Saksanpaimenkoira...

MOI!

Olen hakkimassa saksanpaimenkoiraa, ja kun
mainitsin asiasta luokkakavereilleni, että äitini
ostaisi sen minulle synttärilahjaksi. (17v.) Sain
aika negatiivista palautetta muutamilta
aikuisopiskelijoilta jotka kuulivat asiasta....
esim. "Sakemannit on vihaisia!" "Et osaa sitä
kouluttaa oikein, ne vaatii aikaa." ynnä muuta
vastaavaa, mutta mielestäni koira ei synny
vihaiseksi, siitä tehdään vihainen ja sitä
vartenhan koirakouluja on, et sieltä sais apuu
koulutukseen.... ja en näe syytä et miks en vois
ottaa just sakemannia, kun sellaiseen
olen "ihastunut" Vai ovatko nuo aikuiset
oikeessa, ja mä väärässä? enkö voi ottaa
sakemannia? Kertokaa mulle!
111035
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Itse olen 17,kesällä 18 ja haen itselleni Sakua
tai Dobberia!
Äitini kasvattaa koiria joten kokemusta koirista
löytyy!
Itse opiskelijana olen samassa jamassa, keskellä
ristiriitaisia mielipiteitä siitä sopiiko koira
opiskelijalle!!!??!!!
Mielestäni se sopii jos tietää mitä tekee,sakukin
on aika vaativa koira sinänsä!Aikaa ja tekemistä
TÄYTYY riittää!!??!!
MAilaillaan vaikka kun olemme molemmat
suurinpiirtein saman ikäisiä ja sakua hankkimassa
jos vain haluat:)Niin jutustelen lisää!!
[email protected]

Äänestä
  • ehkä opiskelija kaverisi ovat tavanneet tai
    kuulleet vain vihaisista tappelunhaluisita
    sakemanneista. tietysti niitäkin on mutta yleensä
    kyllä koirasta tulee sellainen mihin se
    kasvatetaan. mutta toivottavasti et ota koiraasi
    vain ulkonäön perusteella? sillä saku on vaativa
    koira ja ei sovi ensimmäiseksi koiraksi hyvin.
    onhan sinulla kokemusta koirista? ja aiothan
    viedä sakusi haraastuksiin? oletko ottanut selvää
    niiden luonteesta,yms? mieti ensin näitä asioita
    ja päätä sitten oletko valmis tähän ihanann mutta
    suht vaativaan rotuun :)

    Äänestä

Aina ei kannata muiden puheita ottaa niin tosissaan, koska eivät he joudu koiraasi hoitamaan ja kouluttamaan vaan sinä itse. Ja vain sinä tiedät kaikkein parhaiten mihin aikasi ja voimavarasi riittävät, eli kannattaa niiden perusteella tarkkaan laskelmoida onko juuri nyt oikea aika hankkia koira.
Itse en muistaakseni koskaan ole tavannut erittäin vihaista, agressiivista sakemannia. Tietysti on ihmisiä, jotka tekevät koirastaan sellaisia, mutta oikealla kohtelulla ja koulutuksella ei koirasta pitäisi vihainen tulla.

Äänestä
  • Saattelin syksyllä hautaan 15 -vuotiaan
    sakemannini, jonka hankin 19 -vuotiaana. Koirani
    oli ihana, lauhkea ja hyvä, ymmärsi puhetta
    paremmin kuin useimmat ihmiset;-)
    Rotu on upea. Tunnut järkevältä nuorelta, joten
    sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua
    sakemannin kanssa. Se tarvitsee vain paljon
    rakkautta ja tarkat rajat - emmekö me kaikki?
    Yksi ongelma ko. rodussa on. Sairaudet. Niiden
    vuoksi oma pentuni ei ole sakemanni, sillä
    halusin mahdollisimman terveen rodun edustajan.
    Mutta toki sakemanneistakin edelleen löytyy
    tervesukuisia (= ei aina sama kuin näyttelyssä
    menestyminen) pentuja.

    Äänestä

Olivatkohan huomauttelijat edes koiraihmisiä?
Aika asiatonta minusta joka tapauksessa, eikä
sellaisista puheista kannata välittää. Itse olin
15v. kun vihdoin haaveeni toteutui ja sain
hankittua oman saksanpaimenkoiran. Nyt siitä
tulee 10 vuotta ja koiria on ollut useita. Ihan
tavallinen koira se sakemannikin on, paljon
vaikeampiakin rotuja on. Saksanpaimenkoira on
helppo koira kouluttaa ja käsitellä kunhan siihen
vain ryhtyy. Terveystilanne on huolestuttava,
toisaalta jos hieman katsoo mistä (linjoista)
koiran hankkii niin eivät nämä nyt sentään kaikki
rikkinäisiä, allergikkoja jne ole. Onnea
erinomaisesta rotuvalinnasta. :)

http://www.solarsusi.net/FinGSD/

Äänestä
  • ...Koirista yleensäkkin on kokemusta, aiemmin
    meillä on ollut vehnäterrieri ja
    kultainennoutaja, jotka ovat jo poismenneitä....
    Apu olisi lähellä sen tarvittaessa, tutullani
    (38v. naisella) on ollu elämänsä aikana 8
    sakemannia... viimeisin kuoli puolivuotta
    sitten... joten asiantuntemusta on lähellä.
    Erinlaisia kirjoja yms. olen sakemanneista
    lukenut....ja opiskellut ahkerasti! Vaikka koira
    tulee lähinnä seuraksi ja lenkkikaveriksi,
    tarvittaessa turvaksi?! niin tarkoituksena olisi
    silti käydä muutamassa näyttelyssä, tai
    käyttökokeessa yms. Toimintaa koirallani tulisi
    olemaan. Ja ajasta, sitä riittää, itse olen
    urheilullinen ihminen, käyn 3 kertaa viikossa
    ratsastamassa kaverini hevosta, jolla on
    itsellään berhandilainen, joten koirani saisin
    ottaa aina mukaan. Ainut aika milloin koira olisi
    yksin, on kouluaika, mutta äitini tekee
    kolmevuorotyötä, joten on joskus aina aamut
    kotona. (Ja pitäähän koiran oppia olemaan
    yksinkin, en tarkoita yksinololla päiviä, vaan
    muutamia tunteja.?!?)

    Äänestä

  • Miksi ei? kirjoitti:

    ...Koirista yleensäkkin on kokemusta, aiemmin
    meillä on ollut vehnäterrieri ja
    kultainennoutaja, jotka ovat jo poismenneitä....
    Apu olisi lähellä sen tarvittaessa, tutullani
    (38v. naisella) on ollu elämänsä aikana 8
    sakemannia... viimeisin kuoli puolivuotta
    sitten... joten asiantuntemusta on lähellä.
    Erinlaisia kirjoja yms. olen sakemanneista
    lukenut....ja opiskellut ahkerasti! Vaikka koira
    tulee lähinnä seuraksi ja lenkkikaveriksi,
    tarvittaessa turvaksi?! niin tarkoituksena olisi
    silti käydä muutamassa näyttelyssä, tai
    käyttökokeessa yms. Toimintaa koirallani tulisi
    olemaan. Ja ajasta, sitä riittää, itse olen
    urheilullinen ihminen, käyn 3 kertaa viikossa
    ratsastamassa kaverini hevosta, jolla on
    itsellään berhandilainen, joten koirani saisin
    ottaa aina mukaan. Ainut aika milloin koira olisi
    yksin, on kouluaika, mutta äitini tekee
    kolmevuorotyötä, joten on joskus aina aamut
    kotona. (Ja pitäähän koiran oppia olemaan
    yksinkin, en tarkoita yksinololla päiviä, vaan
    muutamia tunteja.?!?)

    varsinkin tuo tallilla käyminen koiran kanssa! Se
    jos mikä on koiralle hauskaa, kun pääsee heppojen
    kanssa lenkille. Ja varmasti saa liikuntaa! Ja
    totta on, että koiran on osattava olla myös
    yksin, ei se aina voi olla mukana joka paikassa.
    Paljon onnea sinulle ja tulevalle koirallesi!

    Äänestä

  • Miksi ei? kirjoitti:

    ...Koirista yleensäkkin on kokemusta, aiemmin
    meillä on ollut vehnäterrieri ja
    kultainennoutaja, jotka ovat jo poismenneitä....
    Apu olisi lähellä sen tarvittaessa, tutullani
    (38v. naisella) on ollu elämänsä aikana 8
    sakemannia... viimeisin kuoli puolivuotta
    sitten... joten asiantuntemusta on lähellä.
    Erinlaisia kirjoja yms. olen sakemanneista
    lukenut....ja opiskellut ahkerasti! Vaikka koira
    tulee lähinnä seuraksi ja lenkkikaveriksi,
    tarvittaessa turvaksi?! niin tarkoituksena olisi
    silti käydä muutamassa näyttelyssä, tai
    käyttökokeessa yms. Toimintaa koirallani tulisi
    olemaan. Ja ajasta, sitä riittää, itse olen
    urheilullinen ihminen, käyn 3 kertaa viikossa
    ratsastamassa kaverini hevosta, jolla on
    itsellään berhandilainen, joten koirani saisin
    ottaa aina mukaan. Ainut aika milloin koira olisi
    yksin, on kouluaika, mutta äitini tekee
    kolmevuorotyötä, joten on joskus aina aamut
    kotona. (Ja pitäähän koiran oppia olemaan
    yksinkin, en tarkoita yksinololla päiviä, vaan
    muutamia tunteja.?!?)

    onhan niissä vihaisiakin,mutta niin on kaikissa
    muissakin roduissa vaikka vaan olis toy-
    villakoira.
    pystyt kyllä kouluttamaan koiran ja ainahan voit
    pyytää koulutus apua spl.n alaosaston
    hepuilta.lykkyä tykö koirinesi

    Äänestä

Totuus on se, että kannattaa tarkkaan harkita
minkä koiran ottaa. Se on aika sääli jos koira
vain näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta esim.
tarvitsee lenkkiä erittäin paljon ja se ei
sinulle oikein sovi tai muuta vastaavaa.
Itselläni on Lhasa Apso Kerttu ja se sopii
mainiosti minun elämääni käyttäytymiseltään,
tavoiltaan ym. Olisin kuitenkin halunnut ottaa
Tanskandogin, mutta juuri nämä käyttäytymis asiat
saivat ajatukset muualle, ensinnäkin liian pieni
kämppä, mielettömön pitkät lenkit, lonkkaviat ym.
eli kannattaa ottaa ainakin koirasta paljon
selvää, muuuten en ymmärrrä mikset voisi hankkia
saksnpaimenkoiraa, koirasta tulee juuri
sellainen, miksi sen kouluttaa.

Äänestä

Yhdyn useimpiin edellisiin, saksanpaimenkoira on
upea rotu!

Koiraa kuin koiraa valittaessa on otettava
huomioon niin sen rodunomaiset kuin
yksilöllisetkin tarpeet. Niin sen on seurakoiran
kuin palveluskoirankin kanssa. Saksanpaimenkoira
tarvitsee peruskoulutuksen ja paljon
aktiviteetteja. Hienoa että olet valmis
harrastamaan koirasi kanssa. Jätä muiden
mielipiteet omaan arvoonsa, niin sain minäkin
aikoinaan (ja toisinaan edelleenkin) kuulla
kommentteja rotuvalinnastani. Varsinkin
sukulaisten mielipiteet saivat aikaan todella
pahan mielen: haukuttiin vihaiseksi, kusipääksi
homokoiraksi... Mutta hieno koira siitä on
kasvamassa! Kun olet valmis uhraamaan koirallesi
paljon aikaa ja rakkautta niin uskon että
selviät! Ihan paras mahdollinen rotu ekaksi
koiraksi saku ei ole, mutta kun paneudut
tapakasvatukseen ja koulutukseen, olen varma että
saat hienon kaverin itsellesi! Tervetuloa remmiin
ja onnittelut hyvästä rotuvalinnasta! =)

Äänestä

Minulla on itselläni 3-vuotias sakemanniuros ja
koska en ole koolla pilattu (160 cm/55 kg) niin
on noihin kauhisteluihin saanut tottua.
Sakemannit taitaa olla huonossa maineessa
sattuneesta syystä, että aika monesti yleensä
miehet ottavat sakemannin ja tarkoituksella
kouluttavat koirasta äkäisen, eli oikeassa
olet,mikään koira ei ole äkäinen syntyessään
(ellei nyt sitten ole OIKEASTI luonnevikainen,
joka on tosi harvinaista).
Luonnettahan näiltä löytyy ja omistajalta pitää
löytyä myös, kun koulutuksessa ei saa periksi
antaa yhtään. Mutta eipä ole meidän koiraa
lyömällä tarvinnut kouluttaa, sekin on jo hirveä
rangaistus (koiran mielestä) jos tukistaa
kunnolla niskakarvoista.
Koiran muuten kannattaa hankkia
Saksanpaimenkoiraliiton kautta, sen
pentulistoilta löytyy "täyspäisiä" koiria. Ja
koirakouluun kannattaa mennä heti kun rokotukset
on kunnossa eli kun koira on neljä kuukautta
vanha. Ja vielä, kannattaa etsiä semmonen koulu,
jossa koulutetaan pentua leikin
avulla/makupaloilla, niitä toisenlaisiakin kun
löytyy ja sitten on kohta äkäinen sakemanni.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miksi ei?! kirjoitti:

MOI!

Olen hakkimassa saksanpaimenkoiraa, ja kun
mainitsin asiasta luokkakavereilleni, että äitini
ostaisi sen minulle synttärilahjaksi. (17v.) Sain
aika negatiivista palautetta muutamilta
aikuisopiskelijoilta jotka kuulivat asiasta....
esim. "Sakemannit on vihaisia!" "Et osaa sitä
kouluttaa oikein, ne vaatii aikaa." ynnä muuta
vastaavaa, mutta mielestäni koira ei synny
vihaiseksi, siitä tehdään vihainen ja sitä
vartenhan koirakouluja on, et sieltä sais apuu
koulutukseen.... ja en näe syytä et miks en vois
ottaa just sakemannia, kun sellaiseen
olen "ihastunut" Vai ovatko nuo aikuiset
oikeessa, ja mä väärässä? enkö voi ottaa
sakemannia? Kertokaa mulle!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu