Menetetty ystävä

tunteen ja voin sanoa, että pahalta tuntuu.
Ainoastaan aika parantaa. Toisaalta, varmasti
koirasi on saanut sinulta hyvän elämän ja
sairauden ilmetessä ja jos parannuskeinoja ei
löydy, on vain pakko päästää irti.

Nämä ovat näitä pahimpia päätöksiä, joita
omistaja joutuu tekemään. Jouduin lopetuttamaan
oman 15 v. mirrini 6 kk sairauden hoitoyritysten
jälkeen, koska mirri "kuihtui käsiin" viimeisinä
viikkoina. Tästä on nyt jo yli 2 vuotta, mutta
edelleen muistelen haikeudella mirrin tempauksia,
oli varsinainen persoona:).

Itselläni tilannetta lienee helpottanut se, että
kotiin jäi edelleen toinen mirri ja olin juuri
hiukan ennen lopetuspäätöstäni ottanut
koiranpennun, joten puuhaa riitti ja ajatukset
pysyivät muualla.

Tsemppiä ja voimia:)

Voinpa sanoa, että tiedän tunteen. Tosin
tilanteeni oli se, että kasvatin koiran pennusta
lähtien kolmivuotiaaksi, ja sitten tulin itse
allergiseksi enkä voinut enää hengenlähdön uhalla
pitää koiraystävääni. Edelleen koira on hengissä
uudessa kodissaan, mutta ajattelen sitä harva se
päivä. Katsomaan en ole voinut mennä, vaikka
aikaakin on kulunut kohta vuosi. Kamalinta on se,
että tuntuu, että juuri tuo koira oli minulle se
ainoa oikea. Enkä voi koskaan enää ottaa uutta
koiraa allergian takia.

Uusi pentu voisi auttaa sinua, Juha, surussasi.
Mutta älä ota toista sakemannia, koska ainakin
minusta tuntuisi, että haluaisin kullata muistot
ja muistella sitä ainoaa oikeaa sakemanniani.
Joku muu pk-rotu voisi olla sopiva.

Tiedän, että kuulostaa töykeältä, mutta joskus on
meidän kaikkien mentävä ja sitten taas syntyy
uusia elämiä. Muista koiraystävääsi haikeudella,
ystävyydellä ja kunnioituksella! Elämä jatkuu,
myös sinun!

10.4.2001 Älä loukkaanu tästaä mutta pelkään
isoja koiria niin kuin juuri
saksanpaimenkoiria.Ymmärrän surusi meillä kuoli
harmaapystykorva kuusi vuotta sitten itkin
silloin ja jankutin itselleni että se on väärin
ja itkin..Olin silloin seitsen vuotias, ekaluokka
oli päättynyt ja olimme koko perhe lähdössä
Norjaan kesälomareissuun. kun kuulin että "Hessu"
pitäisi nukuttaa pois, koska sillä oli oikea taka
jalka huonossa kunnossa ja joku inhottava koira
oli purrut sitä oikean puoleisesta kyljestä.
Silloin syöksyin nopeasti Hessun häkille, työnsin
käteni" häkkiin" ja aloi itkeä sitä silittäen.
Kun olin hyvästellyt sen lähdin kohti sisälle
itkien ja kun näin mummuni juttelevan äitini
kanssa ,pyyhin kyyneleen pois silmiltäni ja
avasin takaoven ja juoksin omaan huoneeseen
(muistaakseni juoksin omaan huoneeseeni) itkie.
että tässä minun "tarinani". Sähköposti
osoitteeni on . [email protected]

Elämä jatkuu, mutta sitä ennen täytyy tehdä
surutyötä. 10v. on pitkä aika ja luopumisen tuska
on valtava. Päässä pyörii kysymyksiä vailla
vastauksia, olo on ontto ja lohduton, mutta
koittaa aika jolloin ajatukset alkavat muuntua.
ajattelet jotain hassua juttua jonka ystäväsi
teki, ja huomaat hymyileväsi. Haikeaa hymyä.
Ajattelet ehkä: Sellanen se meidän poika/tyttö
oli...Aika kultaa muistot ja helpottaa.
Miten pian kannattaa ottaa uusi koira, on
yksilöllistä. Joku ottaa heti, toinen vasta ajan
päästä. Mutta uusi koira ei vanhan paikkaa vie,
se kasvattaa ihan oman, yhtä suuren paikan
sydämeesi. Lämmintä kevättä ja osaanotto suruusi.

Juha, sinun ei tarvitse unohtaa hyvää ystävääsi,
hän seuraa sinua lopun ikääsi, mutta voit löytää
uuden, ehkäpä erilaisen ystävän jostain toisesta
koirasta. Monet ovat kokeneet tämän menetyksen,
minäkin, kaipaus kestää loppuiän, mutta uusi
koiraystävä voi lohduttaa, ja ehkäpä saat siitä
uuden tosiystävän. Menetetty koiraystävä voi
odottaa meitä siellä jossain ...
Pärjäile...

Oma saksanpaimenkoirani jätti joulukuussa ja
ymmärrän kyl. Se oli niin upea saksanpaimenkoira
uros. se oli vasta 4 v. Tuntuu et kyyneleet
loppuu silmistä. Kerta kaikkiaan se oli upea
koira. Jos sen vielä näkisin olis riemu valtavin.
Ainut keino millä pääsiin siitä oli vähän oli se,
kun meidän toinen upea saksanpaimenkoiramme oli
niin huolehtiva musta. Kiitos sillle. Aikaisemmin
minulta kuoli seeprapeippo ja se ei ollut mitään
verrattuna koirani kuolemaan...
ENTSO ON JA PYSYY SYDÄMMESSÄNI... IKUISESTI
T: SINUA RAKKAUDELLA MUISTAEN JENNI

Ei sinun elämäsi siihen lopu, vaikka jouduit
luopumaan ystävästäsi! Olen kokenut saman oman
koirani kanssa. Sure surusi pois. Vähitellen
muistat vain ne mukavat ja iloiset asiat
kaveristasi ja suru hellittää. Voinpa luvata,
että jo parin viikon kuluttua pystyt
ajattelemaan ystävääsi surematta liikaa. Nuo
uuden ystävän ottamiskehotukset ovat oikein
hyviä. Pikkuinen koiranpentu tarvitsee
huolenpitoasi ja auttaa surussasi!

Et ole yksin. Oma koirani kuolemasta tulee kohta
neljä viikkoa, itken yhä joka päivä, ikävä kasvaa
koko ajan. Pahinta on, että koirani kuolemaa ei
osannut odottaa, se tapahtui aivan yllättäen,
enkä vieläkään tiedä mikä koirallani oli. Koirani
oli vasta 7 vuotias, isokokoinen briardi uros.
Surutyö pitää tehdä ja se vie aikansa. Kyllä sä
yli pääset. Itse olen hankkimassa uutta koiraa.
En sen vuoksi että unohtaisin entisen, vaan koska
en osaa elää ilman koiraa ja se tuo lohtua kun
joku on tassuttelemassa ja "vöyhkäämässä"
ympärilläni. Pärjäile, tiedän tunteesi!

Minulta kuoli n.1 vuosi sitten kissa.Sen nimi oli
Nanni ja hän oli vasta 2vuotta.Nanni jäi naapurin
ukon auton alle.Olin kuolla siihen
järkytykseen.En ole vieläkään päässyt siitä
yli.Se oli raskasta aikaa.En saanut
unta...Ym.Pari viikkoa myöhemmin toinen
kissoistani Minni lähti aamuisille
lenkilleen.Mutta ku illallla huutelin Minniä hän
ei tullukkaan.Suraavana päivänä odotin jo aamulla
että äiti olisi päästänyt Minnin sisälle mutta ei
Minni ollut tullut.Muutaman kuukauden päästä oli
jo joulu ajattelin että jouluni on pilalla kun
Nanni kuoli ja Minni katosi.Mutta sitten Minni
tulikin 24.12.2000.Minni kävi sisällä syömässä ja
nukku pari minuuttia.Minä olin yläkerrassa omassa
huoneessani , niin Minni tuli huoneeseeni vaikka
kissat ei saanu mennä yläkertaan niin Minni tuli
nuolaisi minua naamasta ja kehräsi vähän aikaan
vieressäni ja lähti.Äiti päästi Minnin
ulos .Ihmettelin Minni outoa käytöstä.Aivan kuin
se olisi tullut sanomaaan minulle hyvästit.Aivan
kuin se olisi tiennyt kuolevansa ja jättävänsä
minut.Koska hän oli jo 9-10 vuotta vanha.Eikä
Minniä sen koommin näkynyt.Se oli minun surkein
jouluni.Nanni kuoli ja Minni sanoi hyvästit ja
lähti.Ja toinen mummoistani kuoli sydän
infarktiin.Ajattelin että mixi minulle käy näin
miksi minua rankaistaan näin,että joudun
kärsimään!En ole tähäänkään päivään mennessä
päässyt yli siitä tuskasta.Itken aina iltaisin
muistellessani kaikkia niitä tapahtumia.

meiltäkin kuoli vähän aikaa sitten kissa ja
olimme hyvin surullisia.
pahoittelen sinun koirasi kuolemaa...