joissa kuvio on tämä- työntekijä, työnjohtaja, lähin esimies, yksikön johtaja, tehtaan johtaja..jne..jne toimi tämä ikivanha kiusaamisen ja ajojahdin perustotuus.
Pääomateoreettisesti kiusaaminen on sosiaalisen kilpailun muoto, jolla pyritään saavuttamaan hallinta vastustajan hallitsemasta kulttuurisesta pääomasta, tarkemmin sanoen statuksesta, johon habitus osittain perustuu. Verbaaliset, eleelliset ja fyysiset hyökkäykset on suunniteltu ihmisen sosiaalisten kasvojen tuhoamiseen. Kasvot ja ryhti, eli ihmisen fyysinen olemus, ilmentävät habitusta, ihmisen opittua psyko-sosiaalista olotilaa, joka muuttuu epävarmaksi pääomien hallinnan menettäessä tai fyysisen hyvinvoinnin vaarantuessa, kiusaajan väkivallan takia. Pääomat määrittävät ihmisen aseman kentillä, joilla ihminen oppii habituksensa, joten kiusaajan kohdistama hyökkäys uhkaa juuri niitä pääomia, joihin hänen asemansa yhteisössä perustuu.
Kiusaaja on muun yhteisön mielestä on viaton uhri, kun taas kiusattua pidetään yleensä sairaana, siis perustavasti kyvyttömänä noudattamaan normeja. Kiusaaja pystyy alistamaan toisia, koska yhteisön normit ovat sokeita alistamiselle. Yhteisö uskoo, että se on virheetön eikä se tarvitse keinoja estää niinkin äärimmäisiä ongelmia. Samaan aikaan yhteisö on aina hierarkkinen, eli se perustuu pääomien väkivaltaiseen keräämiseen muiden kustannuksella. Kiusaajan epäsosiaalisuus onkin todennäköisesti yhteisön tuote, ja yhteisön epärationaalisuuden tuote.
Kiusattu on ihminen, jonka persoonallisuus, ja habitus sen osana, on ristiriidassa yhteisön hierarkkisuuden kanssa. Persoonallisuushäiriöiset ihmiset valitsevat syntipukikseen aina juuri tämäntyyppiset ihmiset. Kiusattu rikkoo kiusaajan mielestä yhteisön hierarkkisuutta, siis sitä aluetta, johon yhteisö ei kiinnitä huomiota, ja siksi kiusaamista ei huomata ennen kuin joku valittaa joutuneensa sen kohteeksi. Tällöin uhriksi joutunutta pidetään yleensä sairaana, koska hän ei ilmeisesti pysty toimimaan niin kuin yhteisössä normaalisti toimitaan. Ongelma paikallistetaan kiusattuun eikä väkivaltaiseen kiusaajaan, tai yhteisön hierarkkiseen kulttuuriin.
Pääomateoreettisesti kiusaaminen on sosiaalisen kilpailun muoto, jolla pyritään saavuttamaan hallinta vastustajan hallitsemasta kulttuurisesta pääomasta, tarkemmin sanoen statuksesta, johon habitus osittain perustuu. Verbaaliset, eleelliset ja fyysiset hyökkäykset on suunniteltu ihmisen sosiaalisten kasvojen tuhoamiseen. Kasvot ja ryhti, eli ihmisen fyysinen olemus, ilmentävät habitusta, ihmisen opittua psyko-sosiaalista olotilaa, joka muuttuu epävarmaksi pääomien hallinnan menettäessä tai fyysisen hyvinvoinnin vaarantuessa, kiusaajan väkivallan takia. Pääomat määrittävät ihmisen aseman kentillä, joilla ihminen oppii habituksensa, joten kiusaajan kohdistama hyökkäys uhkaa juuri niitä pääomia, joihin hänen asemansa yhteisössä perustuu.
Kiusaaja on muun yhteisön mielestä on viaton uhri, kun taas kiusattua pidetään yleensä sairaana, siis perustavasti kyvyttömänä noudattamaan normeja. Kiusaaja pystyy alistamaan toisia, koska yhteisön normit ovat sokeita alistamiselle. Yhteisö uskoo, että se on virheetön eikä se tarvitse keinoja estää niinkin äärimmäisiä ongelmia. Samaan aikaan yhteisö on aina hierarkkinen, eli se perustuu pääomien väkivaltaiseen keräämiseen muiden kustannuksella. Kiusaajan epäsosiaalisuus onkin todennäköisesti yhteisön tuote, ja yhteisön epärationaalisuuden tuote.
Kiusattu on ihminen, jonka persoonallisuus, ja habitus sen osana, on ristiriidassa yhteisön hierarkkisuuden kanssa. Persoonallisuushäiriöiset ihmiset valitsevat syntipukikseen aina juuri tämäntyyppiset ihmiset. Kiusattu rikkoo kiusaajan mielestä yhteisön hierarkkisuutta, siis sitä aluetta, johon yhteisö ei kiinnitä huomiota, ja siksi kiusaamista ei huomata ennen kuin joku valittaa joutuneensa sen kohteeksi. Tällöin uhriksi joutunutta pidetään yleensä sairaana, koska hän ei ilmeisesti pysty toimimaan niin kuin yhteisössä normaalisti toimitaan. Ongelma paikallistetaan kiusattuun eikä väkivaltaiseen kiusaajaan, tai yhteisön hierarkkiseen kulttuuriin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... puolesi.
aina on ollut ja tulee olemaan kiusaajia ja kiusattuja.
sellainen, joka pitää puolensa on aina pärjännyt, ja pärjää sekä nt, että tulevaisuudessa.
ei toimi tosi elämässä useinkaan.
Ikinä en ole töissä kokenut kiusaamista, olen kyllä joskus ottanut putkenpätkästä kiinni, jos "pelkään" että huutava ihminen tulee päälle. Tottakai mulle töissä välillä vittuillaan, välillä kyllä vittuilen heille.
Jos ihminen ei sovellu työ ilmapiiriin, onko se muiden työntekiöiden vika, vai kannattaako hakea vikaa peilistä?
En nyt ota kantaa siihen, etteikö joku olisi kiusattu, olin kai minäkin aluksi. Mutta se että eri asteikoilla olevat kiusaisivat, tuskin. jos nyt näin olisi, voithan puhua työsuojelusta vastaavalle, jos ei tee mitään soita työsuojelupiiriin.
Helpoin tapahan työpaikkakiusaamisesta eroon pääsemisestä on vaihtaa työpaikkaa!
asiaa. Sairas työyhteisö on kautta aikain joko sairastuttanut terveen yksilön jos tuollaiseen paikkaan on jäänyt.
Aina löytyy näitä jotka vertaavat työpaikkakiusaamista "pikkuerimielisyyksiin", vaikka kyse on usein jonkinlaisesta häiriöstä kärsivien ihmisten tavasta yrittää päästä eroon omasta pahasta olostaan - löytämällä sille satunnainen syntipukki.
Tuttu kaava ja yleensä ns.heikkojen ihmisten käyttämä menetelmä, esimerkiksi mikäli valta-asemaansa yrittää käyttää hierarkiassa alemman henkilön aseman huonontamiseksi. Mitä tämä kertoo korkeammassa asemassa olevasta henkilöstä ihmisenä saati johtajana?
Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa. Se on rikoslaissa myös rangaistu teko, aivan kuten ryöstö tai raiskaus. Miten monelle ryöstön tai raiskauksen uhrille annetaan neuvoksi: "Opettele pitämään puolesi". Pitäisiköhän lähteä toisesta päästä liikkeelle? Eli ne työpaikkojen myrkyttäjät, jotka käyttävät energiansa toisten ihmisten tuhoamiseen suoralta kädeltä kortistoon vain. Outoa herrain ja rouvainpelkoa..