Mitä teillä on tiemaksut mökkitiellä, yksi kilometri.
Kesäasukkaat 50 - 100 euroa per mökki vuodessa, karjatila 100 - 200 euroa (pellot 0,8 kilometrin matkalla), toinen maatila 200 - 400 euroa (peltoja, metsää ja kaksi ympärivuotista vuokramökkiä tien päässä mutta asuvat eri tien varrella).
Kesäasukkaat 50 - 100 euroa per mökki vuodessa, karjatila 100 - 200 euroa (pellot 0,8 kilometrin matkalla), toinen maatila 200 - 400 euroa (peltoja, metsää ja kaksi ympärivuotista vuokramökkiä tien päässä mutta asuvat eri tien varrella).
Vastaukset 17
Vanhimmat
24,70 euroa/vuosi. Kyseessä kesäasunto.
Teidän tiemaksunne vaikuttaa vähän korkeahkolta ollakseen pelkkää ylläpitoa yhden mökin yhtä kilometriä kohden. Meillä menee samalla kustannuksella neljän kilometrin ympärivuotinen auki- ja kunnossapito. Mutta tasoon ei silti voi ottaa kantaa, sillä tarina ei kerro vieläkö tien perustamiskustannuksia maksetaan pois tai isoja perusparannuksia.
Eri käyttäjätyyppien ts. mökkien ja maatilojen väliset suhteet ovat oikeansuuntaiset: enemmän käyttävä maksaa enemmän. Vaikuttaisi, että tietä perustettaessa tai uusia käyttäjiä liitettäessä on tehty asialliset painotuslaskelmat. Meidän tiellä näitä painotuslukuja katsastellaan vuosittaisissa hoitokunnan kokouksissa, ja ympärivuotistamiset, metsien ostot ja myynnit jne. päivitetään kaavaan ja saadaan uudet osaluvut kullekin.
Kannattaa käydä tiekokouksessa niin kustannusten taso ja osaluvut selviävät.
Mökkejä 12. Ja voimakkaampi sorastus tehtiin pari vuotta sitten. Silloin maksu tuo 100 euroa per mökki.
kesänä tien kuntoon omalla kustannuksellani,ajatin kalliomurketta muutaman autokuorman tielle,peittyivät kuopat ja juuret ym esteet hyvä tuli ja ilman riitoja
Kyrsiihän se aurailu yksikseen tehdä, vai?
aurattaua tietä niin maksakoon itse aurauksen.
mennyt nyt kunnostettavaan tiehen 400e vaki asukkailla 550e taitaa olla mökkiläisten maksu liian iso? Onko meitä muiluutettu?
15 vuoden aikana on kutsuttu yhteen kokoukseen,onko oikein,mitä pitäisi tehdä?
teillä lainkaan vuosittaisia maksuja?
Itse kävin keväällä kokouksessa ja muutoksena oli se että nyt täytyy "johtokuntaan" kuulua yksi vapaa-ajan asukas. Kulutuksen mukaan ne maksut tulisi pisteyttää ja mökkiläisen pisteet on yleensä vähän korkeammat mutta ei maksut lähelläkään jokapäiväistä käyttöä.
50E Vuosi,mut ihan mitään ilmoittamatta vuos takaperin kunnostivat tietä ja lasku oli 400e kaikilta osakkailta,vakio ja mökkiläisiltä.
Nyt taas täl vuodelle 400e lasku tien laitosta.On parikymmentä osakasta puolet mökkiläisiä. Noin 40 käyntiä vuodessa, tulee tie osuus on mutkin 4km eikö ole kalliita kilometrejä.
Mökillä yövymme vuodessa kaksi viikkoa, pieni mökki alkeellinen. Vesi ei tule kuin järvestä kantamalla. Juomavesi kanisterista. Maksamme 40-80 vuodessa. Tie runsaan kilometrin.
Tien varrella maitotila, pellot, metsät vajaan kilometrin matkalla. Heilläkin on kesämökki, enemmän käytössä kuin meidän. He maksavat 100-200 vuodessa. Ajelevat siis raskaalla kalustolla tiellä vuoden joka päivä.
tiemaksu eli oli suhteessa oikein eli mökkiläisiltä pienempi.
Euromääristä on tietysti hyvä jutella, mutta eikös tärkeämpää ole se, että kukin osakas maksaa oman suhteellisen osuutensa kustannuksista. Euromäärät saadaan, kun tien vaatima kokonaisrahamäärä jaetaan osakkaiden tieyksikköjen mukaan.
Koska mutu-tietoa ja ihmeellisiä käytäntöjä tuntuu olevan näissä tiemaksuasioissa aina käsillä, niin tarjotaan vähän kättä pidempää.
Maanmittauslaitoksen julkaisu Käsikirja tienpidon osittelusta sisältää laskuesimerkkien kera kaikki tarpeelliset tiedot osakkaiden maksutaakan jakamisesta:
http://www.maanmittauslaitos.fi/nro_92_Kasikirja_yksityisteiden_tienpidon_osittelusta____4._painos_2007_.pdf
Jos osakas on tuon luettuaan sitä mieltä, että yksiköt on päin honkia jaettu, niin yhteys ensin tiekunnan hoitokuntaan tai toimitsijamieheen. Jos homma ei sitä kautta oikene, niin tien sijaintikunnan tielautakunta on seuraava osoite.
Tilasin ja luin tuon julkaisun, ja päädyin mökkiläisten maksujen puolittumiseen ja tilojen kaksin taikka kolminkertaistumiseen. Miten ne kunnissa oikein laskevatkaan noita jyvityksiä... kenties vain kerättyjen tietojen pohjalta, eivätkä tarkemmin perehdy "paikalliseen oikeudenmukaisuuteen".
Onko tuon julkaisun tieto ehdotonta, joihinkin pykäliin perustuvaa?
Käsikirjan idea lienee se, että siinä annetaan käytännön ohjeet kuinka Yksityistielain 22§ mukaisen tienpitovelvollisuuden kulut jaetaan.
Oikeuskäytäntö ja nämä MML:n ohjeet ovat varsin yhtenevät, joten riitatapauksissa viranomaisarviointi (MML, kunnan tielautakunta, maaoikeus) lähtee yleensä käsikirjan luvuista liikkeelle. Tapauskohtainen harkinta muuttanee lukuja hieman, mikäli tarvetta on.
Ns. fiksut tiekunnat päätyvät kokouksissaan käsikirjan mukaisiin yksiköihin.
Yksityistielaki lähtee siitä, että yksityistien asiat hoitaa tienkäyttäjien/maanomistajien perustama tiekunta. Mitään korkeampaa auktoriteettia ei siihen asiaan yleensä tarvita.
Edellä mainittu osittelukirja on parasta tietoa tien käyttömäärien arviointiin. Aikaisemmin perusteina olivat hehtaarit ja savupiippujen lukumäärä, nyt ajetut tonnikilometrit, autojen ja vakinaisten/tilapäisten asukkaiden määrät jne. Maatilojen tonnikilometrit määräytyvät viljelysten laadun ja hehtaarien mukaan.
Monissa kunnissa ei edes ole tielautakuntaa. Joskus esim. maataloussihteeri auttaa näissä asioissa, hänellä voi olla tietokoneessaan valmis ohjelma tieyksiköiden laskemiseen, pitää vain lomakkeella kerätä kultakin tieosakkaalta tiedot ajelemisista.
Riitely tulee kalliiksi, jostain juuri luin että riitoja ratkova virkamiesapu eli tietoimitus maksaa vähintään 2000 euroa kokoukselta.
Yksityistielain uusin painos kannattaa hankkia, siellä on melkein joka pykälän perässä viittauksia eri oikeusasteiden päätöksiin, eli käytännöt on vahvistettuja oikeudenkäynneissä.
Joskus aina tulee esiin kysymyksiä, jotka tuovat esiin suomalaisen kansanluonteen kauneimmat piirteet kuten kerrottiin Suomen Tieyhdistyksen kurssilla. Uusi kurssitus on taas tänä syksynä, kannattaa mennä mukaan jos kiinnostaa.
Kustannusten osittelun perusteena käytetään tieyksiköitä. Nämä käsikirjoissa annetut perusteet tieyksiköille ovat vain ja ainoastaan suosituksia. Tien käyttöä kuvaavat tieyksiköt määräytyvät tieosakkaan vuotuisen käytön mukaan. Kukin tiekunta sopii keskenään omat yksikkönsä. Hyvin yleistä on, että tiekunnan johto koostuu metsänomistajista, jotka huijaavat kaupunkilaistollot kesämökinomistajat maksamaan pääosin tienrakennus- ja ylläpitokustannukset tietoa pimittämällä ja valitsemalla itsellensä parhaat tieyksiköiden perusteet. Mutta kuten sanoit; Suomihan on riitelyjen luvattu maa.