Meillä 1.7v lapsi jolla ollut 6:den viikon ajan affektiokohtauksia, joinakin päivinä jopa kolmasti. Nyt viikon aikana saanut myös "poissaolokohtauksia" 2kertaa eli lapseen ei saa n.minuutin aikana minkäänlaista kontaktia.
Eilen sit nla.lääkärissä mainitsin "possaolokohtauksista" niin lääkäri kehotti seuraamaan molempia kohtauksia ja kirjaamaan ylös ja jos poissaolokohtaukset jatkuu, mentävä tarkempiin tutkimuksiin. Kysyi myös onko suvussa epilepsiaa!?! Tätäkö he sit epäileevät?
Onko muita joilla ollut/on sama tilanne ja kävittekö tarkemmissa tutkimuksissa ja mitä selvisi? Entäpäs siiten jatko?
Olen välillä itse aivan romuna kun mietin että jos minun silmäteräni onkin sairas. Kuinka jaksan?
Eilen sit nla.lääkärissä mainitsin "possaolokohtauksista" niin lääkäri kehotti seuraamaan molempia kohtauksia ja kirjaamaan ylös ja jos poissaolokohtaukset jatkuu, mentävä tarkempiin tutkimuksiin. Kysyi myös onko suvussa epilepsiaa!?! Tätäkö he sit epäileevät?
Onko muita joilla ollut/on sama tilanne ja kävittekö tarkemmissa tutkimuksissa ja mitä selvisi? Entäpäs siiten jatko?
Olen välillä itse aivan romuna kun mietin että jos minun silmäteräni onkin sairas. Kuinka jaksan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoin tässä vähän aika sitten ohjelmaa diagnoosi tuntematon tai sitten oliko se mystiset taudit.
Nehän on sarjoja, joissa haastatellaan sairastuneita ihmisiä ja heitä tutkineita lääkäreitä. Idea on se, että heillä on ihmeellisiä oireita eikä oikeaa diagnoosia millään löydy. Ja sitten jostain ihmeen kaupalla potilas pääsee hyvän lääkärin luo, joka yleensä sitten keksii, että potilasta vaivaa joku tosi harvinainen sairaus.
Tästä sun tekstistä tuli mieleen ohjelmassa ollut poika. Se alkoi just saamaan sellaisia ihmeellisiä poissaolokohtauksia, just vähän aikaa kestäviä. Sitä tutkittiin ja tutkittiin ja tehtiin vääriä diagooseja ja muutettiin niitä diagnooseja yms. yms.
Kunnes aivan sattumalta äiti surffas netissä ja luki keliakiasta. Äidillä itsellään oli keliakia. Mutta pojalla sitä ei osattu epäillä, epäiltiin just jotain neurologisia juttuja, epilepsioita yms.
Ja sit ne pääsi tosi hyvälle lääkärille ja se oli se diagnoosi. Keliakia.
Poika olisi kuollut, ellei hänellä olisi tuota todettu.
Lääkäri vertasi asiaa, että kuvitteleppas kasvavia aivoja ja kehoa, joka ei saa mitään vitamiineja yms. Siinä keho lopulta kuolee.
Keliakia oli siis tuhonnut suolta eikä poika saanut mitään tarvitsemiaan vitamiineja, siksi hänelle tuli näitä poissaolokohtauksia.
Ihan uskomaton diagnoosi ja poika parani, ku keliakiaa alettiin hoitaa asianmukaisesti!!!
Minä kyllä veisin omani jo tutkimuksiin. Kuulostaa epilepsialta, ainakin nuo poissaolokohtaukset. Vaadi päästä tutkimuksiin, vain sillä keinoin saat selvyyden mikä lastasi vaivaa.
Mikäli kyse on epilepsiasta niin voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa että sen kanssa voi elää!=) Voimia kovasti!