Mä seison peilin edessä jäätynyt ilme kasvoillani. Mä yritän katosa peilin kautta syvälle silmiini ja löytää niistä edes jotakin, mikä todistaisi, että olen vielä elossa.
Mutta mitä näenkään: Pienen tytön, jonka hentoiset kädet roikkuvat kohti maata. Silmät, joissa elämänliekki ei ole loistanut moneen vuoteen. Suun, joka ei ole saanut hymyillä. Sydämen, jonka elämä on raiskannut ja ihmiset tallanneet. Ihmisen, joka on hajonnut tuhansiksi sirpaleiksi.
Kunpa kaikki voisikin olla toisin. Voisinpa katsoa peiliin ja nähdä sieltä tytön, jonka silmät olisivat täynnä elämänhalua, toivoa ja itsevarmuutta. Suun, joka jaksaisi hymyillä vaikeinakin aikoina. Sydämen, jonka elämä olisi muokannut kestäväksi. Ihmisen, joka olisi kokonainen.
Mutta mitä näenkään: Pienen tytön, jonka hentoiset kädet roikkuvat kohti maata. Silmät, joissa elämänliekki ei ole loistanut moneen vuoteen. Suun, joka ei ole saanut hymyillä. Sydämen, jonka elämä on raiskannut ja ihmiset tallanneet. Ihmisen, joka on hajonnut tuhansiksi sirpaleiksi.
Kunpa kaikki voisikin olla toisin. Voisinpa katsoa peiliin ja nähdä sieltä tytön, jonka silmät olisivat täynnä elämänhalua, toivoa ja itsevarmuutta. Suun, joka jaksaisi hymyillä vaikeinakin aikoina. Sydämen, jonka elämä olisi muokannut kestäväksi. Ihmisen, joka olisi kokonainen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.