Masentaa.. En saa unta, vituttaa aivan kaikki.. En saa mitään aikaiseksi, on kuin kävelisin unessa.. Tiedän missä vika; Minua ei vain uskota siinä.
Olin armeijassa vuosi sitten, väkisin kävin varusmiespalveluksen 6kk läpi.. Minua ahdisti paikka todella paljon. Minut otettiin väkisin 12kk palvelukseen koska menin sanomaan haastattelussa palveluksen alettua: "mielenkiintoinen paikka, en kuitenkaan halua olla kuin puoli vuotta" .. Nyt on jäljellä vielä toinen samanlainen helvetti.. Joka päivä se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi, enkä todellakaan halua mennä takaisin.. Yhtenä syynä on se, etten ole varma omasta seksuaalisuudestani.. Tuntuu että olisin onnellisempi homona kuin heterona, kuitenkaan en myönnä sitä itselleni..
Kerroin asiat psykiatrille, hän ei suostunut kirjoittamaan minulle c-papereita. En tee kenellekkään mitään pahaa, mutta jos en saa vapautusta ja joudun menemään takaisin: päätän mieluummin päiväni. Ennen katsoin uutisista kouluampumisia ja muita kamalia tekoja, en tajunnut kuinka joku voi vajota niin alas, nyt jotenkin ymmärrän sen pahan olon. Miten selvitä? Mistä löytää psykiatri joka uskoo minua? Onko kenelläkään tietoa jostain osaavasta psykiatrista? Olen valmis vaikka matkustamaan että saisin vapautuksen, rahaa ei ole papereita kaukaa hakea, mutta jotenkin sellaista järjestän, mieluummin kuin menen enää takaisin. Auttakaa!
Olin armeijassa vuosi sitten, väkisin kävin varusmiespalveluksen 6kk läpi.. Minua ahdisti paikka todella paljon. Minut otettiin väkisin 12kk palvelukseen koska menin sanomaan haastattelussa palveluksen alettua: "mielenkiintoinen paikka, en kuitenkaan halua olla kuin puoli vuotta" .. Nyt on jäljellä vielä toinen samanlainen helvetti.. Joka päivä se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi, enkä todellakaan halua mennä takaisin.. Yhtenä syynä on se, etten ole varma omasta seksuaalisuudestani.. Tuntuu että olisin onnellisempi homona kuin heterona, kuitenkaan en myönnä sitä itselleni..
Kerroin asiat psykiatrille, hän ei suostunut kirjoittamaan minulle c-papereita. En tee kenellekkään mitään pahaa, mutta jos en saa vapautusta ja joudun menemään takaisin: päätän mieluummin päiväni. Ennen katsoin uutisista kouluampumisia ja muita kamalia tekoja, en tajunnut kuinka joku voi vajota niin alas, nyt jotenkin ymmärrän sen pahan olon. Miten selvitä? Mistä löytää psykiatri joka uskoo minua? Onko kenelläkään tietoa jostain osaavasta psykiatrista? Olen valmis vaikka matkustamaan että saisin vapautuksen, rahaa ei ole papereita kaukaa hakea, mutta jotenkin sellaista järjestän, mieluummin kuin menen enää takaisin. Auttakaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiiä mitään hyviä neuvoja miten välttää takaisin menoa armeijaan, ehkä voisit kokeilla sanoa että sulla on alkoholi-ongelma? Tai jos kieltäydyt menemästä, laittaisikohan ne sut vankilaan joksikin aikaa? Tai ehkä voisit sanoa meneväsi opiskelemaan jonnekin? Ainakin armeijaan menoa on voinut viivyttää opinnoillaan. Ehkä sitten kertausharjoitukset jäisi samalla syyllä väliin?
Mutta älä missään nimessä itseäsi tapa. Sano nyt vaikka tuo psykiatrille, niin eivät sinua sinne päästä. Saatat tosin joutua tarkkailuun ja pahimmassa tapauksessa hoitoon vähäksi aikaa, mutta vältätpä ainakin armeijaan menon.
En sitte tosin tiiä oliko tämä provo, mutta vastasin kuitenkin.
ei ole provo, minulla on oikeasti ahdistusta tästä asiasta.
sinun kannattaa mennä oman kotipaikkas terveyskeskukseen ja jos on vaikka siellä käytössä omalääkäri järjestelmä, niin varmasti saat nopeesti apua ongelmaasi, jo pelkästään laki edellyttää niitä järjestämään tarvittavaa apua ja vaikka et suoranaista hoitoa tarvitsekkaa, niin lääkärit voivat ja varmasti kirjoittavat sellaisen lääkärintodistuksen jonka on pädettävä myös armeijalle. Sitä sinun ei tarvitse pelätä, että tämän päivän suomessa enää ketään pakotetaan vasten omaa tahtoa palvelukseen, varsinkin kun jo 6kk olet sitä suorittanut. Suuntaa ajatukses iloisimpiin juttuihin, kaveritten tapaamisiin ym.. ja muista, "ei sota yhtä miestä kaipaa".....mutta moni mies voi sinua kaivata...nyt ja tulevaisuudessa....
Ei sinne armeijaan voi väkisin ottaa pitempään palvelukseen. Sitä pitää vaan sanoa suoraan että ei kiinnosta enää.