Tyttö meni puolipäivätarhaan (klo 8.30-12) viime syksynä ollessaan 2v9kk, kun tuntui, ettei pihapiirissä ollut kavereita ja säälin kun joutui aina vain aikuisen kanssa leikkimään (en itse ole "luonnollinen" leikittäjä niin kuin jotkut), lisäksi olen itse ollut nuo aamupäivät puolipäivätöissä, mikä on ihan kodin taloutta tietenkin helpottanut. Ihan ok tyttö sinne tarhaan meni melkein kevääseen saakka, jolloin tuli tosi vahva vastustus, ettei halua mennä sinne, "kukaan ei halua olla kaveri" ym. ja nyt toisen tarhavuoden alettua sama on jatkunut, vaikka raportit tarhaopelta onkin, että tytöllä on siellä hyvä kaveri ja menee kaikki ok. Hakiessa vaikuttaa ihan iloiselta, eikä siellä itkeskele. Mutta aamuisin viedessä aina mankuu että "käännytään takaisin, haluan jäädä sun kanssa kotiin". Iltapäivät ja illat kyllä touhataan kaikenlaista kotosalla kuitenkin.
No, nyt sitten olisi tulossa pikkukakkonen kuvioihin pikapuoliin, ja jään tietysti kotiin taas. Mietinkin siis, pitäisikö vain jatkaa tytön aamupäivätarhaa sosiaalistumisen merkeissä vai antaa tytön jäädä kotiin, kun kerran itsekin jään vauvan kanssa? Puin ja puin asiaa, kallistun itse sille puolelle tällä hetkellä, että tyttö jäisi kotiin, jotenkin tuntuu, että kun se tarhaan meno on niin "vaikeaa", ehkä hän tosiaan olisi onnellisempi kotona? Onhan hän vasta 3v10kk... Jos tarhan jättäisi pois niin jäisikö siinä samalla sitten pois paljon sellaista, mistä tyttö kuitenkin oikeastaan tykkää. Jotenkin nuo kaverijutut on olleet hänelle tosi vaikeita, ei tunnu sopeutuvan joukkoon leikkimään vieläkään, vaan on parempi leikkimään kun on vain yksi kaveri kerrallaan.
Mitä itse tekisit?
No, nyt sitten olisi tulossa pikkukakkonen kuvioihin pikapuoliin, ja jään tietysti kotiin taas. Mietinkin siis, pitäisikö vain jatkaa tytön aamupäivätarhaa sosiaalistumisen merkeissä vai antaa tytön jäädä kotiin, kun kerran itsekin jään vauvan kanssa? Puin ja puin asiaa, kallistun itse sille puolelle tällä hetkellä, että tyttö jäisi kotiin, jotenkin tuntuu, että kun se tarhaan meno on niin "vaikeaa", ehkä hän tosiaan olisi onnellisempi kotona? Onhan hän vasta 3v10kk... Jos tarhan jättäisi pois niin jäisikö siinä samalla sitten pois paljon sellaista, mistä tyttö kuitenkin oikeastaan tykkää. Jotenkin nuo kaverijutut on olleet hänelle tosi vaikeita, ei tunnu sopeutuvan joukkoon leikkimään vieläkään, vaan on parempi leikkimään kun on vain yksi kaveri kerrallaan.
Mitä itse tekisit?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä minä tuossa tilanteessa ottasin lapsen pois päiväkodista. Jos tuntuu, ettei kotona ole riittävästi virikkeitä, kannattaa selvittää onko lähistöllä jotain kerhoja hänen ikäisilleen. 1-2 kertaa viikossa kerho voi olla ihan sopivasti hänelle. Ja lisäksi voitte käydä porukalla perhekerhoissa, joissa ainakin täällä meilläpäin on myös yli 3 vuotiaita lapsia.
Kiva kuulla, se jotenkin tuntuisi luonnolliseltakin. Tässä lähipiiri vain jotenkin niin pitää sitä päiväkotia tosi tärkeenä, ihan ku ei vois kasvaa sosiaaliseksi ilman sitä ryhmää. Oon vaan miettiny, että ehkä tämä tyttö nyt vain ei vielä ole valmis. Tuntuu kurjalta pakottaa. Ja semmoinen perhekerho tosiaan olis lähellä.
...meilläkin lähipiiri piti tärkeänä tätä hoitoon viemistä, kun "saa kavereita ja oman ikäistä seuraa". Laitettiinkin hoitoon, kun tyttö oli puolentoista vuoden ikäinen. Tykkäsi kyllä olla, mutta itsestä tuntui niin pahalta viedä hoitoon. Vuoden päivät oli perhepäivähoitajalla ja äitiyslomalle jäätyäni toista odottamaan, tyttökin jäi kotiin. Noh, tyttö 4 vee on iloinen ja reipas ja tosi sosiaalinen tapaus ilman sitä hoitopaikkaakin. Tällä hetkellä käy seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa ja sieltä on löytynyt paljon uusia kavereita.
Meidän nuorimmainen on nyt puoltoista vuotias reipas miehen alku. Päivääkään ei ole ollut päivähoidossa ja ihan sosiaalinen tapaus tuntuu olevan, jopa enemmän mitä siskonsa tämän ikäisenä.
Olen mennyt aina töihin kun nuorimmainen on ollut 1v. Silloin lapset ovat sitten menneet hoitoon. Mutta aina kun meille sitten syntyy vauva, jäävät isommat kotiin. Nauttivat siitä kovasti! Neljävuotiaat käyvät seurakunnan kerhossa ja siitä pienemmät ovat kanssani kotona. Käymme perhekahvilasssa ja kyläilemme ja kutsumme meille vieraita. Siinä kaverisuhteita. Mutta pienelle äiti on oikeesti paras kaveri. Äiti lukee, äiti pelaa lautapeliä jne. Äidin kanssa siivotaan ja leivotaan jne.
Mielestäni lapselle on rangaistus jos ensin syntyy perheeseen vauva ja sitten lapsi vielä kiikutetaan tarhaan ja äiti jää kotiin sen uuden tulokkaan kanssa kahdestaan. Käy kyllä lapsen luonnon päälle semmoinen. On kuin omalla aviomiehellä olisi toinen nainen... Siis ihan eri juttu, mutta tunnetasolla yhtä rankka.
jos viet tarhaan, vauvan jäädessä kanssasi kotiin, niin se aiheu´ttaa suurempaa vastustusta ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Koska lapsi tuntee, että sysäät hänet pois tieltä, jotta saat olla vauvan kanssa jne. Mutta voisit viedä esimerkiksi seurakunnan kerhoon, nehän ovat vin kaksi kertaa viikossa ja alottaa tytölle jonkin harrastuksen, jumppa tai muskari esimerkiksi. Täällä saisi niitä muita lapsikontakteja ja ohjattua toimintaa jne.
tee tietenkin niin kuin sydän sanoo, kyllä varmasti tiedät oikean ratkaisun...mutta itse lastentarhanopena ja kahden pienen pojan äitinä sanoisin että kannattaa harkita ainakin sitä että hoitoa ei olisi joka päivä vaan esim 3 pvänä viikossa tai sitten todellakin kerhoa tms. mutta ei se päiväkoti oikeestikaan paremmmin korvaa omaa kotia ja hyvää ja syvää suhdetta vanhempiin ja sisarukseen.kerran lapsesi ovat vain pieniä joten kyllä melekin jos itse vain jaksat harkitsisin isommankin kotihoitoa!onnea koko perheelle!
Tosi hyviä pointteja kaikilta.
Ja koska jo nyt uskon, että taitaa tulla tytölle pienoinen mustasukkaisuus uudesta vauvasta niin varmasti auttais, jos sille tulis tunne, että vauvan ansiosta saakin jäädä kotiin :)
Nyt vaan pitäs jotenkin taivutella tuo siippa, joka pelkää, että tyttö erakoituu ilman tarhaa. Mutta tuollainen vaikka 3pv viikossa tarhaa voisi olla ihan ok kompromissi, ainakin nyt siihen tähtään sitten, ellen tyttöä saa ihan kokonaan kotiin tuon siipan puolesta. Kylläpäs jo helpottaa! Kiitos kaikille!
Oma mielipiteeni on, että tarha on niitä lapsia varten, joiden vanhemmat ovat töissä. Ajattelen siis, että tarha on nimenomaan hoitopaikka sitä tarvitseville. Sosiaaliset suhteet hoidetaan sitten kyläilemällä, leikkipuistossa, perhekahvilassa, srk:n päiväkerhossa, harrastuksissa (esim. muskari, liikuntaleikkikoulu jne).
minäkin. Tarha on niitä varten, joiden vanhemmat ovat töissä. Usein vaihtuvat hoitajat, hälinä ja mekastus ei voi ikinä korvata omaa vanhempaa ja kotia. Virikkeitä ehtii saamaan myöhemminkin, mutta kotiinjäänti mahdollisuudet ovat rajalliset lapsuus on niin lyhyt, miksi eväisit kotihoidon, sen parhaan lapseltasi.