*On yö, kun kello kaksitoista lyö. Kadut ovat tyhjiä, pimeitä. Näen vain lyhtyjä. Muut ovat sisällä unessa sikeässä. Mutta minä, kadulla pimeässä. Ei ketään, ei mitään. Vain kuu taivaalla loistaa, ja tähtien värit toistaa. Se näky, niin kaunis. Kuin sata timanttia meressä, tuntemattomassa. Kissa jossain maukuu, varmaan yksinäisyyttä naukuu. Käperryn sen viereen puiston penkille, se kehrätä koittaa, minulle sen varmaan osoittaa. Nukahdan uneen, hiljaiseen, ikuiseen.*
(ei otsikkoo:)
EIhelluntalainen
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.