Miten ujo poika näyttää kiinnostuksensa? Tai mistä siis voi tietää että sellainen ujompi poika on kiinnostunut joka ei ole tullut sanomaan mitään suoraan :)
ujo poika
mävaan..
175164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se kattelee mua jatkuvasti ja on puhunutkin jo vähän.. tosin koulujutuista :)
Jos hän katselee usein ja tulee toistuvasti juttelemaan niitä-näitä kanssasi, niin hyvin todennäköisesti hän on kiinnostunut. Ei tuo tosin erityisen ujolta tyypiltä vaikuta, ainakaan jos itseeni vertaan. Minulle jo juttelemaan meneminen on aina ollut liian suuri kynnys ylitettäväksi. Olen ainoastaan pyrkinyt luomaan jonkinlaista katsekontaktia, joskaan sitäkään en ole uskaltanut kovin näkyvästi tehdä.
No ei se uusesti juttelemaan oo tullutkaan :) Ihan muutaman sanan vaan kouluun liittyen jos oon tunnilla istunut sen lähellä. Mutta voiko pienistä jutuista päätellä kiinnostuksen?
Ei ole suoraan sanonut, mutta on kuitenkin jutellut vai mitä tarkoitat tuolla?
Eli siis mistä voin tietää että onko kiinnostunut vai ei? Ei ainakaan ole tullut sanomaan että ois kiinnostunut. Kattelee vaan kuulemma aina kun oon sen lähellä. Ja on vasta muutaman kerran jutellut mulle koulujutuista mutta ei oikeestaan tunneta vielä toisiamme.
mä sanoisin et jonkinsuuntaista kiinnostusta löytyy ainakin. kannattaa varmaan joskus mennä juttelee sille niitä-näitä ja katella sen reaktiota silloin.
Voin kertoa. Minkäänlaista muuta yhteyttä, kuin katsekontaktia ei synny - paitsi toki silloin jos ujo on pakotettu tilanteeseen, mistä hän ei voi perääntyä (Ryhmätyö, yms.). Silloin joko ujosta tulee entistä sulkeutuneempi, tai hän puhkeaa puhumaan, ja muuttuu suht. koht. normaaliksi ihmiseksi.
Ujon tunnistaa myös hengenahdistuksesta, ja punehtumisesta lähettyvilläsi, sillä pallean supistellessa ikävän olon takia, on hengittäminen perin vaikeaa. Hengitysvaikeudet lisäävät punoitusta yleisen punastelun lisäksi entisestään. Ujon ihastumisen huomaa myös ilmeestä; Yleensä iloinen poika saattaa muutta yhtäkkiä hyvin vakavaksi lähettyvilläsi, hänen ajatellessaan, miten hän ei tulisi koskaan saamaan sinua "omakseen", hänen huonon itsetuntonsa ja ruman ulkonäkönsä takia (Näin hän ainakin olettaa tytön ajattelevan, sanoivat muut hänestä mitä tahansa).
Huh, tulipa analysoitua omaa itseään. Miksikö sitten kannattaisi kiinnostua tällaisesta depressiivisestä, hiljaisesta, sisäänkääntyneestä nuoresta miehestä? Ensinnäkin, olen luultavasti aikalailla samaa tasoa muiden kanssa ulkonäössä (Mutta tytön "komeuskriteerejä" en kyllä täytä, sen myönnän). Lisäksi voit ainakin luottaa siihen, että potentiaalinen poikaystäväsi tulisi ehdottomasti olemaan uskollinen sinulle - hän ei mistään "playa"-jutuista välitä, ja pitääkin sellaisia touhuja turhina, ja typerinä. Ehkä se kolmas asia on vain siinä, että voisin tehdä mitä tahansa vuoksesi - mutta kun vain tulisit pikkaisen vastaan tässä asiassa.. Yksin en sinua pysty lähestymään..
Vau! Parempaa analyysia en ole ujosta aikaisemmin lukenut, tuo kuvaa itseäni täysin 100%:sti.
Siis sanasta sanaan.. Itsekin olen ujo ja tuntui kuin olisi lukenut sitä, millainen itse olen.
Ja kun sanon sanasta sanaan, niin myös tarkoitan sitä.
Muutaman asian voisin vielä kommentoida.
Vaikka itse olenkin ujo, niin seurusteluni aikana (jota kesti vähän yli kaksi ihanaa vuotta) pääsin hieman pahimman ujouteni ylitse eli juttua tuli helpommin ja yms. Tämän sain aikaan ajattelemalla, että elämästä voisi tulla kovin hankalaa jos saman tytön kanssa sen viettää eikä saisi sanaakaan sanotuksi. Ja mitä enemmän toiseen oppii luottamaan, niin sitä helpommin vapautuu, ainakin osittain, tuosta ujoudesta.
Mutta ujona silti sinänsä olen pysynyt ja tuo analyysi on erittäin osuva. Itse en vain osaisi kirjoittaa tuollaista.. Miten se sinulta onnistui?
Hieman keskiyön luovaa pohdintaa, ja itsetutkiskelua, niin ei siihen muuta tarvitakaan : )
Täytyy tosin myöntää, että vuosien kokemuksen jälkeen olen oppinut hiukan hallitsemaan, tai pikemminkin "peittämään" tunteitani - eli ne eivät ole enää niin läpinäkyviä. Mutta ammunko minä tässä itseäni omaan jalkaan? Nyt ihastuksen kohteeni ei ainakaan huomaa minua, kun minä vain "olen", mitään tunteita sen kummemmin näyttämäti. Mutta toisaalta, en halua näyttää hölmöltäkään, hermoillessani ihastukseni lähettyvillä.. Kiusallinen tilanne, joka on jatkunut jo liiankin pitkään.
En nyt oikestaan osaa sanoa miten ujo se on mutta ujolta kuitenkin vaikuttaa :) Ja mä oon varmaan vielä ujompi...
Pitää varmaan joskus kokeilla tuota keskiyön menetelmää. ^_~
Ikuisuuskysymys siinä sinulla ratkaistavana, kumpaan suuntaan vaakaa kallistaisi. Jos ei tee mitään, minkä toinen huomaisi, niin mitään ei saa myöskään aikaan. Ja jos sitten jotain yrittää, niin ujouskin nousee selvemmin pintaan.
Ulkopuolisena sitä on aina helpompi kannustaa ja sanoa että eihän siinä ole mitään hävittävää, jos jonkin aloitteen teet. ^^
Mutta itse tosin tiedän ettei ujona oleminen ole kuitenkaan helppoa..
Hieman alkuperäisestä aiheesta sivuun päin.. Minkälainen on tämä kyseinen ihastuksesi? ^^ Ja mikä hänessä eniten aiheuttaa sinulle tuota hermoilua ollessasi hänen lähettyvillään? Ja sen sellaista.. Olisi ihan muuten vain mukavaa tietää (utelias kun olen) minkälaisia toisten ihastukset ovat ja miten he itse toimivat/ajattelevat tälläisissä/tälläisistä tilanteissa/tilanteista.
Haluaisin vielä kysyä että miten saisin ujon pojan huomaamaan minut paremmin? Entä miten hänet tajuamaan oman kiinnostukseni? Itsekkin olen sitten ujo etten oikeen mitään uskalla tehdä :/
Hän on sellainen hiljainen, mutta kuitenkin pitää keskustelusta. Jäänsinisiin silmiin se katse aina tarttuu.. Jo useita kertoja olen yrittänyt lähestyä häntä pienen keskustelun muodossa, kun ollaan kohdattu, mutta sitä vain kävelee ohitse, sanomatta mitään. Sitten sitä tulee aina vain pettyneempi olo - Jälkeenpäin sitä kuitenkin pitää koko yritystä typeränä; Mitäköhän kyseinen henkilö ajattelisi, jos noin vain menisin, ja pysäyttäisin yhtä, paria asiaa kysyäkseni. Ok, parhaassa/pahimmassa tapauksessa saattaa jopa ajatella, että olikohan tuossa nyt jotain "erityistä yritystä", mutta minkälaisen reaktion se sitten herättäisi?! Hän on saanut minusta sellaisen, mukavan hiljaisen oloisen kuvan, enkä haluaisi sitä kuvaa millään tavalla järkyttää. Noniin, nyt sitä ruvetaan marttyyriksi.. Mutta ennenkuin oikeasti lähestyn millään tavalla häntä, haluan olla varma hänen tunteistaan minuun. Oli ne sitten positiiviset tai ei.. Ongelma onkin vain siinä, kun hän ei ole millään tavalla näyttänyt niitä.. Enkä minäkään ole juuri muulla tavalla, kuin katseilla - ja niitäkään hän ei ole tainnut huomata, sen verran neutraalilta (Tai välinpitämättömältä)hänen käytöksensä minua kohtaan vaikuttaa. En ole saanut häntä edes "narautettua" kertaakaan minua katselemasta.
Turhauttavaltahan tämä vaikuttaa, mutta aina koittaa uusi päivä - ja joskus koittaa se päivä, minkä jälkeen tiedän menettäväni hänet - jonka jälkeen en luultavasti häntä enää näkisi..
En varmastikaan ole paras tätä sanomaan, mutta kannattaa melkein vaikkapa pakottaa itsesi juttusille tuon tytön kanssa. Ei tunnu missään määrin kivalta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin tilaisuus jää käyttämättä.
Minullakin oli viime ja vielä tämänkin vuoden puolella eräs tyttö kiikarissa. Omalla tavallaan hän oli (ja on varmasti edelleen) hyvin söpö, vaikka tuskin häntä kukaan muu erityisemmin katseli kuin minä. Ei sitä vain koskaan saanut rohkaistua itseään niin paljon, että olisi minkäänlaisen juttelun muodossa häntä lähestynyt. Pariin otteeseen kyllä tuntui, että hän oli ainakin saattanut huomata minut. Ei tosin mitään, mistä voisi selvää johtopäätöstä tehdä, ja näin jälkeenpäin jotkut mielikuvat saattavat toki olla hieman värittyneitä. Pariin kertaan taisivat kyllä katseet kohdata sellaisissakin tilanteissa, joissa niiden ei välttämättä olettaisi kokonaan vahingossa kohtaavan.
Nyt siis jo tiedän, etten voi enää häntä saavuttaa. Viimeiset koulupäivät tuntuivat ikäviltä, koska joka kerta nähdessäni hänet edes vilaukselta tiesin, että kyseessä voisi olla viimeinen kerta. Tuolloin oli helmikuu, mutta edelleen sitä tulee välillä miettineeksi häntä ja jopa nähtyä unia.
Katso silmiin ja hymyile ihan "yhtäkkiä".
Ujo ei todellakaan mene huutamaan sellaisista jutuista kavereilleen, vaan pitää ihan omana tietonaan ja hämmentyy varmaan hiukan, oli ihastunut tai ei. Tosin eri asia on miten hän saa vastattua sinulle..
Mun ihastus ei kavereidensa seurassa vaikuta ujolta, mutta on kuitenkin kai aika samanlainen kuin minä, eli puolituttujen kanssa aika hiljainen. Hän todellakin muuttuu vähän vakavammaks kun oon lähellä, mut katselee silti usein, vaikkei mitään silmäpeliä todellakaan oo syntynyt.
Oon puhunu tän pojan kanssa kerran, ja silloinkin haukuin häntä rasistiksi, kun hän väitti että homot ei oo okei. Tosin siinä keskustelussa molemmat vaikutti fiksuilta, koska tää poikakin väitti et se ei oo rasismia, vaan suvaitsemattomuutta ja mä määrittelin sit rasismin sille.
Tuntuu et tää poika myös hakeutuu mun lähelle, mut siihen se jää. Oon itekin ujo enkä tiiä mitä pitäis tehdä.
Itse olen sellainen, että tuttujen kanssa kuin mikäkin ADHD ja tuntemattomien kanssa aika sekopää, mutta puolituntemattomien (luokkalaisien) tyttöjen seurassa hiljainen ja pieni sanakin saa minut punastumaan ja se on aika akward, kun kaverit vaan sanoo: Hei, sä olet aivan punainen! haha