Puhaltaessasi ilmaa egoosi, varo ettei ilma pakene takaisin keuhkoihin. Puhalla pontevasti, lujaa ja pitkään. Älä välitä siitä että vähän heikottaa.
Kun egopallo on täynnä, saatat ihmetellä että tuliko tuo kaikki ilma sinun keuhkoistasi. Kyllä tuli. Kaikki haiseva, pilaantunut, tunkkainen ilma.
Mene parvekkeelle, anna pallon pärähtää. Älä välitä siitä että ilmoille tuleva ääni on vähän rivo. Se joka pieruvitseille nauraa, on lapsi tai lapsen tasolla. Lapset ovat luonnollisia.
Ihmetellessäsi kaikkensa antanutta pallon kuorta voit ehkä hetkellisesti kokea autuaallisen vieraantumisen tunteen. Et ole enää pallo, pallo on kädessäsi. Kyselet ehkä vielä "olenko minä tämä pallo?" Vastaus voi olla vain tämä:
enpäs kerrokaan. Ota itse selvää.
Kun egopallo on täynnä, saatat ihmetellä että tuliko tuo kaikki ilma sinun keuhkoistasi. Kyllä tuli. Kaikki haiseva, pilaantunut, tunkkainen ilma.
Mene parvekkeelle, anna pallon pärähtää. Älä välitä siitä että ilmoille tuleva ääni on vähän rivo. Se joka pieruvitseille nauraa, on lapsi tai lapsen tasolla. Lapset ovat luonnollisia.
Ihmetellessäsi kaikkensa antanutta pallon kuorta voit ehkä hetkellisesti kokea autuaallisen vieraantumisen tunteen. Et ole enää pallo, pallo on kädessäsi. Kyselet ehkä vielä "olenko minä tämä pallo?" Vastaus voi olla vain tämä:
enpäs kerrokaan. Ota itse selvää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jee...veit minut uuteen ulottuvuuteen, vaikka en tekstiäsi sataprosenttisesti tajunnutkaan...:)
Oman itsensä kohtaaminen tapahtuu kaikille oman luonteensa mukaan. Mitä vaikeampi ihminen, sitä vaikeampi kohtaaminen.
Kuluneena aikana minulle on alitajunnastani ja näiden foorumien taholta käsin näytetty miten synkkä voi pimeys olla, kun on ahdas ja jäykkä persoonallisuus. Tunteet riepottavat sinne ja tänne, älykin jättää.
Mitä olen huomannut: vaikka autan ihmisiä mielelläni, en halua kuitenkaan itse apua. Minun on vaikea kuunnella toisia, hauskempaa on aina ollut julistaa itse Yhtä ja Toista. Haluan aina päättää itse, määrätä, olla erilläni. En halua laittaa mitään alttiiksi enkä hypätä tuntemattomaan. Ennen tarraudun vaikka miten ankeaan elämään pelossani ettei vain mitään hirveää tapahtuisi. Käytän ihmisiä kuin esineitä. Vääntelen itseäni suuntaan ja toiseen oman mielenterveyteni uhalla, ja kutsun siihen toisetkin kärkkäästi mukaan. Heittäydyn tiedostamattoman armoille, eli KUITENKIN luovutan kontrollin pois vaikka se on kamalinta mitä on.
Ja niin päin pois. Hetkellisen vapauden tunteen huumassa voin myöntää kaiken tämän.
Uudet energiat kuitenkin huhuilevat lähipiirissä. Olen esim. tämän helvetillisen viikon aikana, jona saavutin erään itsesäälin pohjamudan, vihdoin päässyt käsiksi uuteen asuntoon... Asunto symboloi aina väistämättä ihmisen luonnetta. Asun ahtaassa ja haisevassa murjussa, joka on kenties terveydelleni vaarallinen ja yllättävän pimeäkin. Eikä ole edes kaapelia! Seuraava tulee olemaan huomattava parannus. Ehkä sen myötä tulee jotain uutta minuunkin...
Ehkä ei, mutta nyt minulla ainakin on vaihteeksi toivoa.
Joutaa tästä nyt sitten lähteäkin jo, kun löysin näemmä hullun ja narrin virkaani seuraajan. Katsokaa mitä saatte hänestä irti, ja tarkastelkaa onko hän tarpeeksi hullu: virkaan on siis koeaika.
Siellä se mellastaa jossain, pitäkää hauskaa.
So long.
Päättyykö seuraajasi hullun ja narrin koeaika muuten samalla kun projektin on määrä päättyä?
Hauskuus eikun jatkuu! :D
kamut.
Niin kuin Edgar Allan Poe aloittaa hullun ja narrin viimeisen näytöksen ja kattanut juhla-
salin pöydän antimia täyteen käykää vilkaisemassa
Josefiinalle otsikon alapuolella olevan
ehdotuksen ristillä hekumallinen suihinotto
ja räjäytetään päämme ja kontrollimme avaruuteen,
sillä alan muuttua Josefiinaksi,Oztsliksi,Z:ksi
kaikeksi ja ei miksikään vai tuonpuoleiseksi.
Vai olenko ollenkaan olemassa.
Jostain nämä kirjaimet tulevat ja muuttuvat
kuviksi.Leikki ei olekaan enään hauskaa se
alkaa muodostua PAINAJAISEKSI.
Lapset alkavat itkeä ja varjot alkavat leikkiä.
Nyt vasta leikki alkaa ylpeänä esittää
KYNÄ,Josefiinan kummitus,ja pojat lopettavat
piirtämisen,virta,liike ja taivas ja lopulta
ympyrä sulkeutuu.Nuoruus katoaa.
Elämä hukataan jonnekin usvaan ,muotoon hämärään.
Lapsilla ei ole enään hauskaa.
Alkaa viimeistä edellinen näytös.
Sinun Raid
kynä ilmestyi taas kuin näkymättömän käden
ohjaamana eikö olekin hauskaa.
Raid.Raitsukka,Radio,Raikuli,Raitiovaunu,Raju,
Rampa,Räkä,Rääpäle,Räntä ja RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
Romeo ROMEOOOOOOO ROmeo RoMEO rome0o0o0o0o0o
Sinun Raid
Josefina tule takaisin!
Tuo Ruikkuli meneepi ihan sekaisin ilman Josefinaa, kuvittelee jo muuttuvansa Josefinaksi ja vaan pörrää. :D
teiltä anteeksi käytöstäni.
En tiedä se Raitsukka taas riehuu ja pääni on
täynnä kaikkea.Sanoja,joilla ei ole mitään merkitystä minulle enään.
Tuo Ruikkuhan meneepi ihan sekaisin ilman sinua ja alkaa luulla itseään Josefinaksi, ja nyt se jo vaan pörrää!
jos siellä on rauhallista
sokkotreffit on tyhjä. Sinne tuun jos haluut. Kuittaa.
Sen verran hyvää makua voisi toki osoittaa, että jos joku on täällä oppinut jotain ja tekee lähtöä - edes hetkeksi - niin ei lähettelisi hänen nikillään vielä perään Nöyränä pyydän -vinkumisia. Vaikka kokisikin ettei palstalla hillunut ole mikään oikea maagi, niin sen verran voinee luopua omasta "maagin" ylimielisyydestään ja omahyväisyydestään, että tukee ihmisten vakavia pyrkimyksiä.
Apropoo. Seuraajani hullun ja narrin virkaan osoitti nopeasti väsähtämisen merkkejä, joten häntä ei virkaan valita. En kuitenkaan itsekään halua enää tointa täyttää, sillä minulla ei ole enää aikaa antaa uuden kahjouden kehittyä kukkaansa, ja vanha tollous on niin kulahtanut että pyrin siitä eroon, se näet haisee.
Sen vuoksi ex.