Tämä sanoinkuvaamaton tunne.
Sisälläni soi.
Sinun kuvasi se mieleeni toi.
Herkeämättä hyräilen.
"Kaksi vanhaa puuta,
seisoo erillään".
Kuin huuto pimeään.
Niin.
Keväällä.
Kun päivä alkaa.
Saan oottaa varmaan.
Kulkijaani.
Tuota sydämeni valtiaa.
Yön hetkinä.
Saa sydämeni laulamaan.
"Tahdon oikeesti olla sinun,,
tahdon oikeesti rakastaa".
Niin tahdon ja unessain haluan.
Kiitää yli kaukomaan.
Syliisi.
Yön hetki.
Ja rakkaus.
Onko siinä kaikki se viisaus.
Sisälläni soi.
Sinun kuvasi se mieleeni toi.
Herkeämättä hyräilen.
"Kaksi vanhaa puuta,
seisoo erillään".
Kuin huuto pimeään.
Niin.
Keväällä.
Kun päivä alkaa.
Saan oottaa varmaan.
Kulkijaani.
Tuota sydämeni valtiaa.
Yön hetkinä.
Saa sydämeni laulamaan.
"Tahdon oikeesti olla sinun,,
tahdon oikeesti rakastaa".
Niin tahdon ja unessain haluan.
Kiitää yli kaukomaan.
Syliisi.
Yön hetki.
Ja rakkaus.
Onko siinä kaikki se viisaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Yön hetki.
Ja rakkaus.
Onko siinä kaikki se viisaus."
Kylläpä sanosin samaa, hiljaisuudessa sydän kokoaa rakkauden ja sitä voi rauhassa vaalia. :)
Hieno jälleen runosi, 'yön hetkesi'.
Vaan nyt sitten aamunhetki ja vaeltamaan tämä päivänretki,
mukvaa sellaista kuitenkin, toivoo Muru sinnekin! :)
oikeesti rakastaa, niin kuin iskelmässäkin lau-
letaan.
Runosi tunnelma vei hiljaisiin öihin,
joissa itsekkin olen viivähtänyt ja haaveillut.
Kenties se kaikki viisaus todellakin on yön het-
kessä ja rakkaudessa - ihana pohdinta.