En edes muista milloin
joku on suudellut
minua viimeksi,
hän miettii.
Koneen hurina ja
hiljainen rapina.
Kädet vaeltavat
näppäimistöllä.
Ja taas lennähti yksi turha
huokaus tuuleen,
ei-kenellekään,
ei-kenenkään-maahan.
==================================
tämä oli kommentti nettiajasta, jonka näen loppujen lopuksi entistä enemmän yksinäistävän ihmiset. Aivan kuten telkkari aikoinaan tappoi kylättelyn.
joku on suudellut
minua viimeksi,
hän miettii.
Koneen hurina ja
hiljainen rapina.
Kädet vaeltavat
näppäimistöllä.
Ja taas lennähti yksi turha
huokaus tuuleen,
ei-kenellekään,
ei-kenenkään-maahan.
==================================
tämä oli kommentti nettiajasta, jonka näen loppujen lopuksi entistä enemmän yksinäistävän ihmiset. Aivan kuten telkkari aikoinaan tappoi kylättelyn.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terävä havainto. Elämä -jääkö se elämättä?
Toisaalta ilman nettiä voi monella olla pelkkä mykkä hiljaisuus. Netissä joskus joku voi kaiken sanahelinän keskellä vastata kolmella sanalla, löytää punaisen langan, kiteyttää ongelman, antaa voimaa. Ei hullumpi saavutus tuntemattomalta, kasvottomalta ihmiseltä, tulla lähelle, olla kokonainen.
kyllähän netti myös yhdistää ihmisiä, syntyy uudenlaisia yhteisöjä, kehitys kehittyy ja maailma, myös ihmisten välinen kommunikointi muuttuu.
Silti...ei tämä ikinä minun mielestäni korvaa oikeaa ihmistä.
Olihan siinä kieltämättä toisenlaista kutinaa ennen muinoin, kun kirjeet kulkivat postitse, siinä oli oma viehätyksensä odottaa kirjettä tai miettiä mitä kirjoittaisi. Ja puheluihinkin piti asennoitua ihan toisella tavalla, kun ei oltu aina tavoitettavissa.
Ai niin, runo. Minä tykkäsin ja olen kyllä tavallaan samaa mieltä...
Lyhyt ja ytimekäs oli runosi
ja asiaa.Monelle nettimaailma on tätä.
Minulle myös joskus,onneksi olen löytänyt
onneni ja voin olla vain satunnainen seikkailija;=)