kaikki

tosi hellyttävä bokserityttö. On hellunen luonteeltaan, aina haluaisi olla lähellä ja kiipeää syliin jossa haluaa nukkua, ihana tuhisija, lapsiystävällinen ja oppivainen. Minun mielestä tämä meidän neiti on helppo opettaa. Menee tyyliin parista kerrasta temput opiksi.

Jos kaluaa tuolin jalkaa ja sanon että ei, älä pure, ihan jutellen niin se lopettaa. Samoin kun repii sanomalehtiä ja sanon että ei.. niin lopettaa. Ihan ihmettelen että miten se onkin niin kiltti. Toki voi unohtaa ja kokeilee joskus toisella kertaa ;) mutta ainakin tuntuu että haluaa miellyttää ja totella.

Vilkaskin on, mutta ei mitenkään ylivilkas. Ihan sopiva. En osaa verrata muun rotuisiin pentuihin tuota vilkkautta kun kaikki pennut on leikkisiä. Luulen kyllä että tämä ei ole vilkkain boksupentu, osaa olla rauhassa vaikka on vasta 12 vkoa.

Kyllä minä tämän yksilön perusteella ainakin voin suositella. Tosin vähän aikaahan me vasta ollaan yhteiseloa vietetty mutta en olisi voinut parempaa pentua kuvitella.

Bokseri ei ole aivan yhtä vaativa rotu kuin dobermanni ja rottweiler. Se on silti koulutettava hyvin, mutta ihmisiä kohtaan se ei yleensä ole aggressiivinen. Bokseri on hyvä lemmikki ja sen voi huoletta hankkia vaikka joltakin Kennelin kasvattajalta pentuna, jos osaa kuunnella kasvattajan antamia neuvoja ja noudattaa niitä. Bokseri tulee totuttaa erityisesti muihin koiriin jo pentuna ja myös vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Oikein kasvatettuna bokserista saa kaikille ystävällisen lemmikin. Bokserilla on kumminkin palveluskoiran luonnetta, joten se tarvitsee paljon liikuntaa. Bokserit säilyvät pentumaisen leikkisinä aina vanhuuteen saakka. Lasten kanssa bokseri tulee hyvin toimeen. Bokserilla on voimakas taipumus vahtia reviiriään, perhettään ja omaisuuttaan, mutta oikean laisella koulutuksella tämä taipumus tulee esiin vain tarpeen vaatiessa. Kannattaa myös lukea tietoa bokserista mahdollisimman monesta lähteestä, jos päättää bokserin lemmikiksi hankkia.
T: Sussex spaniel

Mulla on 11 -viikkoinen poika. Hän on ensimmäinen koirani. Mietin pitkään, että onko se ekaksi koiraksi liian kovapäinen, mutta nyt eloa opetellessa olen kyllä havainnut että se on ihan siitä kiinni, miten koiraa osaa lukea, miten sen kontaktin saa aikaiseksi ja miten paljon siihen on halukas panostamaan. Vaikka yhteiseloa on takana vasta kuukauden verran, olen kyllä niin innoissani tästä lapsosesta ettei mitään järkeä! Tämä on siis vasta pentu, mutta kyllä nyt jo osaan erottaa sen luonteenpiirteitä aika pitkälle.. Yllätyksiä varmaan tulee kyllä, sitä en epäile! Mutta minun poika on utelias! Joka paikkaan se seuraa kuin perskärpänen ja haluaa olla mukana duunaamassa mitä milloinkin. Leimautuvainen ja seurallinen. Se tulee hienosti vapaana perässä, vaikka menisin pidemmälläkin, se vahtii missä olen, tulee viereen nukkumaan, könyää syliin leikkimään, vessassakin pitäisi saada istua samaan aikaan :D Jokaista ihmistä rakastaa ja haluaisi tutustua kaikkiin! Myös toiset koirat kiinnostaa, ja hyvillä mielin on niihin tehnyt tuttavuutta. Rohkea tämä on. Ei pelkää uusia asioita, kun ollaan paljon erilaisissa tilanteissa oltu: kaupungin melussa, kylässä, hississä, kissojen keskellä, imuroitu... Se katselee mikä on tilanne ja osaa se varoa jos sillä on huono kokemus jostain. Mutta moni 11-viikkoinen vauva ei tule kerrostalon kivirappusia alas omasta halustaan ja vielä tykkää siitä! Kaikki mitä se oppii, se haluaa toistaa ja toistaa.

Siitä päästäänkin taas yhteen piirteeseen: tämä on myös tosi oppivainen. Hirmu nopeasti on oppinut perusjuttuja, jotka on hyödyllisiä varmasti koko elämän, kuten se, että laitan namin sen eteen ja sanon että "odota". Sitten kun kuuluu lupa "ole hyvä", pentu ottaa namin. Olen testannut temppua sanomalla "oravannahka" samalla äänensävyllä, tai "ohjenuora" tai vastaavaa, mutta vasta oikean sanan kuultua se ottaa namin :) Tätä samaa käytän, kun annan ruokaa: pentu odottaa, ja kun saa luvan, se alkaa syödä. Tai suojatiellä, odottaa ja kun saa luvan, niin mennään! Tai kun tullaan lenkiltä, niin pentu odottaa että äiti riisuu ulkovaatteet ja sitten otetaan vasta hihna pois jne.. Näitä sitten sovelletaan kun käskyt alkavat olla tuttuja.

Bokserista aikuisena mulla ei ole kokemusta, muuta kuin kuulopuheita, mutta käsittääkseni niiden perusteella se on hyvin suora, eli siis harvoin arvaamaton! Juuri siksi, että sillä ei ole tapana olla mielinkielin, jolloin se näyttää selvästi sen jos sitä vituttaa jolloin omistaja voi selvästi sen havaita ja ennakoida mahdolliset kiukkukohtaukset.. Se on koko elämänsä ajan suora. Jos se on onnellinen, se möhkii sylissä, jos sitä vituttaa niin se mököttää tai ätisee. Se ei pelaa. Se tuo tietynlaista turvaa siihen, että jos vain osaa koiraansa lukea niin tietää kyllä millainen tilanne pitää mitenkin hoitaa. Lisäksi ne on kuulemma kovin häslääjiä.. No uskon täysin sen, että ainakin meidän penska tulee olemaan juuri tuollainen pentuleikkisä varmasti aina, kiinnostuu asioista ja keksii kaikenlaista, mutta yksilöeroja varmasti on paljonkin! Tämäkin suht. rauhallinen rotunsa edustaja, letkeä ja lungi jätkä ;) Eroja on paljon. Myös siinä, missä vaiheessa ne aikuistuvat. Boksereiden omistajien mukaan joku on puolivuotiaana muutaman kuukauden koittanut testata josko voisi pomottaa omistajia, joku taas ollut vajaat kolme vuotta täysin mahdoton tapaus.

Itsepäisyydestä on ollut puhetta paljon. ja ainakin omassani huomaan sitä. Se kun ei välttämättä enää vanhempana tee juttuja vain siksi että omistaja käskee, kun sen miellyttämisen halu ei ole lähellekään sama kuin esim. rotikoilla.. Vaan sen täytyy saada aina itselleen siitä jotain. Sen täytyy saada haluamaan toimia yhteistyössä, ei niin että omistaja on pallo jalassa joka vain natkuttaa. Tietysti se johtajuusasia pitää tehdä selväksi, mutta käsittääkseni tärkeämpää on pelata homma niin, että koira kokee tekemiset mielekkääksi. Oli se sitten palkkiona nami, leikki tai kehu.. mikä mihinkin yksilöön toimii. Jos sitä ei kiinnosta tehdä jotain, niin ei se kuulemma aikuisempanakaan vaivaudu. Ellei saa itsellensä siitä tyydytystä.

Mutta omat kyselyni, kokemukseni ja mietintäni ovat osoittaneet bokserin olevan uskollinen, rohkea ja luotettava ystävä, lapsi- ja ihmisrakas ja perusluonteeltaan positiivinen kaveri, oppivainen ja harrastusta ja aktiviteettia kaipaava kumppani.

Tämmösiä mietteitä mulla, pienen pennun omistajalla.

kiitos vastauksista, niistä ollut apua. =)

bokseri on innokas aikuisena ja pentuna hieman tutkija.
pentu vaiheessa sotkee noin 5-7kk ajan mutta kun se vaihe on ohi alkaa kiintymys joka kestää elin-iän.töistä kun tulet kotiin bokseri on silminnähden iloinen ja pussailee jos se on sille vain sallittu.viikoloppu kun tulee pokseri on iloisenpi koska se tietää että saa olla perheensä kanssa.saunan kun laitat lämpiämään jonottaa bokseri saunan ovella pääsyä sinne mihin muutkin menee.se on kaikessa mukana.jos luet lehteä bokserikin tulee tuhusemaan ja katsomaan samaa kuvaa.bokseri ei petä ikinä eikä ole salakavala.
bokseri on sinulle aito viimeiseen sydämen lyöntiin asti.meillä bokseri on noussut ihmisen asemaan.