Nyt näyttää pahasti siltä ettemme pääsen miehen kanssa ongelmien yli eikä alitse ja ero vaikuttaa ainoalta oikealta päätökseltä vaikka vaikeata tekeekin.
Pelottaa vain että miten lapsi reagoi eroon (1v 1kk). Miten teillä muilla ovat lapset sopeutuneet eroon ja erille muuttoon? Itsellä pyörii vain mielessä että lapsi alkaa vain rakastamaan toista meistä tai saa traumoja ja niin edelleen...
Mietin että olisiko paras ratkaisu lapsen kannalta että on isänsä luona joka toinen viikko vai joka toinen viikonloppu ja joskus viikollakin?
Pelottaa vain että miten lapsi reagoi eroon (1v 1kk). Miten teillä muilla ovat lapset sopeutuneet eroon ja erille muuttoon? Itsellä pyörii vain mielessä että lapsi alkaa vain rakastamaan toista meistä tai saa traumoja ja niin edelleen...
Mietin että olisiko paras ratkaisu lapsen kannalta että on isänsä luona joka toinen viikko vai joka toinen viikonloppu ja joskus viikollakin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla oli kaksivuotias poika kun erottiin. Hyvin sopeutui hyvin, koska laitoimme lapsen edun ensimmäiseksi eli ei riidelty ja ei mollattu ja joustetaan puolin ja toisin tapaamisissa. Kovemmalle ero otti silloiselle ekaluokkalaisellemme. Nuorempi ei edes muista aikaa kun isä oli kotona ja sukkuloi tottuneesti molempien kotien väliä kuin myös isoveljensä : ).
Suosittelisin noin pienelle yhtä kotia laajilla tapaamisilla eli etälle joka toisen viikonlopun (vähitellen lisäten kunnes koko vkonloppu isällä) lisäksi arkitapaaminen/tapaamisia. Noin pieni lapsi on vielä niin kiinni äidissään, että viikko-viikko tuskin on lapsen edun mukaista. Tulee tunne-elämän ongelmia jos "riepotellaan". Tottakai myöhemmin voi systeemiä muuttaa kun lapsi kasvaa.
Tsemppiä! Niin klisee kuin onkin, niin elämä kantaa. Meillä alkusopeutumisen jälkeen meni paremmin, koska energiaa ei kulunut enää toimimattomaan parisuhteeseen. Oli ihanaa vain olla ja keskittyä lapsiin. Nyt muistelen joskus kaiholla mennyttä aikaa jolloin en ollut vastuussa kuin itselleni ; ).