Aloitin tämän keskustelun tuolla Luonnonuskontojen puolella, mutta koska kysymys on niin meidän wiccojen jutusta, ajattelin, että laajennan sen myös tänne. Kaikki eivät varmaankaan loiki yhtä ahkerasti molempien palstojen välillä ja teidän mielipiteenne olisivat minusta hyvin mielenkiintoisia ja varmasti myös viisaita ja valaisevia tässä asiassa.
--
En nyt pyri antamaan informaatiota, koska siihen en luultavasti ole kyllin viisas, vaan kalastelemaan mielipiteitänne omaa pohdintaani kutkuttavassa aiheessa.
Kysymys on ajasta ja muutamasta pakanallisesta perinteestä. Aloitetaan tällä, jonka hallitsen parhaiten: wiccassa miespuolinen jumala on ajan ja vuodenkierron kuva. (Siinä missä jumalatar on kuunkierron ja elämän kuva.) Täsmennän ennen kuin saan jonkun vihat niskoilleni. Vuoden kiertoa seurataan Jumalan syntymisen, varttumisen ja vanhenemisen myötä. Eli jossakin määrin jumala ja hänen muutoksensa tässä uskonnossa kuvastavat aikaa itseään. Näin ollen, mitä voimme ajatella ajasta, jona jumala on kuollut Samhainina, muttei vielä syntynyt uudelleen Yulena? Tässä on helppo sanoa, että kyllähän jumala samalla elää jumalattaren kohdussa, mutta kuulkaa loppuun.
Elämmekö tuon puolitoista kuukautta kahden ajan välissä? Jotta tuo aika voisi kulua, jonkin osa ajasta täytyy liikkua, olla olemassa. Mutta ei kuten yleensä, vaan jossakin syvemmällä, muuttuneena, erilaisena. Elämme yhdellä kertaa nukkuvaa aikaa ja valveilla olevaa ikuisuutta. Siis niiden välissä selkeämmin kuin muina aikoina. Muutoksen, kierron lyhyen pysähdyksen aikaa, ennen kuin se alkaa uudelleen.
Sama aihe toistuu useammassa pakanallisessa perinteessä, mutta tuo wicca oli minulle henkilökohtaisesti tutuin, joten ajattelin, etten kompastele oman tietämättömyyteni risukossa pohtiessani tätä asiaa tarkemmin muiden pakanallisuuksien osalta. Haluaisin kuitenkin kuulla kaikkien mielipiteitä, koska asia minusta on yleisempi, kuin pelkästään wiccalaisuuteen sitoutunut. Suomalaisen perinteen marraskuu ja kekri ovat samaa asiaa, omalla tavallaan. (Marras kun merkitsee kuollutta. Onko se tässä yhteydessä "kuolleen" kuva vain siksi, että luonto tuntuu marraskuussa olevan kuolleimmillaan, vai siksi, että nimellä on jotakin syvempää merkitystä?) Samhainin juhla tunnettiin myös vanhoissa kelttiläisissä ja germaanisissa kulttuureissa ja sen merkitys oli hyvin samankaltainen, kuin muutamassa edellisessä viestissä on keskusteltu. Asatrun osalta en tiedä sanoa mitään ja olisin iloinen, mikäli joku asiaan paremmin perehtynyt kertoisi, viikinkien perinteistä ja ajatuksista tähän vuodenkierron kohtaan liittyen.
Kysymys on siis: Mitä tapahtuu ajalle Samhainin ja Yulen välissä? Ja edelleen kaikki mielipiteet ovat tervetulleita.
M
--
En nyt pyri antamaan informaatiota, koska siihen en luultavasti ole kyllin viisas, vaan kalastelemaan mielipiteitänne omaa pohdintaani kutkuttavassa aiheessa.
Kysymys on ajasta ja muutamasta pakanallisesta perinteestä. Aloitetaan tällä, jonka hallitsen parhaiten: wiccassa miespuolinen jumala on ajan ja vuodenkierron kuva. (Siinä missä jumalatar on kuunkierron ja elämän kuva.) Täsmennän ennen kuin saan jonkun vihat niskoilleni. Vuoden kiertoa seurataan Jumalan syntymisen, varttumisen ja vanhenemisen myötä. Eli jossakin määrin jumala ja hänen muutoksensa tässä uskonnossa kuvastavat aikaa itseään. Näin ollen, mitä voimme ajatella ajasta, jona jumala on kuollut Samhainina, muttei vielä syntynyt uudelleen Yulena? Tässä on helppo sanoa, että kyllähän jumala samalla elää jumalattaren kohdussa, mutta kuulkaa loppuun.
Elämmekö tuon puolitoista kuukautta kahden ajan välissä? Jotta tuo aika voisi kulua, jonkin osa ajasta täytyy liikkua, olla olemassa. Mutta ei kuten yleensä, vaan jossakin syvemmällä, muuttuneena, erilaisena. Elämme yhdellä kertaa nukkuvaa aikaa ja valveilla olevaa ikuisuutta. Siis niiden välissä selkeämmin kuin muina aikoina. Muutoksen, kierron lyhyen pysähdyksen aikaa, ennen kuin se alkaa uudelleen.
Sama aihe toistuu useammassa pakanallisessa perinteessä, mutta tuo wicca oli minulle henkilökohtaisesti tutuin, joten ajattelin, etten kompastele oman tietämättömyyteni risukossa pohtiessani tätä asiaa tarkemmin muiden pakanallisuuksien osalta. Haluaisin kuitenkin kuulla kaikkien mielipiteitä, koska asia minusta on yleisempi, kuin pelkästään wiccalaisuuteen sitoutunut. Suomalaisen perinteen marraskuu ja kekri ovat samaa asiaa, omalla tavallaan. (Marras kun merkitsee kuollutta. Onko se tässä yhteydessä "kuolleen" kuva vain siksi, että luonto tuntuu marraskuussa olevan kuolleimmillaan, vai siksi, että nimellä on jotakin syvempää merkitystä?) Samhainin juhla tunnettiin myös vanhoissa kelttiläisissä ja germaanisissa kulttuureissa ja sen merkitys oli hyvin samankaltainen, kuin muutamassa edellisessä viestissä on keskusteltu. Asatrun osalta en tiedä sanoa mitään ja olisin iloinen, mikäli joku asiaan paremmin perehtynyt kertoisi, viikinkien perinteistä ja ajatuksista tähän vuodenkierron kohtaan liittyen.
Kysymys on siis: Mitä tapahtuu ajalle Samhainin ja Yulen välissä? Ja edelleen kaikki mielipiteet ovat tervetulleita.
M
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.