Elikkä, mistä sitä aloittaisi.
No ensin voisin kertoa minkä laista oli lapsen isän kanssa asuessa 11kk lapsen elämästä.
Ensinnäkin miehen kaikki lauseet alkoi
muissakin perheissä nainen tekee…
Ennen vanhaa naiset teki…..
Enkä saanut suuttua. Ja jos minä sanoin
Muissaki perheissä mies siivoaa.
Muissaki perheissä mies hoitaa kaverina lasta.
Mutta niistä lauseista mies suuttui.
Eli meillä mies ei osallistunut lapsen hoitoon, eikä siivoamiseen.
Nainen teki kaiken.
Jos minulla oli joku hammaslääkäri aika tai joku sellainen aika johonkin ettei lasta voinut hoitaa, niin perheissä on isä joka silloin hoitaa lapsia.
Mutta ei meillä. Meillä mies sanoi aina että ”ota mukaan, onhan niitä yksin huoltajia joilla ei ole ketään”
Oloni olikin monesti sellainen. Jos lapsi vietiin sukulaisille hoitoon että saatais kahden keskistä aikaa, niin eipä se mennyt niin.
Lapsi oli hoidossa, minä kotona neljän seinän sisällä, ja mies oli ja kulki aivan kuin olisi elänyt sinkkumies elämää.
Samoin oli silloinkin jos oli lapsi kotona. Minä olin lapsen kanssa kotona, siivosin… Mies kävi vain kotona syömässä.. Ja kulki ja oli aivan kuin saman katon alla olisi ollut sinkku mies ja yksin huoltaja äiti.
Myönnän että mieheni teki outoa työtä työ ajat vaihtelevia, aamu 6-9 ja ilta 17-20 joka päivä.
Lisäksi siinä välissä saattoi olla 2-3 tuntia muuta työtä…
mutta hän teki sitä kotona… mutta aina kun kävi kotona ei puhunut… söi,nukkui tai pelasi pelikonetta.
ja jos meillä sattui olemaan riitaa (riidalla tarkoitan mykkä koulua) kun meillä rakentavampia riitoja ollut. Niin mies saattoi järjestää lapsemme hoitoon 3km päässä asuvalle siskolleen.
Joka on sanonut että lapsemme on kuin heidän oma, koska he eivät ole saaneet yrityksistä huolimatta kuin vaan yhden lapsen.
No olihan meillä muitakin juttuja, mutta tuossa lievemmät…
Kesäkuun lopulla kyllästyin tällaiseen perhe elämään, kun mielestäni isän ja lapsen yhteinen aika on tärkeä ja sitä ei löytynyt saman katon alla ollenkaan.
Niin lähdin lapsen kanssa.
Mutta lähdin ihan virallisia polkuja pitkin.
Tietenkin olisin voinut lähteä toisellaki tavalla, mutta mies oli narsistinen, ja nyt olisi pahemmat ongelmat varmaan.
Virallisilla poluilla tarkoitan että soitin kaupungin perhetyöhön ja kerroin tilanteen.
Järjestivät minulle ja lapselle loman.
Lastenkotiin. Jossa olemme vielä tällä hetkelläkin, mutta hiukan eri tavalla nyt.
Silloin kun menimme olin väsynyt, nyt olen virkeä.
Olin syyskuun loppuun asti lapsen kanssa lasten kodilla ja sain sillä välin asunnon ja järjesteltyä jo sen sellaiseen kuntoon että lapsi voisi tulla milloin vain minun luokse.
Nyt isällä onki aikaa, ja yrittää taistella lasta kotiin itselle.
Nyt isällä ollut aikaa 2 kuukautta lapselle… 1 kuukauden siittä kerran viikossa 2 tuntia kerralllaan.. ja sitten laitettiin että on oikeus näyttää isälliset taidot 8 viikkoa.
No sitä 8 viikon jaksoa on kulunut nyt 4 viikkoa.
Tilanne on nyt tämä..
Että isällä on 4 viikkoa jäljellä näyttää isälliset taidot.
Itse olen laittanut merkille että isä ei siivoa kunnolla, juo, ja ei leiki ja touhua niin paljon lapsen kanssa.Pelaa peli konetta, johon itse en näe aikaa ollenkaan, 1v3kk ikäisen lapsen kanssa.
Mitä minuun tulee. Niin minä olen sanaut lapsen toisin kuin isä jo 3 kertaa kotiini pitkiksi viikonlopuiksi.
Joka päivä kun olen lapsen kanssa niin siivoan ja askartelen lapsen kanssa jotain ja teen ruokaa.
Siivoan tietenki vain sillä välin kun lapsi on nukkumassa.
Lapsi nukahtaa minun kanssa hyvin, mutta minun kanssa ensimmäinen ilta on vaikea ja luulen sen johtuvan siittä että isä ei pidä kiinni saman laisista nukuttamis rutiineista.
ja jonka isä on sanonut suoraan että ei noudata niitä, ja lapsi heräilee hänen kanssa monta kertaa yössä ja isä on jo väsynyt. Minun kanssa lapsi nukkuu yön 19-7.
Meillä on tulossa lastenvalvojan aika, niin voinko pyytää jo lastani kotiin luokseni.
Ovatkohan nähneet samat ongelmat isässä kuin minä.
Tässä on lyhyesti ja tiivisteltynä asiat, voi kysyä ja kommentoida asiaan.
Vastaan mielellään lisää.
Ja syy siihen miksi lapsi on lastenkodissa on se että se on pois huoltajuus kiistan välistä puolueettomalla alueella.. avohuollon tuki toimenpiteenä sijoitettu.
No ensin voisin kertoa minkä laista oli lapsen isän kanssa asuessa 11kk lapsen elämästä.
Ensinnäkin miehen kaikki lauseet alkoi
muissakin perheissä nainen tekee…
Ennen vanhaa naiset teki…..
Enkä saanut suuttua. Ja jos minä sanoin
Muissaki perheissä mies siivoaa.
Muissaki perheissä mies hoitaa kaverina lasta.
Mutta niistä lauseista mies suuttui.
Eli meillä mies ei osallistunut lapsen hoitoon, eikä siivoamiseen.
Nainen teki kaiken.
Jos minulla oli joku hammaslääkäri aika tai joku sellainen aika johonkin ettei lasta voinut hoitaa, niin perheissä on isä joka silloin hoitaa lapsia.
Mutta ei meillä. Meillä mies sanoi aina että ”ota mukaan, onhan niitä yksin huoltajia joilla ei ole ketään”
Oloni olikin monesti sellainen. Jos lapsi vietiin sukulaisille hoitoon että saatais kahden keskistä aikaa, niin eipä se mennyt niin.
Lapsi oli hoidossa, minä kotona neljän seinän sisällä, ja mies oli ja kulki aivan kuin olisi elänyt sinkkumies elämää.
Samoin oli silloinkin jos oli lapsi kotona. Minä olin lapsen kanssa kotona, siivosin… Mies kävi vain kotona syömässä.. Ja kulki ja oli aivan kuin saman katon alla olisi ollut sinkku mies ja yksin huoltaja äiti.
Myönnän että mieheni teki outoa työtä työ ajat vaihtelevia, aamu 6-9 ja ilta 17-20 joka päivä.
Lisäksi siinä välissä saattoi olla 2-3 tuntia muuta työtä…
mutta hän teki sitä kotona… mutta aina kun kävi kotona ei puhunut… söi,nukkui tai pelasi pelikonetta.
ja jos meillä sattui olemaan riitaa (riidalla tarkoitan mykkä koulua) kun meillä rakentavampia riitoja ollut. Niin mies saattoi järjestää lapsemme hoitoon 3km päässä asuvalle siskolleen.
Joka on sanonut että lapsemme on kuin heidän oma, koska he eivät ole saaneet yrityksistä huolimatta kuin vaan yhden lapsen.
No olihan meillä muitakin juttuja, mutta tuossa lievemmät…
Kesäkuun lopulla kyllästyin tällaiseen perhe elämään, kun mielestäni isän ja lapsen yhteinen aika on tärkeä ja sitä ei löytynyt saman katon alla ollenkaan.
Niin lähdin lapsen kanssa.
Mutta lähdin ihan virallisia polkuja pitkin.
Tietenkin olisin voinut lähteä toisellaki tavalla, mutta mies oli narsistinen, ja nyt olisi pahemmat ongelmat varmaan.
Virallisilla poluilla tarkoitan että soitin kaupungin perhetyöhön ja kerroin tilanteen.
Järjestivät minulle ja lapselle loman.
Lastenkotiin. Jossa olemme vielä tällä hetkelläkin, mutta hiukan eri tavalla nyt.
Silloin kun menimme olin väsynyt, nyt olen virkeä.
Olin syyskuun loppuun asti lapsen kanssa lasten kodilla ja sain sillä välin asunnon ja järjesteltyä jo sen sellaiseen kuntoon että lapsi voisi tulla milloin vain minun luokse.
Nyt isällä onki aikaa, ja yrittää taistella lasta kotiin itselle.
Nyt isällä ollut aikaa 2 kuukautta lapselle… 1 kuukauden siittä kerran viikossa 2 tuntia kerralllaan.. ja sitten laitettiin että on oikeus näyttää isälliset taidot 8 viikkoa.
No sitä 8 viikon jaksoa on kulunut nyt 4 viikkoa.
Tilanne on nyt tämä..
Että isällä on 4 viikkoa jäljellä näyttää isälliset taidot.
Itse olen laittanut merkille että isä ei siivoa kunnolla, juo, ja ei leiki ja touhua niin paljon lapsen kanssa.Pelaa peli konetta, johon itse en näe aikaa ollenkaan, 1v3kk ikäisen lapsen kanssa.
Mitä minuun tulee. Niin minä olen sanaut lapsen toisin kuin isä jo 3 kertaa kotiini pitkiksi viikonlopuiksi.
Joka päivä kun olen lapsen kanssa niin siivoan ja askartelen lapsen kanssa jotain ja teen ruokaa.
Siivoan tietenki vain sillä välin kun lapsi on nukkumassa.
Lapsi nukahtaa minun kanssa hyvin, mutta minun kanssa ensimmäinen ilta on vaikea ja luulen sen johtuvan siittä että isä ei pidä kiinni saman laisista nukuttamis rutiineista.
ja jonka isä on sanonut suoraan että ei noudata niitä, ja lapsi heräilee hänen kanssa monta kertaa yössä ja isä on jo väsynyt. Minun kanssa lapsi nukkuu yön 19-7.
Meillä on tulossa lastenvalvojan aika, niin voinko pyytää jo lastani kotiin luokseni.
Ovatkohan nähneet samat ongelmat isässä kuin minä.
Tässä on lyhyesti ja tiivisteltynä asiat, voi kysyä ja kommentoida asiaan.
Vastaan mielellään lisää.
Ja syy siihen miksi lapsi on lastenkodissa on se että se on pois huoltajuus kiistan välistä puolueettomalla alueella.. avohuollon tuki toimenpiteenä sijoitettu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikö virallinen reitti lainkaan ohjannut teidän perhettä ensin perheterapeutille tai vastaavalle, joka olisi yrittänyt saattaa toinen toistenne aiheuttamiin pulmiin jonkin ratkaisun. Toisekseen, kuin lapsi on voitu erottaa nyt teistä kummastakin asumaan erossa molemmista vanhemmistaan ja kaikista sukulaisistaan.
Väärin, todella kaikilta osin väärin toimittu virka-auttajienne puolelta. Kuinka sanomattoman ikävä taaperolla onkaan teitä kumpaakin. Lapsenne on pistetty kärsimään, hän ei tosta ikinä toivu. Alle 3-vuotiaana ja hylkäämisen kokeneena hän kärsii viranomaisten "auttamisesta" lopun ikäänsä. Kuinka te olette voineet suostua tollaseen.
no... Kuitenkaan ei ihan ole erotettu kummastakaan
Vaan on että koko ajan jompi kumpi on lapsen kanssa.
Minä jo luulin, että lapsi on jätetty lastenkotiin.
No sitten.
Mutta eikö tosiaan ehdotettu ensin perheneuvolaa tai jotain parisuhdeammattilaista, joka olisi selvittänyt teidän ristiriidat. Nythän mies näyttää ainakin vähän ryhdistäytyneen, mistä sen tietää, mihin hän vielä yltää kun tajuaa, mitä on menettämässä.
ei ehdotettu mitään sellaista...
vaan totesivat... kauan kestit miestä... He odottivat että ymmärtäisit aikasemmin lähteä..
mutta jotenki pelottaa nyt kuitenkin että lapsi joutuu isälle, joka ei pidä tarpeeksi siisteydestä huolta (lattiat,lapsen vaate kaappi, tiskaus ja on tapana juoda alkoholia)
Ei anna virikkeitä lapselle..
Eikä voi tarjota lapselle saman ikäistä seuraa.
Minä siivoan,tiskaan, ja pidän vaatteet ehkä liianki hyvin järjestyksessä, ja askartelen lapsen kanssa joka päivä kun olen lapsen kanssa, ja minun ystävä piirissä on melkein kaikilla saman ikäisiä lapsia...
mutta osaatko sanoa kuinka ja kummalle lapsi menee...
loppujen lopuksi.. isälle vai äitille..
Sitä lähdin ensin tekstilläni hakemaan
Jos sossut sanoivat sinulle:
"
vaan totesivat... kauan kestit miestä... He odottivat että ymmärtäisit aikasemmin lähteä..
"
niin tuntuisi oudolta, että lapsen pitäisi yksin tuota miestä kestää, jos ei sossun mielestä äidinkään kuulu. Siksi noista repliikeistä päätelle vaakakuppi kallistuu äidin suuntaan. Silti ihmettelen, ettei ole yritetty auttaa teitä pariskuntana ja pitää perhettänne yhdessä. Jos isälle lapsi nyt menee, niin varmaan kadut, että menit sosiaalitanttojen luo huolinesi. Toisaalta, nythän isä yrittää. Minusta molemmille puolisoille kuuluisi toinen mahdollisuus, koska lasta ei ole kumpikaan kaltoinkohdellut.
kumpikaan ei ole kaltoin lasta kohdellut..
mutta minä kannoin täysin vastuun lapsesta ensimmäisen 11 kuukautta...
Isä ei edes vilkassut.. eikä koskenut lapseen...
minusta olisi väärin se että nyt isä saisi lapsen...
Jos niin helpolla voi saada huoltajuus kiistassa lapsen ettei ole ensimmäiseen 1 vuoteen lapsen kanssa niin minä tahtoisin saada monta lasta..
Tottakai haluat lapsesi huoltajuuden. Olisi kuitenkin hyvä, että hänellä säilyisi myös suhde isään, koska kyseessä on lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa, eikä vanhempien oikeus lapseen. Pidetään peukkuja, että lapsesi joudu vaan joudu pitkäaikaiseksi riitakapulaksi vaan että pääsette huoltajuudesta sopuun. Noin pieni olisi varmaan äidillä luonnostaan. Äitiähän lapsi huutaa, kun ikävä tulee. Mutta älä eliminoi sitten isää lapsen elämästä, jos lapsen saat itsellesi.
Ihmettelen, miksi ylipäätään ei voida erota ilman sosiaaliviranomaisia.
Haluaisin vielä sanoa sinulle, että onko teidän erossa kyse rakkauden loppumisesta vai onko kyse siitä, että miehesi ei ole kenties tottunut tai oppinut omassa kodissaan aikanaan sellaista käyttäytymistä, mitä sinä ole ajatellut teidän yhdessäolosta perheenä.
Jos mies ei ole väkivaltainen eikä kohtele lastaan eikä sinua kaltoin, niin jospa kyseessä on vain tiedän välisten odotusten erilaisuus joka voisi selvitä kun kommunikoisitte keskenänne.
Sitten on vielä sellainen juttu, että harva mies osaa ihan pienen vauvan kanssa tehdä juuri mitään. Hän voi tuntea itsensä ihan avuttomaksi ja katselee vierestä kun vaimolta vauvelin kanssa puuhaaminen sujuu luonnostaan. Nyt mies on päättänyt, että hän haluaa olla lapsensa kanssa elämässään. Ehkä hän ei haluaisi sinustakaan luopua. Perheen muovautuminen ja yhteiseloon tottuminen kestää paljon kauemmin kuin tuon 11 kuukautta ja kaiken aikaa lapsi kasvaa niin, että hän voi olla enemmän isänsäkin kanssa ja isä tottuu ja kiintyy lapseen. Ota huomioon se seikka, että miehesi on erilaisesta perhekulttuurista kuin sinun kotisi ja hänellä ei ole käsitystä varmaan ihan kokonaisuudessaan siitä mitä häneltä odotat. Minusta teidän ero voitaisiin vältää perheneuvolan tai jonkun perheterapeutin avulla kun kerran molemmat rakastatte lastanne. Miehesihän olisi voinut unohtaa lapsensa ja sinut, kun olit lähtenyt. Niin hän ei tehnyt. Älä odota mieheltäsi samanlaista oloa lapsen kanssa kuin itse teet. Anna hänelle tilaa itse löytää omanlaisensa yhdessäolo, joka on rikkaus lapselle siinä missä sinunkin kanssasi. Voitteko kommunikoida keskenänne ilman vaatimuksia toinen toistanne kohtaan.