Meillä on viikon vanha pentue, kaiken kaikkiaan 6
tervettä ja terhakkaa pentua. Ennenkuin koiramme
edes astutimme aloimme etsiä koteja. Meille
tulikin käymään monta erillaista perhettä/paria
katselemaan pentuja. Nyt haluaisinkin
mielipiteenne tämän kuvauksen avulla parista
pennunostajasta jotka tuntuvat vähän liian
innokkailta jotka sitten parin kk. päästä
unohtavat koko koiran.
Perhe nro. 1
12vuotias tyttö, äiti, isä. Isä on töissä pitkää
päivää(bussikuski), äidistä ei paljoa mitään
tietoa. Tuntuu kuin koko koira jäisi tytön
harteille. Kun soitimme pentujen synnyttyä tyttö
pomppi tasajalkaa taustalla,innosta. Vanhemmat
ovat silti vähän epäröiviä. Pentujen hinnan
ilmoitettuamme koko perhe meni hiljaiseksi.
Vaikka edessähän on vielä paljon lisää kuluja.
Pari nro. 1
Kävimme keskustelua sähköposteitse. Uros koiraa
oltiin etsimässä. Pari ei ole vielä tullut
käymäänkään mutta ovat jo valmiit maksamaan
varausmaksun, näkemättä pentua. Oli kuulemma
tulossa harrastus koiraksi. Hinta ei tunnu
huolettavan vaan pentua ollaan jo ostamassa edes
sitä näkemättä.
Tälläiset ostajat arveluttavat, uskallanko heille
myydä. Näyttely kiinnostusta ei silti olisi
vaikka pennut ovat nimenomaan tarkoitettu
näyttelykoiriksi, jonka perusteella on
vanhemmatkin valittu. Mitä kysymyksiä minun
kannattaisi näiltä ostajilta kysyä? Tyttäreni
joka nyt jo tuntuu tuntevan pennut paremmin,
epäilee suuresti tälle perheelle myyntiä. Ketä
tässä nyt oikein pitäisi uskoa? Kaikki kokeneet
kasvattajat, olisi mukavaa jos voisitte vastata
pikaisesti! :)
tervettä ja terhakkaa pentua. Ennenkuin koiramme
edes astutimme aloimme etsiä koteja. Meille
tulikin käymään monta erillaista perhettä/paria
katselemaan pentuja. Nyt haluaisinkin
mielipiteenne tämän kuvauksen avulla parista
pennunostajasta jotka tuntuvat vähän liian
innokkailta jotka sitten parin kk. päästä
unohtavat koko koiran.
Perhe nro. 1
12vuotias tyttö, äiti, isä. Isä on töissä pitkää
päivää(bussikuski), äidistä ei paljoa mitään
tietoa. Tuntuu kuin koko koira jäisi tytön
harteille. Kun soitimme pentujen synnyttyä tyttö
pomppi tasajalkaa taustalla,innosta. Vanhemmat
ovat silti vähän epäröiviä. Pentujen hinnan
ilmoitettuamme koko perhe meni hiljaiseksi.
Vaikka edessähän on vielä paljon lisää kuluja.
Pari nro. 1
Kävimme keskustelua sähköposteitse. Uros koiraa
oltiin etsimässä. Pari ei ole vielä tullut
käymäänkään mutta ovat jo valmiit maksamaan
varausmaksun, näkemättä pentua. Oli kuulemma
tulossa harrastus koiraksi. Hinta ei tunnu
huolettavan vaan pentua ollaan jo ostamassa edes
sitä näkemättä.
Tälläiset ostajat arveluttavat, uskallanko heille
myydä. Näyttely kiinnostusta ei silti olisi
vaikka pennut ovat nimenomaan tarkoitettu
näyttelykoiriksi, jonka perusteella on
vanhemmatkin valittu. Mitä kysymyksiä minun
kannattaisi näiltä ostajilta kysyä? Tyttäreni
joka nyt jo tuntuu tuntevan pennut paremmin,
epäilee suuresti tälle perheelle myyntiä. Ketä
tässä nyt oikein pitäisi uskoa? Kaikki kokeneet
kasvattajat, olisi mukavaa jos voisitte vastata
pikaisesti! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikös se viime kädessä ole kuitenkin parasta että
koira pääsee rakastavaan kotiin siitä huolimatta
harrastavatko he aktiivisesti näyttelyitä tms. ?
ei kannata myydä! Olet oikeassa että perhe nro1
ei sovellu koska koira luultavasti jäisi tytyön
harteille ja perhe nro2 on epäilyttävää, miksi
kukaan varaisi pennun näkemättä sitä??? Minusta
sinä olet vastuuntuntoinen kun et myy kenelle
tahansa, hyvä! Tuollaisia koiran omistajia
pitäisi olla enemmän! :)
kummallekaan ei kannattaisi myydä.
onko heillä aikaisempaa kokemusta koirista?
tietävätkö he varmasti minkä vastuun koira tuo,
kyse on vuosista.
minusta tuntuu että perhe nro.1 haluaa koiran vain
tyttärellensä ja koska perhe meni hiljaiseksi heti
pennun hinnan ilmoitettua niin eivätpä he oikein
taida olla selvillä minkälaista vastuuta koira tuo
mukanaan. toisaalta itse sain ensimmäisen koiran
kun olin 12-vuotias ja olen hoitanut sen tähän
päivään asti (koira on nyt 8v.) yksin, vanhempani
ovat vain rahallisesti auttaneet. mutta hieman
kyllä arveluttaa, sitten vielä tytöllä on edessä
murrosikä, jaksaako hän varmasti hoitaa koiraa jos
koira ostetaan hänelle.
pari nro1. vaikuttaa vielä enemmän pahemmalta.
haluta koira edes sitä näkemättä, silloin myöskään
sinä et voi olla 100% varma millaiseen kotiin
koira joutuu, sähköpostitsehan voi väittää vaikka
mitä. jos näyttelykiinnostusta ei ole niin mihin
harrastukseen koira halutaan. mistä rodusta on
kyse? voithan sinä myös vaatia heitä (pari nro.1)
tulemaan pentuja katsomaan, sanot suoraan ettet
halua myydä ilman että tutustut pennun tuleviin
omistajiin, joten älä ota varausmaksua. itse en
todellakaan myisi/ottaisi varausta ellen tuntisi
pennun ostajaa.
koska koirillasi on mahdollisuus päästä parempiin
koteihin kuin nämä kaksi niin ainakin minä
hyllyttäisin idean myydä heille.
kutsuin juuri parin nro.1 käymään meillä
huomenna. Saa nyt nähdä mitä tulee esille...
Pliis, älä tyrmää pari 1:n halua saada koira!
Minä ymmärrän heitä ihan täysin. Jos he eivät ole
harrastaneet rotukoiria, ovat kaikki sukutaulut
ja terveystodistukset yms. yhtä hepreaa.
Itse otin puoli vuotta sitten ekan rotukoirani.
Olisin ollut valmis tekemään varauksen vaikka
puhelimessa heti (narttu oli juuri astutettu),
mutta kasvattaja "komensi" meidät kylään. Ja
kyllä kannatti, sillä päätöksemme vain vahvistui
kun näimme emän. Kasvattaja ei vieläkään heti
ottanut varaustamme vastaan, vaan selvitti ummet
ja lammet koiran taustoista, vaati lupauksen
näyttelyssä käynneistä ja kertoi
yksityiskohtaisesti etenkin rodun huonoista
puolista.
Nyt minulla on kotona kasvamassa pentueen
lupaavin lapsukainen, olen saanut uuden todella
hyvän ystävän - pentuni kasvattajan - joka on
perehdyttänyt minua koiraharrastukseen
toiseltakin kantilta, kuin vain ihmisen parhaana
ystävänä.
Vaikka olimme puolisoni kanssa omistaneet "aina"
koiran yhdessä ja kumpikin tahollaan, oli koirat
otettu ihmeemmin pentuja valkkaamatta kun kotona
oli "tilaa" ja kun joku tarjosi pentua. Ja silti
väitän, että meillä koirat on aina kasvatettu
hyvin ja koirat ovat eläneet onnellista
koiranelämää ihmisen uskollisina kumppaneina.
Mutta sille perheelle, älä myy.
Sitä, että tahtoo varata pennun näkemättä sitä ei
pidä tyrmätä. Olen itse varannut vanhemman
koirani kahden puhelinkeskustelun (ja usean
mailin) kasvattajan kanssa jälkeen. Minulla ei
ollut mitään mahdollisuutta käydä katsomassa
pentuja ennen kuin viikkoa ennen luovutusta
(välimatkaa n. 500km). Pentue oli kuitenkin suht
suosittu ja tiesin, että minulla ei olisi ollut
mahdollisuutta saada hyvää narttua muuten kuin
varaamalla pentu näkemättä sitä.
Koira ei ollut ensimmäiseni, tiesin mitä tein ja
kaikki meni hyvin. Kasvattajan kanssa ollaan
molemmat oltu tyytyväisiä.. Kasvattaja oli
itseasiassa niin tyytyväinen, että auttoi tuomaan
ulkomailta huippupennun minulle.
Mutta siis, pointtini on, että ei pennun ostajaa
tuollaisesta syystä pidä tuomita..
Ei kai koiran myymistä jollekin pidä tyrmätä vain
siksi ettei ostajaehdokkaalla ole aiempaa
kokemusta koirista? Joskushan se ensimmäinen
koira pitää ostaa että saa sitä kokemusta. Toki
on rotuja joita ei suositella aloittelijoille.
Mikäköhän oli tässä kyseessä oleva rotu?
Minä koittaisin tässä perheen tapauksessa
painottaa vanhemmille, että vastuun koirasta
kantavat aina aikuiset ja että koiran
hoitokuluihin saattaa kulua tuhansia markkoja.
Esim. vuoden aikana meidän koiramme eläinlääkäri-
lääkekustannuksiin on mennyt n. 5 000 mk.
Kaverini sai koiran, kun hän oli 13 v. Koira on
tavallaan vain tämän kaverini koira, tosin muukin
perhe jonkin verran oli 'touhussa' mukana, kävi
lenkillä ym. Kaverini koulutti koiran itse,
minusta täysin väärin konstein, huutamalla ja
kivulla. Esim. puremalla koiraa nenään,
nostamalla karvoista ilmaan jos koira ei
totellut. Muutenkin koiran kohtalu oli joskus
arveluttavaa, esim. koira oli eräs joulu yksin
kotona ulkona kopillaan lähes 2 vrk, kaverini oli
vain muutaman tunnin sinä aikana kotona ja
sillonkin koiraa ei otettu sisälle. Harmittaa
että olin itse silloin niin nuori, etten osannut
toimia paremmin, vaikka yritin aina välillä sanoa
eriävän mmielipiteeni. Voin vain hämmästellä,
miten vanhemmat olivat niin välinpitämättömiä.
Sitten toinen esimerkki kun tuttuni sai kinuttua
koiran itselleen 14 vuotiaana. Koira oli
hänelle 'rakas' 5 vuotta, kunnes kyllästyi ja
lähti opiskelemaan ilman koiraa ja jätti sen
muulle perheelleen. Tämä muu perhe kyllä hoitaa
koiran, mutta kukaan ei siitä enemmin tykkää.
Mutta eivät ole saaneet aikaiseksi antaa sitä
pois. Tällä tutullani on nykyään uusi koira ja
kissakin, lievästi kauhuissani odotan koska hän
niihin kyllästyy...
Halusin vain kertoa näillä esimerkeillä, että
vastuun koirasta pitää aina olla vanhemmilla ja
että koiran pitäisi ottaa koko perhe.
Tuosta toisesta tapauksesta minulla ei ole
kokemuksia..
Kannattaa varoa varsinkin myymistä ihmisille,
jotka eivät tule edes katsomaan pentua ennen kuin
hakevat sen luovutusikäisenä. On liikkeellä
ihmisiä, jotka ostavat mm. narttukoiria hyvistä
pentueista ja tekevät niistä sitten pentukoneita,
eli pennut joka juoksusta ja myydään
keltaisessapörssissä parilla tonnilla kappale "ei
rekisteröityjä mutta täysin puhdasrotuisia
hyvistä vanhemmista"... Sattuuko olemaan kyseessä
noutajapentue??? Silloin varsinkin suurta
varovaisuutta kehiin!
kakkostapauksen tyypit eivät välttämättä mitään
hirviöitä ole, en itsekään meinannut päästä
katsomaan pentuetta josta oman koirani otin.
asuinpaikkakunnaltani kun on vaikea päästä pois,
rahaa ei ollut juuri reissaamiseen ja matka oli
melkoinen. sähköpostitse lähetettyjen kuvien
perusteella koetin tehdä valintaani ja kun sitten
vihdoin pääsin pentua katsomaan oli se se sama
johon olin jo kuvissa ihastunut.
ovatko henkilöt kertoneet mikseivät tule
katsomaan?
tapaus nro 1. on hieman epäilyttävä. itse en
ottaisi varausmaksua vastaan ennenkuin perheelle
on selitetty hyvin kaikki ko. koirarotuun
liittyvä olennainen asia ja vastuu.
tapaus nro 2. on toisaalta aivan ymmärrettävä.
mekin varasimme (maksoimme jo varausmaksunkin)
pari viikkoa sitten yhden puhelun perusteella. se
oli ainoa mahdollisuutemme saada ko. lajin
urospentu jonka hankkimista olimme suunnitelleet
jo viisi vuotta. pitkän välimatkan vuoksi, emme
pääse edes katsomaan pentuja. parin viikon päästä
meille sitten tulee se pentu ja silloinhan se
totuus selviää :) oli se sitten hyvä tai huono.
ahkerasti vaan soittelemaan ja mailailemaan
ostajaehdokkaiden kanssa niin asiat saadaan
selvitetyksi :)
Meillä on kaksi rotukoiraa, eikä niitä aiota edes
viedä näyttelyyn. Koira voi elää täysipainoista
elämää ilman näyttelyitäkin (jotka usein ovat
omistajilleen vain oivia pätemispaikkoja,
koirasta ei niin väliä). Pääasia on, että koira
viihtyy kotona ja siitä pidetään hyvää huolta.
Miksi ylipäätään astutitte koiranne? Eikös
täälläkin ole jo tullut selväksi että kodittomia
koiria on aivan riittävästi kaikille halukkaille,
eikä koiria terveen järjen valossa tarvitse enää
lisää hankkia.
perhe nro 1. uskoisin että ihan hyvä kun tämä
perhe ei ottanut pentua, itse tein sen virheen
että myin pennun hyvin tämän tyyppiseen
perheeseen ja huonostihan siinä kävi eli
erilaisten tapahtumien lopuksi pentu kuoli
n.puoli vuotiaana
perhe 2 mielestäni on vähän outoa ottaa koira
sitä näkemättä mutta toisaalta tätä perhettä en
tyrmäisi täysin vaan katsoisin millaisia he ovat
jos/kun tulevat pentuja katsomaan