Ei vois ottaa enempää päähän, ku haluttais äiten
kanssa koira (ollaan haluttu jo monia vuosia),
mut iskä ei suostu. Äsken räyhäsin sille ja se
vaan sano, että se ei suostu asuun samassa
talossa koiran kanssa. VOI HEMMETTI!;( Oon aina
haaveillu koirasta ja nyt oon tutkinu netistä ja
koirakirjoista vaikka mitä, mut toi yks ei
suostu...Ärsyttävää!!! Miten voi olla noin vaikee
tapaus? Onko teillä vastaavaa sattunu? Onko ollut
niin, että yks perheenjäsen ei missään nimessä oo
halunnu koiraa ja sit ootte hankkinu? Miten se
sopeutu siihen?
kanssa koira (ollaan haluttu jo monia vuosia),
mut iskä ei suostu. Äsken räyhäsin sille ja se
vaan sano, että se ei suostu asuun samassa
talossa koiran kanssa. VOI HEMMETTI!;( Oon aina
haaveillu koirasta ja nyt oon tutkinu netistä ja
koirakirjoista vaikka mitä, mut toi yks ei
suostu...Ärsyttävää!!! Miten voi olla noin vaikee
tapaus? Onko teillä vastaavaa sattunu? Onko ollut
niin, että yks perheenjäsen ei missään nimessä oo
halunnu koiraa ja sit ootte hankkinu? Miten se
sopeutu siihen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän äiti ei halunnu koiraa, sano että tulee
harmia ja kaikkee, haukkuu ja sotkee..,ym.
Käytiin isän kans kattoo pentuja n. 4-viikoisia
ja isä kin suostu, kun koira poika tuli sitten
taloon, niin äiti on varmaan eniten jutellu
sille....
Niin se yleensä on...Vie sun isä kattoo pentui,
ni ehkä se suostuu!!!Ja jatka jankuttamist!!!Tai
uhkaile!!Minkänlaisen koiran sun isä haluis, jos
haluis?Ootko kysyny?Aattelin vaan et se ei ehkä
suostu johonki "puudeliin"(jos sä ja sun äiti
haluutte sen tyyppisen), nimittäin täytyyhän
miehellä olla roteva kunnon koira!!!(tyhmää)
Kakarat viitsikö. Muuttakaa omaan kotiinne ja
hommatkaa sinne vaikka hevonen, mutta antakaa
vanhempienne elää omaa elämäänsä
Moi!
Pidä vaan äitisi kanssa yhtä. Jos heidän
elämä on koirasta kiinni niin ohjaa
terapeutille:-) Kyllä se isäkin siitä
leppyy kun näkee söpön pennun. Sinun pitää
kuitenkin ajatella vakavasti oletko valmis ottamaan
vastuun koirasta.
PS. Olisiko lähipiirissä koiria joita voisit
hoitaa???
Kun mun veli otti koiran (asuu jo omassa
kämpässä) niin mutsi sätti että miksi tuollaisen
vaivoiksesi menit ottamaan. Kuitenkin mutsi on
aina kärttämässä koiraa ittelleen hoitoon jne. Ja
kun mä otin koiran, se sai melkein kohtauksen ja
raivosi, että kun siitä on vain vaivaa jne. Mutta
kun menin käymään kotona koiran kanssa, niin
mutsi oli ihan myyty ja se oli ostanutkin
koiralle luita ja nameja ja lelujakin. Ja
lässytti koiralle kuin äiti lapselle...
Kyllä siellä sun faijan kovan pinnan alla
"kasvaa" varmasti lämmin sydän. Ei muuta kuin
koira taloon, ja kyllä se siitä. Pian faijas jo
ostelee sille luita jne.
Kiva kun vastailitte!;) Asian laita on niin, että
iskä ei ole tottunut eläimiin eikä ole ollut
tekemisissä eläimien kanssa lähes ollenkaan. Aina
jos ollaan jossain tutullakin ja koira tulee
nuuskiin viereen ystävällisin elkein, niin iskä
suurinpiirtein hätyyttää sitä koiraa pois eikä se
niitä pahemmin silittele. Oon kysyny, että
pelkääkö se niitä, mut ei se sano siihen mitään.
Sanoin sille, että hankin itte semmosen yksin
(vaikka niin en tee, kuhan uhkailin vaan) ja tuun
kotiin sen kanssa ilman että se edes tietää koko
jutusta. Siihen se ihan vihasena tiuskas, että:
"Sitä et ainakaan varmasti tee!" Sillon näin sen
ilmeestä, että se tosiaan luuli, että tekisin
niin.
Rotu olisi kultainennoutaja ja se olis sitten
tyttö. Kuulisin mielelläni kyseisestä rodusta! Se
olis vaan niin ihanaa, ku ois koira!;) Mulla ei
oo edes sisaruksia, joitten kanssa olla, joten
koira olis uus perheenjäsen eikä mikään hetken
huuma. Enhän enää asu kauaa kotona (ehkä kolme
vuotta) ku oon tän ikänenkin, mutta se jäis
äitille, koska äiti on valinnut rodunkin.
Haluisin olla sen omistaja, mutta jos itte lähtee
opiskeleen toiseen kaupunkiin, niin sillon se on
hankala juttu.
Mut kyllä nyt tuli uus taistelutahto esiin, ku
luin kirjotuksianne, niin nyt yritän keksiä äitin
kanssa yhteisen jutun millä saatais ton yhen pää
kääntyyn tässä asiassa!
Olet kärttämässä vanhemmiltasi koiraa, vaikka jo
nyt tiedät, että joudut jättämään sen vanhempiesi
riesaksi muutaman vuoden päästä..?
Jos sitoutumisesi koiran hoitoon on 3 vuotta, niin
ehkä on parempi, että lykkäät koiran hankintaa
siihen asti, että pystyt ottamaan siitä
itse vastuun ja suunnittelemaan elämää koiran
kanssa koiran eliniän ajan. On niin helppo pyytää
kaikenlaista, kun luottaa siihen, että joku muu
hoitaa.
Asia on niin, että idea hankkia koira oli
alunperin äitin ja äidistä tuleekin sen koiran
"omistaja". Kerroin noissa sepustuksissa siihen
sävyyn, että siitä sai ehkä kuvan, että oon
vastuuntunnoton ja jätän koiran kotiin vanhempien
huollettavaksi kun itse häivyn ja mulle se koira
olisi alunperin tarkotettu. Niin asian laita ei
ole. Äiti toivoo koiraa yhtä paljon ku minä ja
äitille se jääkin. Se mua kyllä harmittaa
kovasti, koska tottakai olisin sen itselleni
ennemmin ottanut...;)
Heitätte "iskän" pihalle ja otatte koiran taloon.
Varmasti paranee elämisen laatu, kun molemmat on
hoidettu samalla kertaa!
Meillä isä vastusti,äiti oli neutraali ja minä
manguin vuositolkulla..Nykyisin asun koirineni
muualla ja kun mennään käymään niin isä on
ilosempi koirien kuin minun näkemisestä..Ei se
niitä kyllä hoida, mutta tykkää ihan
tolkuttomasti.Tasaisin väliajoin se muodon vuoksi
niistä valittaa, kun ei tietenkään voi myöntää
miten hulluna on niihin.. ;)