löytyykö samanlaisia

Hei syöppöhull et arvaakaan kuinka lohduttavaa oli lukea viestisi. Mulla on nimittäin monessa asiassa samalainen on / off vaihdevalikoima. Opiskelen ja voin ottaa kokeesta joko 10 tai 4 siis aivan ääripäistä. Samoin monessa muussa asiassa. Joko teen täysillä tai sitten laitan aivan ränttäliksi. Niin tosiaan nyt viime aikoina kun olen ollut yksinäinen olen vain syönyt enkä tosiaankaan osaa lopettaa. Lihonnut en ole kuin kilon, kiitos geenien, mutta jos tämä jatkuu vielä niin kiloja kertyy varmasti. Oikein ällöttää oma olemukseni kun lihakset lähtee ja tilalle tulee läskiä, mutta mitä muutakaan tekisin kuin söisin. Töiden osalta sama pätee kuin sinuunkin ja haluiaisin tehdä työni vieläkin paremmin, mutta pää pettää: opiskelu ja työ ei sovi maailman parhaiten yhteen.. Mutta olisi mukavaa jatkaa keskustelua..:)

Mulla on sama tilanne. Jostain lehdestä luin, että meillä menijöillä on aivojen perusvireystila muita alhaisempi, siksi emme osaa olla paikallamme. En oikein tiedä, onko se nyt sitä samaa, mutta ainakin sellanen asia olisi mahdollinen.
Olet aika mustavalkoinen ihminen ja hyvä, että tiedostat sen itsekin. Löystä vähän pipoa. Hanki jotain puuhaa, mitä teet vain sen takia että se on mukavaa, ei siksi että on pakko. Kirjoita vaikka runoja, tekstisi oli mielenkiintoista luettavaa.
Jos laihdutat noin rajusti ja kieltäytymällä, ruoka täyttää päiväsi ja kun annat itsellesi taas luvan, olet ihan holtiton, otat takaisin menettämäsi. Siksi se 0,5 kg laihdutus á viikko on suositeltu tahti.
Siispä yritä ottaa vähän rauhallisemmin äläkä kieltäydy herkuista täysin. Sinulla on usko itseesi ja tiedät onnistuvasi, siis miksipä et onnistuisi myös vähän toisella tekniikalla? Syö joka aterian päätteeksi vähän jotain makeaa tai pidä vaikka kuivahedelmiä mukana ja syö niitä, jos iskee mieliteko. Älä varaa kaappiin tonneittain herkkuja mielitekojen varalle, vaan pari suklaapatukkaa.Saa lisää motivaatiota, kun huomaat, että yksi suklaapatukka vie makeanhimon yhtä lailla kuin suklaalevykin. Äläkä pidä itseäsi nälässä, täytä vatsasi terveellisellä ruoalla suklaan asemesta. Syötyäsi yhden annoksen pitä 10 min tauko ja kuuntele vatsaasi, haluaako se vielä lisää. Jos tunget vatsasi täyteen ennen kuin edes kuulet kehoasi, eivät herkut tuo tyydytystä vaan pelkästään katumuksen.
Voimia sinulle ja meille muille! :>

..Itse kamppaillut syömishäiriöiden kanssa jo vaikka kuinka kauan. Äskenkin meni taas puol ruispuikulapakettia, keksejä, "kaurahiutale-voimössöä"...
Itsekin olen toistaiseksi hoikka, tosin lihonnut viimeisen vuoden aikana 15 kiloa. Sillon olin tosin alipainoinen, jolloin kärsin enemmänkin ortoreksiasta. Eron myötä tuli turvauduttua tähän syömiseen vähän liikaakin..Ja mulla kanssa kestää se dieetti ehkä pari päivää (niin kun nytkin), ja sitten repsahdan. Ajattelen, että mitä väliä..on niitä lihavampiakin ihmisiä olemassa ja että voisin lihoa vielä monta kiloa ollakseni ylipainoinen. Silti tuntuu ettei kukaan ymmärrä kun oon "hoikka", että ei mulla mitään syömishäiriöä voi olla..En itsekään tiedä mistä enää apua hakisin, oon niin kyllästynyt tähän, että elämä pyörii pelkän ruoan ympärillä. Koko ajan miettii mitää saa syödä...mitä ei...ja sitten taas repsahtaa..
Eli et ole ainoa. Tällänen todellakin *...tuttaa!

Olen 27 vuotias neitokainen ja jostain 20 kymppisestä asti olen sairastanut jonkinmoista syömishäiriötä. Totaalikieltäytymisesti herkkujen suhteen, se meni ahimimiseen, bulimiaan (jonka onneksi nyt olen saanut kuriin koska muutin lappiin siskoni luo täksi kaudeksi... helpompi olla bulimiatta ku on ihmisiä ympärillä jatkuvasti).. mutta ahmimista ja öisin mättämään heräämisistä en ole päässyt ainakaan vielä eroon. Sisäinen kello laittaa mut heräämään ja syömään uskomattomia yhdistelmia jos ei normeja valmiina olevia rasvamättöjä löydy (esim. mysliä öljun sokerin ja siirapin kera.. heheh... eihän juu tolle voi muuta ku nauraa... i know. sairas olen). Ja yössä siis herään noin 1-3 kertaa.. yleensä kaksi.

Mutta mikä oudointa on että olen huomannut, että ku täällä olen tavannut yhden pojan jonka kanssa olen saanut jo neljän viikon aikana useasti nukkua.. niin näinä öinä en ole herännyt ahmimaan. En tiedä johtuuko se turvallisuuden / onnellisuuden tunteesta, mutta vaikka olisinkin herännyt keskellä yötä niin jatkan kylkeä kääntämällä unta. Ennen tai yksin nukkuessa tai jonkun tyttöpuolisen ystäväni vieressä olisin hipsaillut jääkaapille no matter what. Vaikka jääkaappi ei olisi ollut edes omani. Noloa... niin monesti olen ollut siinä jamassa että mennyt vaikka kännissä frendin luo niin kuin zombiena keskellä yötä olen tyhjentänyt kaiken. siis kaiken kaiken kaiken. niin nolona olen sitten aamusin joutunut vastaamaan kysymyksiin että mitä hittoa on tapahtunut.

Mutta joka tapauksessa tässä on hieman mun stooria tosi lyhyesti laitettuna.. ajattelin vaan sanoa että et ole yksin..:) jos yhtään auttaa.

mutta nyt vaan tiedän että jotain ihme psyykkistä se on (tai no kaipa tuon olen jo kauan tiennyt mutta en uskonut koskaan voivani viettää yötä jonkun luona koska pelkäisin taas nolaavani itseni heräämällä ja mättämällä). Kaipa pitää koittaa "tunkea" johonkin mukavaan seuraan... siinä väliaikainen parannus. ja sitten vielä odotan sitä päivää kun saan nukutta yksin heräämättä. voi kumpa se päivä tulis joskus. Ja siihen heräämiseen ei merkkaa että mitä olen tai mitä en ole päivän mittaan syönyt. Ruoka vaan ja kalorit on mielessä tavalla tai toisella jatkuvasti... ja kivassa seurassa sitä ajattelee kaikkea muuta joten se ei sitten kai tule sitten yöelämään eli uniin ja täten poistaa yöheräämis mättämiset.

Mutta voimia :)