taso laskenut kuin lehmän häntä. Tämä uusin suomennettu Liseyn tarina on kuraa.
Sata ensimmäistä sivua on ainakin niin puuduttavaa luettavaa, että Kalle Päätalokin jää kakkoseksi.
Melkein puoliväkisin luettava eteenpäin, että tapahtuuko tässä jotain. Hyvästä unilääkkeestä tuo käy.
Sata ensimmäistä sivua on ainakin niin puuduttavaa luettavaa, että Kalle Päätalokin jää kakkoseksi.
Melkein puoliväkisin luettava eteenpäin, että tapahtuuko tässä jotain. Hyvästä unilääkkeestä tuo käy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa lukea loppuun asti se kirja ennen kuin käy tuomitsemaan. ajattelin itekkin n. ekat sata viiskyt sivua, et mitä kuraa tää oikeen on, mu
hmm.. tietokone temppuilee.. mutta siis, se tarinahan alkaa vasta siinä parin sadan sivun jälkeen, ja vasta siinä vaiheessa alkaa ymmärtää sitä alkua. niinhän se yleensäkki on kaikissa kingin kirjoissa. alku tuntuu sekavalta, ei tajua mistään mitään, mutta sitten tulee ahaa-elämys, eikä tahdo päästää kirjaa käsistään. ite tykkäsin loppujen lopuksi tosi paljon ko teoksesta. ei ihan perinteistä kingiä, ja hyvä niin. =)