Kertokaa mielipiteitä, kokemuksia yms. tästä
upeasta rodusta!
Harrastaako täällä kukaan vinttikoiria?
upeasta rodusta!
Harrastaako täällä kukaan vinttikoiria?
Saluki
Sannuli
12932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä täältä vinttiharrastajia löytyy. Mulla on
kolme salukia ja irlanninsusikoira. Kaikki poikia.
Salukit ovat kovasti persoonallisia koiria ja
niillä on taipumus kasaantua eli kun otat yhden,
niin hetken päästä huomaat, että niitähän on
kolme. Niin, kävi myös minulle. hih. Älykkäitä
salukit ovat myös, mutta eivät jaksa toistaa
temppuja ellei ole joku valtavan hyvä palkkio
tiedossa. Saaliin ajaminen on suurin intohimo ja
kaikki käy mootorikelkasta/moposta muovipussiin ja
naapurin kissaan. Muutaman kerran on joutunut
mootorikelkka-setä palauttamaan salukin mulle
jäällä, koska esim. Hapsu juoksee kelkan
kiinni,kurvaa eteen ja pysäyttää kelkan. Yritän
aina saada pojat kiinni heti, kun kuulen
moottorikelkan äänen, koska mootorikelkan
takaa-ajaminen ei ole niitä turvallisimpia
harrastuksia.
Kotona kaikki on kovasti mamman poikia. Viihtyvät
sylissä ja raavittavana. Vieraista eivät perusta,
eivät ole vihaisia vaan välinpitämättömiä.
Viihtyvät hyvin laumassa ja ovat sopuisia.
Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka pitkän
tarinan.
Onko sinulla saluki?
Juu. Salukia ei vielä löydy, mutta toivottavasti
pian! Ollaan nimittäin menossa katsomaan
odottavaa äitiä ensi perjantaina. En kyllä
malttaisi millään odottaa että pennut syntyvät.
Tai sitä että se oma koiruus saadaan kotiin.
Vinttikoirista olen aina pitänyt ja nyt kun tuli
eteen muutto, rivitalokämppään, koiran hankinta
tuli aiheelliseksi. Aikaisemmin kun on asunut
pienessä vuokra-asunnossa, jossa ei edes koiraa
saa pitää!
Ystäväni, joka on whippet-harrastaja (ja vielä
juoksupuolen), tosin yrittää varoitella, että
kämppäsi on sitten palasina kun salukin otat.
Mutta täytyy ihan itse kokeilla, pitävätkö
varoitukset paikkansa ;) Toivottavasti tekemämme
remontti ei ihan mene hukkaan.
Ja tarinoita jaksan kuunnella vaikka kuinka :)
Joku teistä varmaan käy näyttelyissäkin?
Salukeilla on kyllä tapana tehdä vähäsen remonttia
...mutta huumorilla siitä selvitään. Yleensä
remontti-ikä loppuu ennen kuin saluki täyttää
vuoden.
Kannattaa käydä myös salukikerhon sivuilla
www.saluki.fi
Utelias kysyy, mikä on vaavisi emon nimi?
Olen nimittäin itsekin ottamassa pentua, kunhan
löydän "sopivan"...
Salukikerhon sivuilla on tullut vierailtua ja
olenpa jäseneksikin liittynyt.
Tulevan pentueenkin "löysin" Salukikerhon
sivuilta, elikkä emä on Fin MVA Sahrai Rosanea ja
isukki on JV-00 Aziz Ostandar.
Kasvattajia oli muuten yllättävän vaikea loppujen
lopuksi löytää. Kennelliitton
pentuvälityksessäkään ei ole yhtään ilmoitettua
salukipentua.
Mielestäni ainakin Salukikerhon kotisivuja on
päivitetty niin että voisi luottaa niiden
toimivuuteen.
Onko "salukiporukoissa" sitä vikaa että jos otat
koiran tietystä kennelistä, osa porukasta ei ole
kaveria kanssasi? Sinä varmaan paremmin tiedät,
kun olet salukeiden kanssa pelannut. Juteltiin
vaan kaverini kanssa joka koiria paljon harrastaa
(ei tosin salukeita), että osa ihmisistä, hänen
harrastamansa koiran harrastajista, ei pidä
minään koiraa joka on jostain "tietystä"
kennelistä. Oli varmaan sekavasti selitetty,
mutta kuitenkin.
Hmm... vai uusi vauva. Ilmeisesti sekin on totta,
että yhdelle ihmiselle kasaantuu suunnaton määrä
salukeita jossain vaiheessa ;)
No, mutta samasta pentueesta vaavia odotan myös
minä. Masussa on kuulema on vaaveja ultran mukaan.
Kyllä salukipiireissäkin, ikävä kyllä, on
kuppikuntia tai ns. sisäpiirejä...Suurin osa
porukasta on todella mukavaa ja avointa. Mutta
kyllä se on itsestäkin kiinni, kaikkien kanssa
vaan reippasti näyttelyssä ja kisoissa juttusille.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...kai.
radda on ottanut loppujenlopuksi melko
rauhallisesti, järsinyt vähän
kertakäyttökameroita ja harjoja ym. ja huusi
kovasti ikäväänsä jossain vaiheessa mutta se meni
ONNEKSI ohi ja otus tottui yksinoloon, tekemistä
vaan on oltava tai kamala väsymys. eli yksinolo
on vaan opetettava, muuten voi tulla hankalat
oltavat.
huokaus.. onnea vaan pennun kanssa, se on
yllättävän rankkaa. vaan on se sen arvoistakin!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että
aina ei tekeminen ja väsyttäminen auta, kun
kyseessä on erityisen energinen tapaus...On
uskomatonta, miten pitkään pieni saluki jaksaa
heilua. Mulla on sellanen käsitys, että tytöt on
ehkä vähän helpompia tässä asiassa. Minun
nuorimmaiseen ei ainakaan yhdessä vaiheessa
tehonnut mikään, kun sen jätti yksin. Onneksi se
ei ulvonut tai vinkunut eli teki runkopatjan
raivaus hommaa, mutta oli hiljaa kuin pieni hiiri.
Ja se oli minusta pääasia, koska uuden runkopatjan
saa halvalla, mutta jos tulee häätö ulvonnan
takia, niin se sitten on jo hankalampi juttu.
Mutta saluki on valtavan ihana rotu. Ei kannata
säikähtää tuhoamisjutuista. (Kaikki pennut rotuun
katsomatta tuppaavat harrastamaan sisustamista
jossain määrin.) Ei ole minuakaan pienet remontti
reiskat vielä lannistaneet, uskallan ottaa uuden
ihanuuden. Teidän, että voipi taas mennä joku
soffan kulma, mutta ei se ole niin vaarallista.
olin itsekin ihan hermona tuon yksinriehumisen
kanssa kun tiesin miten VOI käydä. yritin saada
sen leikkimään ja järsimään kaikenlaista vaan ei
alkuun auttanut, sitten radda löysi uudelleen
kongin (pienempänä ei välittänyt pelata sen
kanssa vaan luovutti melkein heti) ja rauha
palasi maahan (kolmanteen kerrokseen...).
terveisiä hapsukkaalle (vaikka tiedänkin miten
hölmölle tuntuu viedä terveisiä, varsinkin
koiralle), toivottavasti näen sen vielä joskus
ihan livenä.
että kaipa näitä pelottavia salukijuttuja kuulee
ihan siksikin että rodun ystävät eivät halua
yhdenkään salukin joutuvan 'vääriin käsiin' eli
henkilölle joka ei ole todellakin miettinyt asiaa
kunnolla. näkisinhän minäkin toki enemmän
salukeja katukuvassa mutta eivät kaikki
todellakaan osaa arvostaa NIIN itsenäistä älyä..
ja energiaa jota pursuaa sieltä sun täältä. joten
saluki niille joille saluki sopii - joskin
heitäkin olisi varmaan enemmän..
nimim. paikkakunnalla jolla asun on KOLME
vinttikoiraa
minä taas kuulin varoittelua siitä että nartut
olisivat kovempia riehumaan.. eipä ole
vertailukohdetta lähistöllä.
nimim. ei ole nähnyt muita salukeja neljään
kuukauteen..
Mutta ihania nuo salukit ovat kaikesta huolimatta
tai ehkä juuri siksi! En vaihtaisi!
Hapsu-Hastiffi kiittää terveisistä ja lähettää
Raddalle iloisia pääsiäisterveisiä (varasta montaa
pääsiäismunaa, minä ainakin yritän...)!
Muillekin hauskaa pääsiäistä!
Mulla on kaksi salukia, vuoden ja 8v ikäiset.
Molemmat ovat narttuja ja vanhempi asuu mun
vanhempien luona. Olen pikkutytöstä asti pitänyt
salukeista, vaikka meillä on ollut noin 4 muuta
vinttikoiraa eri aikaan elämäni aikana.
Salukini ovat omanarvon tuntevia ja leimautuneita
emäntäänsä (minuun). Jos silitän toista koiraa,
tulee salukini heti syliini ja ajaa toiset pois.
Niiden kanssa on kiva harrastaa näyttelyitä, rata-
ja maastokisoja. Ne on helppo puhdistaa
rapakeleillä, nuorempi tykkää suihkusta, vanhempi
ojista ja joista.
En vaihtaisi salukia mihinkään muuhun rotuun.
ne ovat kovin riippuvuutta aiheuttavia ja
suloisia olentoja (tai sitten riiviöitä...) .
minulla on täällä yksi sellainen puolivuotias
kasvamassa, sivut löytyvät osoitteesta
http://home.dencity.com/symbioosi/radda.htm
ja vinttikoirat ovat muutenkin hiipineet
viimeaikoina lähelle sydäntäni. kaipa vien
ötökkäni ainakin maastojuoksuihin kunhan se
hieman ensin kasvaa.