Tämä on vähän niin kuin viimeinen oljenkorsi, eli toivoisin apua ja asiallisia vastauksia.
Olen sosionomiopiskelija mutta mulla on ongelmana masennusta ja sosiaalista fobiaa. Opinnot on pitkällä, mutta työharjoitteluja puuttuu. Haluaisin yrittää tehdä nyt harjoittelua, osapäiväisesti. Erityisesti mua ahdistaa "hiljaiset hetket" aikuisten ihmisten kanssa (esim pienessä työhuoneessa kahdestaan), kokoukset, ruokailut. Tietynlainen "kaaos" jossa kukaan ei tule heti liian lähelle, on tavallaan parempi.
MUTTA. Mikä olisi hyvä harjoittelupaikka tällaiselle "ongelmatapaukselle"? Siis sekä itseni että asiakkaiden kannalta; ts. en ole esim. menossa kuntouttamaan mt-potilaita, kun kerran olen itsekin sellainen. Mutta jos voisitte antaa ehdotuksia, konkreettisia sellaisia, millainen paikka/yksikkö/sektori voisi olla hyvä?
Olen sosionomiopiskelija mutta mulla on ongelmana masennusta ja sosiaalista fobiaa. Opinnot on pitkällä, mutta työharjoitteluja puuttuu. Haluaisin yrittää tehdä nyt harjoittelua, osapäiväisesti. Erityisesti mua ahdistaa "hiljaiset hetket" aikuisten ihmisten kanssa (esim pienessä työhuoneessa kahdestaan), kokoukset, ruokailut. Tietynlainen "kaaos" jossa kukaan ei tule heti liian lähelle, on tavallaan parempi.
MUTTA. Mikä olisi hyvä harjoittelupaikka tällaiselle "ongelmatapaukselle"? Siis sekä itseni että asiakkaiden kannalta; ts. en ole esim. menossa kuntouttamaan mt-potilaita, kun kerran olen itsekin sellainen. Mutta jos voisitte antaa ehdotuksia, konkreettisia sellaisia, millainen paikka/yksikkö/sektori voisi olla hyvä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinullahan on "tuntosarvet" kokoajan kohollaan, miksi epäilet? sinua parempaa sossua ei ole, kun panee itsensä peliin mitä jää jäljelle:paras tulos.lopeta turha hiljaisuuden ajattelu ja nauti vain olemisesta ja hilaisuudesta josta varmasti asiakkaasikin nautti(miksi pitäisi KOKOAJAN olla äänessä)?.
Jos todella koet itsesi masentuneeksi oletko hakenut apua itsellesi.olen kyllä samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä,että ehkä olet terveempi kuin luuletkaan.Todellakaan ei tarvi koko ajan olla äänessä.kuuntelijoitahan tämä kansakunta tarvitsee.
Saatko masennukseesi hoitoa ja onko sinulla siihen lääkitystä? Jotkut masennuslääkkeet kokemukseni mukaan voivat vähentää myös pelkoja ja jännitystä..
Juttelepa hoitopaikassasi (mtt:ssä) ongelmastasi työharjoittelupaikan suhteen, mitä he ehdottaisivat? Entä luokanvalvojasi/ryhmävastaavasi, hänellekin voi varmaan varata kahdenkeskisen keskusteluajan ja hänelläkin voisi olla ideoita. Jos et rohkene hänen kanssaan jutella, entäs koulusi kuraattori tai opinto-ohjaajasi, kysypäs heiltäkin mielipidettä.
Minun mielestäni mikään sektori ei ole poissuljettu. Mikä sinua itseäsi eniten kiinnostaa ja mitä voisit ajatella tulevana työpaikkanasi, se olisi hyvä lähtökohta. Mielenterveysasiakkaat- heitähän on monenlaisia- sinuna en menisi kovin akuuttiin paikkaan- mutta masennuksesta kuntoutuvia varmaan ymmärtäisit oman kokemuksesi perusteella oikein hyvin, jos vain itse jaksat ja työuupuneita myös. Puhuisitte "samaa kieltä". Entäs lapset? Vanhukset? Joku lasten iltapäivähoito tai vanhusten päivätoiminta?
Mutta mene harjoittelemaan vasta sitten, kun koet olevasi kunnossa ja kysy asiaan myös läheistesi/hoitopaikkasi mielipidettä. Sillä rima nousee aina vain korkeammalle, jos menet puolikuntoisena ja sitten tuleekin ongelmia ja joudut keskeyttämään.
Toivottavasti näistä oli jotakin apua. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta! Asiat järjestyvät! Tiedän kokemuksesta, olen itse kärsinyt samantyyppisistä ongelmista, saanut koulun käytyä ja nyt olen töissä.
Sun täytyy opetella feikkaamaan "auttamista" ja "hyväntekeväisyyttä". Se on tään koko homman juju et saat hyvät rahat jos pystyt vetään sun roolin. Eli opettele feikkaamaan, niin kyllä sä saat ainakin palkkaa.
Sitähän se kaikki on, pelkkää silmänlumetta ja sananhelinäää. Ainakin osittain. Kovimmat sosiaali-ihmiset jää työskentelemään heikompien/sortuneiden kanssa/yläpuolella. Eli ne, jotka haluavat valtaa ja hallita toista, heikompaa. On alalla silti heitäkin, jotka oikeasti ovat hyviä tyyppejä. Silti tarvitaan lisää herkkiä ja empaattisia, ehkä omaakin kokemusta omaavia alan osaajia. Uskoakseni he ovat niitä, jotka osaavat tukea ja auttaa asiakkaitaan. Ei valtaa ja ylemmyyttä, vaan vierellä kulkemista ja ymmärrystä ja tukemista. Siihen ei kaikilla "besserwissereillä" riitä taito ja tunne. Eettisyys jää liian useasti pelkäksi teoriaksi.