nyt on "helppo" gallup, eli palstan otsikon kysymys: mitä rakkaus on? Kysymykseen on helppo vastata, koska väärää vastausta ei olekkaan, mutta sen vuoksi ei ole oikeaakaan vastausta. Joten kertokaa mielipiteenne.
Toinenkin kysymys olisi: koska olet viimeksi rakastunut ja kuinka usein rakastut?
Omat vastaukset:
Rakkaus on:
-hellyyttä
-välittämistä
-luottamista
Ainakin noi
Viimeksi rakastuin noin vuosi sitten ja rakastunut olen elämäni 15 vuoden aikana rakastunut 2 kertaa
Toinenkin kysymys olisi: koska olet viimeksi rakastunut ja kuinka usein rakastut?
Omat vastaukset:
Rakkaus on:
-hellyyttä
-välittämistä
-luottamista
Ainakin noi
Viimeksi rakastuin noin vuosi sitten ja rakastunut olen elämäni 15 vuoden aikana rakastunut 2 kertaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myöskin omasta mielestäni rakkaus on
-välittämistä
-luottamista
-hellyyttä
Mutta myös:
-turvallisuuden tunnetta
-yksinkertaisesti rakastamista, miten sitä voi enempää selitellä?
Olen nyt siis 17 vuotias, ja pian 18. Olen elämäni aikana rakastunut vain kerran. Seurustelen myöskin edelleen tämän ainokaisen rakkauteni kanssa, vaikka hän ei luonani olekaan (vaan istuu vankilassa, mitä siitä sitten ikinä ajattelettekaan) ollut pian puoleen vuoteen. Siksi rakkaus on luottamista: en ole pettänyt häntä, enkä aio. Mahdollisuuksia on tullut, mutten halua enkä pysty pettämään häntä, vaikkei hän sitä saisikaan koskaan tietää. Ja hän luottaa minuun.
Rakkaus on myös hellyyttä: Osaa pitää toisesta huolen ja kuunnella toista kun on jotain kerrottavaa tai huolia. Osaa pitää toista hyvänään ja osaa osoittaa sen.
Rakkaus on välittämistä: Välittää toisen tunteista ja siitä, miten toisella menee. Osaa kysellä toisen kuulumiset ynnä muuta sellaista, luulen että ymmärrätte mitä tarkoitan tällä.
Rakkaus on turvallisuuden tunnetta: Se että tuntee olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa ja muutenkin toinen saa olon niin sanotusti lämpimäksi.
Voih, rakkaus on paljonkin kaikkea, sitä on vain niin vaikeaa pukea sanoiksi.
Jossain oli sanottu hyvin, eli toista rakastaa kun rakastaa häntä myös vikoineen. Jos huomaa vain hyvät puolet, elää vielä epärealistisen ihastuksen tai palvonnan vallassa. Kun toista rakastaa, ollaan tasa-arvoisia - toinen ei palvo sokeasti toista vaan molemmat huomioivat toisiaan samalla lailla. Rakkauteen kuuluu syvä luottamus, rehellisyys, uskollisuus (pettämistä en hyväksy missään tilanteessa, jos suhde menee huonosti kyllä toiseen täytyy jo sen verran luottaa että uskaltaa puhua ongelmista tai jos ongelmat jatkuvat sitten erotaan ensin), avoimuus, rohkeus, suoruus, välittäminen, läheisyys, varmuus toisesta ja tunteistaan. Sellaisen ihmisen, jota oikeasti rakastaa, lähellä ei tarvitse enää jännittää mokaako tai nolaako itsensä tai mitä sanoa ettei sano jotain hassua. Koska se joka rakastaa ei välitä pikkumokista. Ennen kaikkea rakkaus on kemiaa. Toinen tavallaan täytyy "tuntea sydämessään" eli toisin sanoen toista kohtaan on vahva luottamus ja usko siihen ettei hän petä.
Toinen jossain kuulemani hyvä oli että sitten tietää rakastavansa toista kun on valmis kestämään hänen pierujaan... Mielestäni vähän vastaava voisi olla kun on valmis siihen että on toisen tukena vaikeinakin aikoina ja seisoo rinnalla sillonkin kun elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan esimerkiksi rahatilanne on mennyt heikoksi. Pystyy luontevasti lohduttamaan ja on valmis luopumaan esim. jostain itselleen hyvin tärkeästä menosta jotta pystyy tärkeänä hetkenä olemaan toisen kanssa.
En ole koskaan seurustellut mutta olen miettinyt paljon näitä juttuja. Olen kohta 20, mutta vain kahdesti elämässäni olen tuntenut välitöntä kemiaa, 16-vuotiaana ja 19-vuotiaana. Joskus joku joka on ei ole alussa ensitapaamisilla tuntunut ollenkaan mun jutulta ja jonka olen ensin torjunut on kuukausien sinnikkään yrittämisen jälkeen saanut lopulta herätettyä mussa tunteet flirttitaidoillaan.
Mutta se ei ole todellakaan sama kuin välitön kemia. Molemmat noista mun tunteet hyyvin hitaasti sulattaneista tapauksista osoittautuivat sittemmin kusipäiksi. Mutta molemmat nuo joiden kanssa on heti tuntunut oikealta olisivat olleet todella sopivia miehiä. Valitettavasti menin ujouttanu missaamaan heidät.
Niin minä laitoin tuon pitkän sepustuksen kemiasta yms... No unohdin siitä tuon mitä tuo minua aiempi vastaaja sanoi, eli turvallisuudentunne myös ehdottomasti.
Oikea rakkaus on enemmänkin toisen nostamista samalle tasolle itsensä kanssa kuin itsensä yläpuolelle. Jonkun toisen palvominen niin yliste että alistaa itsensä tätä alemmas, ei ole rakkautta, koska se on epätasa-arvoista. Rakkaus on aina tasa-arvoista. Ihastuessa sitten ehkä palvotaan sitä toista oman navankin yli, mutta realistisesti katsottuna ihminen on aina itse oman elämänsä tärkein ihminen. Rakastaessasi se, minne se toinen yltää on että se toinen jakaa tuon tärkeimmän ihmisen aseman oman itsesi kanssa.
Ja onhan se myös himoa, mutta kauniilla ja hellällä tavalla. Sairas himo, seksiin väkisin alistaminen ja seksiin painostaminen sekä se, että vain se toinen määrää miten sängyssä edetään ja itse on aina toisen haluihin alistuva osapuoli (ellei sitten ole masokisti ja alistuminen tuota sitä mielihyvää, se on asia erikseen) ei ole rakkautta.
Rakkaus on syvä eroottinen kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin,
Rakastun n.1/a, Viimeksi viime vuonna.
En ole kunnolla rakastunut kuin kerran, ja tähän nykyiseen poikaystävääni sekin. :] Enpä voi sanoa, että usein rakastun. Kuitenkin kaksi kertaa seurustellut aiemmin, eikä niissä nyt aivan tällaisia tunteita ollut.
rakkaus on eräänlaista riippuvuutta toista henkilöä kohtaan, ilman häntä et voi olla.
1. Rakkaus on mielestäni toisesta välittämistä, ilman ehtoja. Se on tuskaa ja itkua, mutta myös onnellisuutta ja haaveiden toteutumista. Mielihyvän saamista siittä että toinen on iloinen, mutta myös huonoina päivänä ymmärtämistä. Se on tunne, jonka jokainen kokee omalla tavallaan.
2. 17 vuoden aikana olen pari kertaa ollut rakastunut, luulisin. Viimeisin niistä tapahtui ihan pari kuukautta sitten.