saisi nukkua vanhemman vieressä?
Tuskin se enää murrosiässä siellä haluaa nukkua?
Miksi voi opetella esim.puolison kuorsauksessa nukkumaan, muttei oman lapsensa kanssa?
Nukkuuko kellään lapset vieressä? Tai samassa huoneessa omassa sängyssä?
Meillä meinaan on unitushuone, jossa on lasten sängyt minun sänkyni vieressä.
Lapset tuntee olonsa turvalliseksi, ja itse olen tyytyväinen...
Tapasi on teidän perheen hyvä, kerroin vain omasta yöelämästäni.
En tunne olevani huono äiti, vaikka yöni haluankin rauhassa nukkua. Jokainen tekee tavallaan.
Alkuperäinen kyselijä mietti: "miksikähän lapsi haluaa olla niin lähellä äitiä?? pelottaako häntä?"
Olen sitä mieltä, että äiti voisi olla vaikka tyynykasa, niin lapsi mönkisi senkin päällä unissaan.
Sylittelyä kannattaa antaa ennen nukkumaanmenoa ja vaikka lukisi joka ilta saman unilorun takaamaan turvallisen uneenvaipumisen.
Pahaanuneen lapsi herää ja huutaa lohdutusta, ei hän yksin joudu pelkäämään sängyssään.
Lapsi osaa vaatia tarvitsemansa. Onneksi :)
meillä saa vieläkin lapsi tulla vanhempien sänkyyn, vaikka nuorinkin on jo 8-vuotias. Harvoin he enää tulevat. Suurperheellisen pettymykseksi voin todeta, että minulla on kolme kohtuullisen perä-perään syntynyttä lasta. Silti olen voinut ottaa heidät viereeni, jos lapsi on ollut sen tarpeessa. Vauvaa nukutin vieressä siksi, että silloin pääsi yleensä vähemmillä itkuilla ja heräämisillä. Yksinään omassa kopassaan vauva havahtui vähän väliä ja havahdutti minutkin. Vauva vain on nukutettava vanhempien pään tasalla, niin ei vahingossakaan voi kääntyä hänen päälleen. Jokainen tekee tyylillään, mutta jos lapsen pitää nukahtaa itkuunsa, kuten Suurperheellinen eilisessä neuvossaan kyselijälle opasti, niin huonolta kuullostaa. Jää kaikille paha olo yöksi.
Lapsi sai nukkua vieressä ja sitten kun hän alkoi olla niin iso,että tuntui ahtaalle, siirsin hänen sänkynsä meidän sängyn viereen, ihan kiinni, ja se toimi.Niin nukahdimme tyytyväisinä käsi kädessä eikä se tuottanut ongelmia.Mutta kuten sanottu yksi keino toimii yhdellä ja toinen toisella.Lapset ovat saaneet nukkua meillä vanhempien kanssa samassa huoneessa koulu ikään saakka ja olemme kokeneet sen hyväksi.
Potalle opettelu aloitettiin meillä n.1,5 vuotiaana ihan sen mukaan miten lapsi siihen suhtautui,ja suhtautu ihan hyvin.Välillä tuli potan pohjalle jotain, välillä ei.Mutta ei siitä kannata niin suurta numeroa tehdä.
Tutti jäi pois alle kaksi vuotiaana.Oli meillä ehkä vahinko,kun kylässä olessa tyttö hukkasi tutinsa ja etsittiin sitä pari päivää,sitten tyttö itse löysi tutin ja laittoi suuhun,mutta nähtävästi tutissa oli karva se yökötti.Niimpä annettiin paha tutti hiiri vauvalle ja se siitä.Poika taas ei huolinut uutta tutia ja kun entinen alkoi olla perusteellisesti lutuutettu pilalle hän itse heitti sen roskiin ja kun uusi ei kelvannut jäi tuti pois kokonaan.Kumpikin oli alle kaksi vuotiaita.
vanhempien sängyn viereen on meilläkin jossakin vaiheessa käytetty keino ja hyväksi havaittu.
Potalle nuorimmainen ei koskaan oikein ryhtynyt, mutta kiipesi jossakin vaiheessa pytyn reunalle istumaan. Siinä keikkuen teki tarpeensa sitten, en muista minkä ikäisestä, olisko ollut parivuotias.
Yhdelle sattui yövahinkoja pitkälle yli neljän vanhaksi. Olin jo huolissani, mutta sitten se loppui kuin seinään. Hänen elimistönsä kypsyi tässä asiassa tällaisella aikataululla.
vähäsen väärin "Suurperheellisen" neuvon. Ei tarvitse lasta opettaa vierelleen nukkumaan kunhan antaa lapsele valveillaoloaikana turvallisen olon. Olen seurannut hyvin paljon äitejä jotka nukuttavat lapsiaan vierelleen/syliin ja sitten nukkuvat vielä samassa sängyssä yöt. Tästä voisin sanoa paljonkin kielteistä mutta on turha ruveta solvaamaan ketään. Kukin luulee tekevänsä parhaansa ainakin ovat siinä uskossa.
Mitä hyvää näet siinä että lapsesi tulee viereesi nukkumaan?
Mieti tarkkaan päiväsi lapsesi kanssa.
Oletko selvä rajojen asetuksissasi, tunteeko lapsi olonsa turvalliseksi?
Ei ole helppo nähdä itseään äidin tai isän roolissa jos ei tee itselleen pysähdyksiä ja ota omaa aikaa miettimiselle. Mitä minulla on repussani ja mistä olen ne vaikutteet saanut.
Siksi tämäntapaiset keskustelut ovat yksi niistä hyvistä aukaisuista nähdä myös itsensä lasten vanhempana roolissaan äiti/isä.
Olen myös suurperheellinen että kokemusta lapsista on. Eikä ole ollut mitään syytä nukuttaa lapsia öitä vierellään. Ei ole kiellettykään tulemasta meidän sänkyyn mutta jostakin ihmeen syystä eivät ole tulleet.
Kun lapsi on tottunut nukkumaan vanhempiensa välissä, kuluu muutama ilta -meillä vain yksi, että lapsi ymmärtää tarkoituksen, että hänkin nukkuu omassa sängyssään ja huuto lakkaa siihen.
En tarkoittanut, että lasta huudatetaan illasta toiseen ennen unta, vaan: vain sen opettelu hetken.
Ensimmäisen lapseni kohdalla tein kaikki aloittelijan virheet. Nukutin vauvan heijaamalla sylissä tai vaunuissa, jalalla kiikuttaen babysitterissä.Nukutin uudelleen syliin tunnin-kahden kuluttua. Nukutin viereeni. Vedin pinnasängyn sänkymme viereen, pitelin lasta kädestä koko yön, jos joskus isompana suostui nukkumaan omassa sängyssään.
Istutin potalla liian aikaisin. Leikin lusikalla lentokonetta, jos ruoka ei maistunut. selitin ummet ja lammet taivaan tipusista kaupan kassalla, että uhmikseni olisi hiljentynyt.
Olen antanut itselleni nuo huvittavat virheeni anteeksi, olinhan ensi kertaa hommassa mukana.
Sanoin jo aiemmin, jokainen teke tavallaan. Minä olen oppirahani maksanut ja arvostan kunnollista yöunta ja tähän samaan yhtyy varmasti koko jättiperheeni.
Olenhan hyväntuulisempi äiti hyvin nukutun yön jälkeen:)
tähän pisteeseen, että vanhin on murkkuiässä ja nuorin 8-vuotias. Jokainen on vuorollaan nukkunut vieressä, enemmän tai vähemmän ja nostettu nukkuvana tarpeen vaatiessa omaan sänkyynsä. Kenenkään kohdalla ei ole toteutunut uhkakuvat, että a)jos nukutat viereen, lapsi aina herätessään tulee takaisin, vaikka olisit nukkuvana vienyt omaan sänkyynsä tai b) kun nukutat pienenä vieressä, ei lapsi koskaan opi omaan sänkyyn. Kaikki nukkuvat nyt omissa sängyissään, omissa huoneissaan, mutta jos lapsi vaikkapa herää painajaiseen, hän voi edelleen tulla meidän sänkyyn. Aamuisin viikonloppuina nuoremmat tulevat vieläkin viereen joskus. Minulla ei ole mörköjä repussa, "Isä"-hyvä. Olen sitä mieltä, että lapsen kanssa eläessä aikuinen joutuu joskus tinkimään omasta mukavuudestaan. Kyllä sellaiset "uhraukset" tulevat palkituiksi aikanaan. Minulla on myös mies, joka ei koskaan ole ryhtynyt kilpailemaan huomiostani lastemme kanssa. Hän on ollut aikuinen ihminen, joka on joskus voinut päästää lapsen minun ja itsensä väliin kokematta lapsellisesti tulleensa syrjityksi.
Minun tapani, sinun tapasi -eivät ole ainoita oikeita tapoja.
Eikä kyse ole aikuisuudesta tai lapsellisuudesta, jos vanhemmat haluavat nukkua yönsä rauhassa, jaksakseen seuraavan päivän.
Mielestäni siitä ei kannata tinkiä. Kyse ei ole mukavuudenhalusta.
Ja vaikka olisikin, se on jokaisen henkilökohtainen päätös.
Olen hämmästynyt, että täällä kommentoivat vain positiiviseen sävyyn "vierellä nukuttajat" vaikka tiedän monen kärsivän lapselleen opettamasta tavasta nukkua vanhempien välissä.
Sinulle se on ollut oikea tapa, mutta läheisyyden ja hellyyden kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä.
Pst. Ei ollutkaan kyse silloin tällöin äidin sängyssä vierailusta, vaan jatkuvasta nukuttamisesta vieressä ;)
Minulla on kolme lasta, ja kaikkia mainitsemiasi virheitä en ole ainakaan vielä tehnyt. Pinnasängyn laitoin oman sänkymme viereen vasta kolmannen vauva-aikana, ja siinä se on edelleen, vaikka vauva täytti jo vuoden. Tämä kuopus on ollut sen verran vaikea tapaus, että kaikki sallitut keinot on pitänyt käyttää, että olen saanut nukkua edes jonkin verran. Unikouluakin on kokeiltu, mutta tyttö huusi tunnin ja nukahti viereen. (Aluksi huusi vieressä, mutta jonkun ajan päästä oli pakko ottaa lapsi syliin ja viedä sellaiseen huoneeseen, jossa kukaan ei ole nukkumassa. Välillä käytiin kokeilemassa, joko uni tulisi.) Tunnin päästä hän oli taas hereillä. Siinä vaiheessa minä luovutin. (Ennen unikoulu yritystä heräili 2 tunnin välein.)
Joka hetkenä on käytettävä luovuutta.
Äidit ovat maailman parhaita luovijoita.
On tilanteita, jolloin on pakosta tehtävä "juuri sillä hetkellä oikea ratkaisu".
Tilanteesi on raskas, silloin on parempi tehdä kaikki mahdollinen, ettei pinnan poksahdusta tapahtuisi.
Juuri sinun kertomasi tilanne saa minut miettimään, miksi sellainen lapsi nukkuu äidin vieressä, joka yksinäänkin kykenisi rauhalliseen uneen omassa sängyssään.
Korvakipuinen lapsi on nukkunut keinutuolissa sylissäni monet yöt. Joskus oli väsymyksen takia topattava nuhainen vauva turvaistuimeen(pinnasängyssä) nukkumaan, että sain itsekin levättyä.
Paras saamani neuvo oli isoäidiltäni nukuttaa vauvaa niin kauan kantokopassa kuin suinkin siihen mahtui.
Nykyajan pinnasängyt ovat liin isoja ja liikkuminen on jatkuvaa tilan takia. Kapaloissahan ne vauvat ennenkin olivat, suosittelen yöksi...ihan pikkuisille ainakin.
Saisi kuulua neuvolan äitiysvalmennukseen... kapalon kääriminen.
Nyt kakkupohjan tekoon :)
että jonkun vieressään nukuttama lapsi nukkuisi hyvin omassa sängyssään?