Onko kellään sellaisesta kokemuksia, kun koira on
päivän kotona töiden ajan, niin koiran
elämänlaatu tuolta ajalta olisi parantunut sillä,
että olisi hankkinut toisen koiran kaveriksi?
Tietenkin iltaisin koira on sisällä, lenkkeillään
ja leikitään. Muutoin koira on seurallinen ja
tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Asumme vaan niin korvessa, että eipä täällä
paljoa muita koiria näe, silloin tällöin käymme
kuitenkin kaupungissa ja koiratarhoissa.
Koirahan on laumaeläin, eli ei kai se olo voisi
pahentuakaan, tosin rodultaan muutoin itsenäinen,
eli ei mikään omistajansa perään itkevä koira.
päivän kotona töiden ajan, niin koiran
elämänlaatu tuolta ajalta olisi parantunut sillä,
että olisi hankkinut toisen koiran kaveriksi?
Tietenkin iltaisin koira on sisällä, lenkkeillään
ja leikitään. Muutoin koira on seurallinen ja
tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Asumme vaan niin korvessa, että eipä täällä
paljoa muita koiria näe, silloin tällöin käymme
kuitenkin kaupungissa ja koiratarhoissa.
Koirahan on laumaeläin, eli ei kai se olo voisi
pahentuakaan, tosin rodultaan muutoin itsenäinen,
eli ei mikään omistajansa perään itkevä koira.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanhemmalla koiralla on nyt paremmin tekemistä,
kun saa "tapella" leluista ja puruluista pennun
kanssa. Tuntuu sillä ainakin elämänlaatu
parantuneen.
Ja vastaavasti pennulla on joku joka opettaa,
mitä pitää haukkua ja mitä juosta karkuun...
Mä otin toisen koiran, vanhempi koirani on nyt
10v ja ainakin se syö paremmin kun ruuasta pitää
ns kilpailla. Ei kai siitä haittaakaan ole.
meillä tosin koirat ovat ulkona tarhassa. Voithan
ottaa jonkun muunkin eläimen sille seuraksi kuin
koiran!?
Minusta olisi ihan hyvä hankkia kaksi
pentua samasta pentueesta. Valintaa tietysti
vaikeuttaa se haluaako uroksia vai narttuja.
Itselläni on kaksi "pientä" tyttöä ja kolmas
on haussa. Minun rotuni on sellainen, että
niitä mahtuu pieneen yksiöönkin kolme kun
vapaat juoksuttaa em. neitejä kunnolla.
Eipä ne koirat keskenään kotona paljon puuhaile
silloin kun isäntäväki on poissa, mutta kyllä
meillä ainakin näyttää että vanhempi on
piristynyt kun tuli toinen koira.Laumaeläimiähän
ne on, luulisin että ihan täysin yksinolo on
pahinta...
Meillä loppui yksinolon aiheuttamat tuhot ja
mölyämiset kaverin tullessa. Kaikilla ei
välttämättä ole tehonnut, mutta meillä kävi hyvin.
Meille tuli toinen koira "eroahdistuslääkkeeksi"
ja on toiminut loistavasti! Vaikka molemmat ovat
uroksia ja hyvin reviiritietoisia tulevat ne
toimeen keskenään mainiosti. Vanhemman koiran koko
olemus kohentui valtavasti kun pentu tuli taloon,
se ikäänkuin miehistyi yhdessä yössä kun on pentu
jota opettaa ja jonka kanssa leikkiä. Meillä oli
koira mukana valitsemassa itselleen kaveria ja
pentu saatiin koeajalle palautusoikeudella jos
jotain ongelmia tulee.
Me olemme antaneet kodin 6-vuotiaalle
urosterrierille, joka jouduttiin antamaan
pois, koska se tappeli 2-vuotiaan uros-
koiran kanssa jatkuvasti. Se oli 4-v.
kun pentu tuli taloon, mutta pennun
tullessa aikuiseksi pentu yritti vallata
johtajuutta. Nuorempi sai aina selkäänsä,
mutta siitä huolimatta sisukkaasti yritti
hyppiä vanhemman nenälle.
Ehkä osansa tässä oli vanhemman kovat
kokemukset kahden dobermanniuroksen päästyä
puremaan sitä aika pahasti omistajansa
estoyrityksistä huolimatta. Sen jälkeen se
ärhentelee kaikille uroksille, ei nartuille.
Naapurimme kiltin uroksenkin se on saanut
suuttumaan itseensä, koska jo ensikohtaamisesta
uhoaminen alkoi. Naapurin koira aikansa
kuunneltuaan aloittaa nykyään itse ärhentelyn.
Meillä on ollut hoidossa narttukoira ja siinä
ei ole tullut mitään ongelmia. Samoin se itse
on ollut hoidossa yhdessä kolmen nartun kanssa
ja herra on käyttäytynyt niinkuin herrasmiesten
kuuluu.