Minä kirjoitan sinut itselleni,
ystäväksi, toveriksi,
jakamaan tätä päivää.
Äänesi soi kuin panhuilu,
kirkkaasti ja samalla pehmeästi.
Sinussa on rauhaa ja tasapainoa,
jota itsestäni ei löydy.
Huumorisi on pienieleistä
ja oivaltavaa.
Voin olla kanssasi rehellinen.
Minun ei tarvitse piilottaa sinulta mitään.
Opetat minua avoimuuteen.
Älykkyytesi avaa uusia ovia.
Ehkä joskus haluat ojentaa minulle
pienen palan sydäntäsi.
Sen kipeän, salatun ja peitetyn.
Pitelen sitä varovasti.
Se on arvokkaampi,
kuin kaikki maailman kulta.
Ystävyyttäsi ei korvaa kukaan toinen,
sinua ei voi ostaa.
Olet rakas.
ystäväksi, toveriksi,
jakamaan tätä päivää.
Äänesi soi kuin panhuilu,
kirkkaasti ja samalla pehmeästi.
Sinussa on rauhaa ja tasapainoa,
jota itsestäni ei löydy.
Huumorisi on pienieleistä
ja oivaltavaa.
Voin olla kanssasi rehellinen.
Minun ei tarvitse piilottaa sinulta mitään.
Opetat minua avoimuuteen.
Älykkyytesi avaa uusia ovia.
Ehkä joskus haluat ojentaa minulle
pienen palan sydäntäsi.
Sen kipeän, salatun ja peitetyn.
Pitelen sitä varovasti.
Se on arvokkaampi,
kuin kaikki maailman kulta.
Ystävyyttäsi ei korvaa kukaan toinen,
sinua ei voi ostaa.
Olet rakas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hänet, ystävyyden, toverin - rakkauden.
Kiitos runostasi.
Kirjoituksesi tartuu, minuun, ei siitä tahtoisi päästää irti. Eikö silloin myös häneen, jonka noin kauniina näet. Mutta voisi olla niinkin, että runoilija itse, myös, sopii noihin riveihin. :)
kirjoititko naiselle vai miehelle?
nim. eihän sitä tiedä.